Merry Christmas!!

Saavuttiin eilen Karstulaan ja tää päivä on sujunut perinteisesti. (Perinteiden lisäksi olen saanut nauttia kipeästä viisaudenhampaasta, jonka ansioista särkee myös korvaa ja kurkkua.) Halusin tulla toivottamaan kaikille ihanille l(t)ukijoille rauhallista ja ihanaa joulua läheistenne kanssa ♥ Jollain se rakkain voi olla tuhansien kilometrien päässä, mutta ainakin teillä on joku jossain. Niin moni viettää joulun yksin ja ilman rakkautta. Pusi pusi ja hali hali ♥ Ps. Saatiin lahjaksi yhteinen matka Tunisiaan ja mä mamman kanssa matkan Irlantiin  ♥♥♥ Ri varmaan tarvii sanoa, et ollaan aika happy happy♥♥

Huumaavat tuoksut

Ajattelin kirjoittaa teille jotain hömppää (yleensä kirjoitankin niin tiukkaa asiaa ;) ). Jouluaattoon on kaksi yötä ja musta ei tunnu yhtään joululta. Varmaan ihan sen tosi asian takia, että tuolla ulkona ei ole lunta. Ihan kun olis lokakuu. Oon juonut glögiä, tehtiin piparkakkutalo,joulusiivottiin, oon ostanut joululahjat... Mun mamman lahja ei tosin kerkeä tulla jouluksi ( KIITOS ITELLA), mutta kaikki jouluvalmistelut on tehty. Huomenna vielä töihin ja sitten suunnataan Karstulaan. Sielläkään ei kuulemma ole lunta :( Hassua, että viime jouluna oli lunta monta metriä ja kova pakkanen. Onneksi Mouadh sai viime vuonna kokea "todellisen joulumaan". Sekin sanoi, että ihan erilainen fiilis kun viime vuonna. Mutta nyt siihen itse asiaan.

Ootte sitä mieltä, että Lähi-Idän suunnanlta tulevat miehet käyttävät enemmän aikaa oman ulkonäkönsä huolehtimiseen kuin moni muu? Hiukset ja puhtaat vaatteet ovat tärkeä juttu. Lisäksi he tuppaavat käyttämään aika paljon hajuvettä. Mä huomasin tän hajuvesi jutun heti ekalla Tunisian lomalla. Tunisiassa myös parturissa käynti ja parranleikkaaminen ovat tärke juttu, ja moni käykin tekemässä sen viikottain. Mouadhin äiti oli kampaaja/kosmetologi ennen kuin alkoi tosiaan harjoittaa uskoa. Sitten hän jäi kotiin. Mouadh oli parturikoulussa (suurin syy äitinsä painostus), mutta ei se ollut sen juttu. Parturin ammatti on Tunisiassa "hyvä ammatti" ja liikkeitä on PALJON. Miehille ja naisille tietysti omansa. Mun piti siellä käydä kampaajalla, koska se on niin paljon halvempaa ja siellä on todella hyviä kampaajia. Mutta en sitten uskaltanut, koska pelkäsin että he eivät ole tottuneet hiuslaatuuni ja varsinkaan mun punapigmenttiin.

Keskitytään nyt kuitenkin enemmän noihin huumaaviin miesten tuoksuihin... Mulle on aina ollut tosi tärkeetä, että mies tuoksuu jollekin. Tietinkin pitää tuoksua hyvälle :D Mutta on olemassa myös semmosia miehiä, jotka eivät käytä mitään tuoksuja (taisin joskus teininä jättää jonkun pojan sen takia että se käytti ÄITINSÄ kanssa samaa HAJUTONTA deodorantti), mutta tunisialaiset eivät ole sellaisia :D En muista mikä oli Mouadhin eka hajuvesi kun tavattiin, mutta tätä se on käyttänyt KAUAN. Musta tuntuu, että moni muukin ulkomaalainen mies käyttää tätä. Tosi monesti on tullut joku vastaan ja tää tuoksuu leijuu tyypin ympärillä. Mut tää onkin semmonen voimas ja tosi miehekäs tuoksu, joka on varmasti monen macho miehen mieleen (sitähän nuo meidän miehet on ;)  ). Tästä on olemassa myös naisten tuoksu Lady Million, joka on kans aika voimakas ja liikaa laitettuna todellinen päänsäryn aiheuttaja. Mut voisin ottaa sen itselleni kyllä.

One Million - Paco Rabanne

Lady Million - Paco Rabanne (google)

Mouadhilla oli myös Bvlgarin hajuvettä, jota mä rakastin yli kaiken. Silloin kun ei vielä asuttu yhdessä, niin kävin Sokoksella nuuhkimassa tuttua tuoksua ja suihkuttelin näytelapuille ja laitoin laukkuun. Aina kun aukaisin laukun tai otin sieltä jonkun tavaran, niin tuttu tuoksu leijui mun nenään ja tuli rauhallinen olo. Täytiikin seuraavana lahjana hommata tätä...

MAN- Bvlgari (google)

Joskus viime vuonna kun tultiin Suomeen ja Mouadh ihmetteli ekoja kertoja Suomen suurinta Prismaa, niin eksyttiin miesten hajustepuolle ja nuuhkittiin siellä kaikki marketti tuoksuja. Löysin sieltä aivan tajuttoman huumaavan ihanan Puman tuoksun. Hinta on todella edullinen (20e) ja tuoksu on melkeen parempi kun edelle mainituissa melko hintavissa tuoksuissa. Tää on ihan mun lemppari ja tällä hetkellä onkin muuten loppunut Mouadhilta tuo hajuvesi versio, että pitääpäs ostaakin kun mennään Prismaan. Mun mielestä Pumalla on naisillekin tosi kivaja tuoksuja ja nekin liikkuu ihan samassa hintaluokassa. Kannattaa nuuhkia!

Reggae jam - Puma

Mun todellinen ja ikuinen lemppari on Calvin Klein ja en tuu koskaan löytämään tätä voittanutta. Oon yrittänyt, mutta ei vaan ole parempaa kuin tämä. Kiitos Riikan, löysin tän aikoinaan ja me molemmat käytettinkin tätä ja käytetään edelleen. Tänä vuonna kuulin suru uutisen Köpiksen lentokentällä, että tän tuotanto on lopetettu. Oon joutunut hamstraamaan näitä, koska mä haluan AINA käyttää vaan tätä. Harmittaa ihan kauheasti kun tähän ei saa enään suihkugeeliä mistään :( Mutta anyways, tästä on myös miesten tuoksu ja ostin sen Mouadhille Köpiksen kentältä tuliaiseksi. IHANA IHANA !

Calvin Klein - In 2 u HIM ja HER

Sain Mouadhilta kaksi vuotta sitten joululahjaksi yhden toisen Calvin Kleinin mitä olinkin toivonut. Sen olen käyttänyt loppuun, mutta sitäkin on tässä pitänyt ostaa lisää. En vaan ole viitsinyt tuhlata siihen, koska kuitenkin käytän vaan aina tätä yhtä ja samaa :D Mut ehkä kesäksi tää blossom olis kiva...

Calvin Klein - Euphoria blossom (google)

Silloin kun muutin Tunisiaan niin sain mun ihanilta parhailta työkavereilta läksärilahjaksi Marry Me! -hajuveden. Tuoksu on ihana ja lisäksi nimi sopi paremmin kuin hyvin tulevaan :D En ehkä olisi itse tullut ostaneeksi tätä tuoksua, mutta tää oli mukana Tunisiassa ja käytin siellä jonkun verran. Yleensä käytän tosiaan Calvin Kleiniä, niin hassua kun laittaa esim tätä, niin haistaa itsensä kokoajan, koska nenä ei ole tottunut tähän. Voin laittaa Calvin Kleiniä vaikka litran ja mä en haista sitä, koska oon niin tottunut siihen tuoksuun. Tästähän on tullut muutama uusi versiokin ja nekin on tosi söpöissä purkeissa ja tuoksu on saman tyylinen, mutta kuitenkin erilainen. Suosittelen! Ihana lahja just jollekin joka on menossa naimisiin tai juuri mennyt kihloihin :)

Lanvin - Marry me!

Sain kerran ihan yllärinä Mouadhilta sydämen muotoisen hajuveden. Aluksi olin vähän epäileväinen, mutta tää olikin todella iloinen yllätys! Tuoksu on tosi voimakas ja ei tarvi kun yksi suihkautus laittaa, niin tuoksu riittää koko päiväksi. Ja onhan toi purkki nyt suloinen kun mikä! Dieselillä on myös kivoja miesten tuoksuja. Ite tykkään eniten niistä nyrkin mallisista.

Diesel - Loverdose

 Kävin perjantaina Sokoksella kun mulla loppu kaikki meikit samaan aikaan. Kävin sitten hyödyntämässä kaikki mahdolliset alet. Eli S-kortilla -15% ja sit viel 10e ale jos ostaa 50ella. Sain muutaman tuoksu näytteen mukaan. Olin tosi yllättynyt tosta Rihannan tuoksusta, se on ihana! YvesSantLauren on tosi voimakas ja sitä en vielä iholle asti päästänyt, tuoksuttelin vain. Tämmöset näyte jutut on tosi kivoja kun pääsee kokeilemaan semmosia tuoksuja, mitä ei tulis itse ostettua. Kuten huomaatte, niin mä oon aika tuoksu hullu... Ja Mouadh on kans :D Oon varmaan aikasemminkin mainunnut, että mun kauppareissujen kohokohta on suihkusaippuan ostaminen kun rakastan nuuhkia niitä ja ettiä sitä parasta :D Mistä tulikin mieleeni, että Herbinan uusi Suklaa-Kaura sarja on aivan super ihanan tuoksuinen! Siitä todella jää suklaan tuoksi iholle :)

YvesSaintLaurent - Manifesto ja Rihanna - Rogue

Tossa joku aika sitten sain H&M:lle alelipukkeen ja menin sinne pyörimään niin  jotain vaaleanpunaista eksyi mun näkökenttään ja ravasin tän luokse. Ja koska purkki on todellinen söpöliini ja tuoksuu yhtä ihanalle kun näyttääkin, niin ostin tän. Kiva just suihkun jälkeen tai kotona vaan kun ei halua käyttää kalliimpia tuoksuja tai haluaa vaan tuoksua vähän aikaa hyvälle :D Tää on kyllä ihan koristeenakin meille vessassa....

H&M - Pink macaroon 

Tämän ei ole mikään mainospostaus, koska miksi mä semmosen tekisinn. Mutta koska ootte kaikki lukijat mulle tärkeitä, niin suosittelen teille näin talvella tämmösiä juttuja. Todella kosteuttava Lumenen SOS kasvorasva ja Apteekista ostettu Acon päivettävä rasva. Mulla on tosi pintakuiva iho ja ostin ton Lumenen rasvan perjantaina ja ei kyllä enää kiristä naamaa! Pelkäsin, että rakenne olis tosi rasvainen ja kestäis kauan imeytyä, mutta ei todellakaan! Tota Acon rasvaa oon käyttänyt jo monta vuotta ja purkki kestääkin tosi kauan, koska käytän sitä vaan muutaman kerran viikossa, Siitä tulee vähän päivetystä iholle, mutta ei liikaa eikä mitään rajoja :)

Lumene Sensitive Touch SOS - kasvorasva ja Aco - Sun kissed face cream

Kävelin tossa yks päivä Prismassa tuoksuhyllyn ohi ja mun silmiin osui valkoinen pääkallo ja pakkohan sitä oli haistaa. AIVAN TAJUTTOMAN HYVÄ TUOKSU ja hinta oli 25e. En ostanut, mutta katsotaan kauanko pystyn vastustamaan ;)

Police - To be Queen

Tässä muutamia vinkkejä, jos jollain on vielä lahjoja hankkimatta! Ootteko ostanut perinteisiä hajuvesipakkauksia lahjaksi? Tai Axe suhkusaippua/deodorantti kompoja? Haluaisin kuulla miten teidän miehenne pitävät huolta ulkonäöstään? Mitä tuoksuja käytössä miehellä/sinulla? Onko jotain inhokki tuoksuja? Kertokaa jos teillä on jotain all time favourite tuotteita! Musta on kiva aina kokeilla jotain uusia juttuja :)

Mitä kuuluu?

Oon ollut pienellä blogilomalla huomaamattani. Mun huomaamattani on myös tullut joulukuun puoliväli. Meillä on töissä ihan J-Ä-Ä-T-Ä-V-Ä kiire ja illat on mennyt siitä jotenkin toipumalla, joko siivoten, salilla, Rockyn kans tai kavereita nähden. Plus tää pimeys on saanut mut todella väsyneeksi. Arkipäivinä en nää päivänvaloa ollenkaan :( Kokoajan on vaan pimeetä, niin onko ihme jos vähän meinaa väsyttää ja olla flegmaattinen olo. Tämmösenä vuodenaikana sitä miettii, että mulla olis ollut vaihtoehtona valita myös Tunisian aurinko.

Nyt on muutes aivan uskomattoman halpaa matkustaa Tunisiaan! 149e viikoksi lennot ja hotelli. Pelkkä lento on 99e menopaluu. Tekee pahaa edes katto niitä kun tietää, että ei pääse. Ehkä keväällä sitten. Olis ainakin yhdet häät tiedossa ja mahdollisesti myös toiset häät ja yhdet kihlajaiset... olis niin ihanaa päästä kavereiden juhliin. Mutta katsotaan.

Maaliskuun 7.päivä mulla ainakin on jo tekemistä! Mennään yhen ystävän kanssa kattomaan Backstreet Boysia!!!! Miii sou happiii♥ Olin sillon lapsuudessa enemmän spaissarityttö, mut myös Bäkkäreitä tuli kuunneltua. Hassua miten vieläkin muistaa sanat niin moniin biiseihin.... Meillä oli oma Spice Girls ja "harkat" melki joka päivä. Katottiin videoilta esiintymisiä ja yritettiin matkia niitä. Mä olin tietty Geri, koska mulla oli "punanen" tukka. Muistan kun löysin Keskiseltä semmoset läskipohjakengät.Niistä tuli mun suurin aarre ja voi isä kun niistä otettiin kuvia. Siis pelkistä kengistä. Lahkeet vedettynä ylöspäin ja pitkätkalsarit hienosti näkyen, molemmat jalat peräkkäin, pelkkä kuva lattianrajasta mun kengistä. Ja niitä otettiin ainakin 10 kuvaa filmistä. Ihania muistoja! Mä haluan kuulla teidänkin Spice Girls tai Bäkkäri muistoja!

Mouadh ei tainnut edes tietää mikä on Spice Girls kun kysyin joskus... niillä ei varmaan edes ollut vielä telkkaria silloin. Hassua miten erilaiset lapsuudet me ollaan eletty,vaikka ihan samaan aikaan ollaan oltu lapsia. Oon toki kuullut paljon tarinoita Mouadhin lapsuudesta, mutta eniten ovat jääneet mieleen sen ympärileikkaus, jonka aikana katkes sähköt ja niitten "sotaleikit" sammakkokranaateilla. Älkää kysykö miten ne sai ne sammakot räjähtämään..... :D Se oli aika villilapsi (niin kai ne pojat aina on) ja mä taas aika säikky ja rauhallinen. Mä pelkäsin aivan älyttömän paljon raketteja (pelkään vieläkin) ja aloin itkemään maailmanpyörässä. Me rakennettiin paljon majoja,leikittiin kotia ja barbeilla. Mouadh on muuan muassa meinannut hukkua jääkaapilla seilaten jätevesijärveen.... Tuosta tulikin mieleen, että kyseinen kaveri jonka kanssa meinasi hukkua, on kans Suomessa! Pari viikkoa sitten paljastui, että hän on myös mennyt suomalaisen kanssa naimisiin ja asuu Vaasassa. (Jos hänen vaimonsa lukee tätä, niin pliis kommentoi  :) olis kiva jutella enemmän) .

Tää meni nyt ihan lapsuuden muisteluksi, mutta kyllä sitä vaan usein toivoisi olevansa vielä lapsi... eikä tarvis miettiä vakavia aikuisten juttuja....

What if.....

Mietin tänään kuinka pienestä oli kiinni, että en olisi koskaan tavannut Mouadhia.

Jos en olis päättänyt,että lähden lukion jälkeen Helsinkiin opiskelemaan en olisi tavannut Tiia ja Lellua, joiden kanssa lähdin ensimmäiselle Tunisian matkalle. (Oikeastaan jos mun äiti ei olis säästänyt mulle rahaa koko mun elämän ajan,mun ei olis ollut mahdollista lähteä kyseiselle matkalle.) Tunisian matkan aikana oli Tiian synttärit ja päätettiin mennä Sahara retkelle ennen synttäripäivää. Tultiin takaisin Saharasta ja lähdettiin Magazine Generaliin ostamaan herkkuja ja alkoholia (silloin vielä maistui :DD ). Se, että mentiin sinne JUST SILLOIN kun Mouadh oli siellä kavereineen oli kohtaloa. Olisin voinut kävellä jonkun muun hyllyn välistä eikä se olis koskaan nähnyt mua ennen kuin poistui kaupasta, mutta kävelinkin juuri siitä hyllyn välistä niin että se näki mut. Niin moni asia olis voinut mennä toisin. Oltais myös voitu mennä Port El Kantaouiin ostamaan viinakset eikä Soussen keskustaan. Olisin voinut vaan ignorata Mouadhin, mutta annoin sille mun numeron. Ekana iltanahan se laittoi mulle muutaman viestin, mutta en vastannut, seuraavana iltana kun olin vähän huppelissa niin laitoin itse sille viestiä. ONNEKSI SE EI VOINUT VASTATA eikä nähty silloin :D Ai niin ja ehkä suurin kohtalon vinkki oli se,että mun ex-poikaystävä oli pettänyt mua ja se loppu sitten siihen...

Ei kauheen romanttinen tarina sitten kuitenkaan... Joku siinä ihmisessä vaan veti puoleensa.... ja lähdin Tunisiaan uudelleen ja uudelleen. Toki tähän vois lisätä vielä sata jossittelua ja päätöstä jotka olis voinut vaikuttaa siihen, että ei oltais koskaan tavattu...

No sittenhän tuli se ahdistus ja erottiin. Mouadh pommitti mua aika usein viesteillä yms, mutta pidin pääni enkä vastannut sille enään. Ajattelin, että parempi sille kun pääsee vaan äkkiä musta eroon ja elämässä eteen päin. Silti se vaan sinnikkäästi laitteli mulle tasaisin väliajoin viestejä. Välillä kyllä todella idioottimaisia... Esim. se koitti esittää, että sen isä tai veli muka laittoi mulle viestiä, että Mouadh on joutunut sairaalaan :D Mut koska tunsin sen, niin tiesin että se vaan haluaa testata mua. Tottakai ajattelin sitä usein, mutta koitin vaan ajatella, että ei siitä voi mitään tulla. Mouadh jossai vaiheessa lopetti viestittelyn ja sitten yhtäkkiä yks ilta se alkoi juttelemaan mulle ja mä vastasin. Sitten laitettiinkin kameran päälle ja se oli sitten menoa taas... Alettiin juttelemaan KOKOAJAN. Mulla oli ollut aika rankkaa aikaa ja tajusin miten iloiseksi ja nauravaiseksi Mouadh sai mut. Se sai musta esiin jotain mitä muut ei saaneet.

Kaikkikan loppujen lopuksi on mennyt todella nopeasti, mutta semmonen mä oon, äkkipikainen :D Kaikki mulle heti nyt ja tiedän mitä teen (eli perse edellä puuhun). Voihan sieltä tippua lujaa suoraan päälle alas, mutta onpahan kokeiltu ja menty täysillä eikä sitten tarvii jossitella.

google

Ainahan on kuitenkin kiva miettiä, mitä jos me ei oltais palattu yhteen niin missä olisin? Mitä tekisin? Millainen mun elämä olisi? Hmmm... mä olisin varmaan jämähtänyt kahvilaan vuoropäälliköks.... Luultavasti olisin saanut mun koulu loppuun... Olisin varmaan ottanut koiran Rotwaillerin.... Sattaa hyvinkin olla että seurustelisin... Haaveilisin ulkomaan matkoista... Haluaisin muuttaa hetkeksi ulkomaille, mutta en uskaltaisi...

google

Katsahdin tohon sohvalle ja muutenkin ympärilleni. Sohvalla nukkuu sylikkäin kaks maailman rakkainta, onnellisinta, ihaninta ja suloisinta pientä olentoa. Joita ei ehkä enään olis tässä maailmassa jos me ei oltais palattu yhteen tai koskaan tavattu. (Se on sitten ihan oma tarinansa mikä kohtalo oli se,että käveltiin just sitä katua missä Baby oli sairaana keskellä tietä... Se että meidät ryöstettiin ja Mouadh sai siitä idean että hankitaan koira ja otti just siihen kaveriin yhteyttä ja sillä oli just yks reppana Amstaffi jäljellä....) Mua ihan alko itkettää kun mietin, että en olis voinut antaa noille kahdelle vauvalle hyvää elämää.

Niin ja tietty. Mitä kaikkea multa olis jäänyt kokematta, näkemättä ja saamatta jos ei oltaisi koskaan tavattu. En olis tämä (ihana ;) ) itseni tällä hetkellä. Mun maailmankatsomus ei olisi tämmönen. En olis näin rohkea, avoin, kiitollinen, siunattu.... en osais englantia näin hyvin ja en olis varmaan koskaan saanut mun nykyistä työpaikkaa.... tai mistäs sitä tietää. Mutta jokatapauksessa multa olis jäänyt niin paljon kokemuksia saamatta. Mouadh saa mut välillä niin raivon partaalle, että tekis mieli kuristaa se, mutta sitten kuitenkaan en jaksa olla sille vihanen kauaa, koska se nyt vaan on semmonen tyhmä välillä koska on mies.( Do you agree with this?:D)  Annettakoon se sille anteeksi :D Mä ite kun en koskaan ole ärsyttävä.... Koska en osaa kirjoittaa tähän tarpeeksi ihanaa ja söpöä rakkauden ylistystä niin seuraavat kuvat tiivistäköön miltä musta tuntuu ja mitä haluaisin sanoa.

google

google

Juodaan viinaa tullaan viisaammiksi vaan?

Eilen oli työpaikan pikkujoulut ja olin päättänyt jo ennakkoon että en juo mitään. Enhän mä muutenkaan juo. Oon ollut kännissä viimeksi helmikuussa ja siitä tulikin niin kamalat olotilat että päätin jättää koko alkoholin. Kesällä taisin juoda siiderin tai kaksi,mutta siinä se. Ei vaan maistu, ei kiinnosta eikä ole mitään syytä juoda. Illan myötä join muutaman alkoholiannoksen ja ette varmaan ylläty jos kerron että oli kauhee hedari kokoajan? Tän kokemuksen myötä en varmaan enään ota sitä yhtäkään. Baariin menin muiden mukana, koska ajattelin että kiva päästä tanssimaan.... no joopa joo, eihän siellä mahtunut olemaan ja mua ahdisti ne känniset ihmiset, meteli ja väsymys. Tuli taas todistettua, että alkoholi ja baarit, not my thing at all! Ja voin hyvillä mielin olla viikonloppuillat kotona ja sammua (väsymyksestä) kymmenen jälkeen. Olin todella myöhään kotona ja silti aamulla oli pakko nousta. Menikin koko päivä pipariksi, koska on niin sekava ja väsynyt olo vaikka mitään viinakrapulaa ei ole ollut. Mutta semmonen väsymys krapula.

Oon pohtinut kauan että miksi pitää juoda alko holia. En oo koskaan ollut se joka haluaa olla joka viikonloppu kännissä ja ilman viina ei voi olla hauskaa. Pienellä paikkakunnalla on vaikea pysyä semmoisena, koska suurinosa ihmisistä ajattelee, että eihän täällä ole muuta tekemistä kun mennä baariin ja eihän siellä nyt selvinpäin voi olla! Uskallan väittää, että oon ollu Saarijärven Seurahuoneella useemmin selvinpäin joraamassa kun kännissä. En mä väitä etteikö mullakin olis ollu semmonen biletysvimma kun täytin 18, mutta se kyl meni hyvin nopeasti ohi.

Silloin kun oltiin kaukosuhteessa ja oli jotain bailuja niin tottakai menin ja saatoin juodakin, mutta hyvin nopeesti se meni siihen ahdistukseen, et täällä on pareja ja haluan vaan soittaa Mouadhille (tiedossa oli piiiitkä itkupuhelu) ja tuli vaan hirvee olo ja itketti. Tunisiassa oltiin muutamia kertoja ulkona ja mulla oli siellä elämäni worst hangover (todellinen kuoleman rajoilla käynti) ja sen jälkeen lopetin juomisen. Paitsi se viime helmikuu kun oli meidän tuparit ja sekin päätty itkemiseen vaikka Mouadh oli täällä. Ja se oli se viimeinen niitti, että en halua alkoholia elämääni. Hyi. Mouadh ei oo ikinä mua painostanut että en saisi juoda ja se ei itekkään mikään pulmunen ole. Tein itse sen päätöksen, että voin kaikinpuolin paremmin ilman viinaa ja ei mulla edes ole mitään syytä juoda. En tykkää viineistä, oluista tai siidereistä maun perusteella eikä mulle tuu himoja että nyt on saatava siideri.

Mun kotona ei ole koskaan juotu sitä saunakaljaa enempää ja en oo koskaa nähnyt vanhempiani kännissä. Ja ei muuten tuu munkaan lapset näkemään. Tässä taas yksi syy miksi parempi olla muslimin kanssa ;) Ei vaan, onhan semmosia suomalaisiakin jotka ei juo, mutta varmaan aika harvassa..?

Tässä postauksessa ei ollut mitään pointtia, kunhan vain halusin kertoa tämmöisen asian itsestäni teille. Ja enhän mä mikään absolutisti ole kun välillä on mennyt överiksi ja välillä juonut yhden, mutta semmosta se on. Joskus pitää vaan lyödä päätä seinään ja muistaa, että miksi en tätä kyseistä asiaa tee.Sana on vapaa! Oletteko olleet ennen kovia bilehileitä ja yhtäkkiä tuli stoppi? Vai onko täällä jopa joku joka ei ole koskaan ollut humalassa? Kertokaa mielipiteitä alkoholinkäytöstä monikulttuurisessa suhteessa?

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Ne hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Katsoin viime viikolla sattumalta aika pysäyttävän dokumentin. Nimittäin suomalaisesta miehestä Niklas Meltiosta, joka kuvaa Syyriassa sotaa ja sen aiheuttamaa tilannetta ihmisille. Moni meistä tietää, että siellä on sota, mutta kuinka moni on katsonut siitä todellisia kuvia? Tai kuullut ihmisten haastatteluja? Minä en ollut. En sen enempää ota kantaa sodan syihin yms koska en niistä mitään sen suuremmin tiedä ja jokaiseen sotaan on miljoonia syitä. Mutta se viattomien ihmisten kärsiminen on jotain uskomatonta. Mä tulin todella todella todella surulliseksi. Dokumentin loputtua päässä pyöri sata asiaa ja lopulta vaan itkin. (Mouadh oli ihan ihmeissään :D )

Mä oon herkkä ja en kestä epäoikeudenmukaisuutta. Mä en voisi olla edes vanhainkodissa töissä, koska säälisin niitä vanhuksia ja haluaisin olla jokaisen omaishoitaja enkä jättää koskaan yksin. Miksi mulla on lämmin koti ja aina ruokaa? Jollain toisella ei ole kotia ollenkaan ja ruokana kerran päivässä riisiä ja joskus ei sitäkään. Mun suurimmat ongelmat on joinain päivinä että vitsi kun nää kengät hiertää miks en laittanut niitä toisia. Jollain Syyriasta paenneella mun ikäisellä nuorella naisella ei välttämättä ole koko talveksi muita kenkiä kuin släpärit. Ja silti minä kiittämätön kehtaan valittaa?!

Mulle tuli todella paha mieli kaikesta mistä olen koskaan valittanut enkä ole osannut olla kiitollinen joka päivä kaikesta mitä mulla on. Meille niin monet asiat ovat itsestäänselvyyksiä. Mua alkoi ahdistaa kun tunnen itseni niin pieneksi ja mitättömäksi joka ei voi tehdä mitään. En pystynyt nukkumaan kyn mietin vain millä oikeudella mulla on tämä kaikki ja jollain toisella ei ole mitään? Vaikka se voi olla parempi ihminen kun minä? Sata miksi kysymystä huusi mun päässä. Miksi maailma on näin epäreilu?! Miksi on sotia ja sairauksia? Miksi äiti joutuu hautaamaan oman lapsensa?! Miksi toisella kanavalla tulee dokumentti "Lapseni elää roskaruualla"? FOR REAL MITÄ VÄLIÄ !!!

Sotaa en voi lopettaa, mutta ehkä voisin jotenkin auttaa niitä tuhansia pakolaisia, jotka ovat menettäneet kotinsa, osan perheestään, mahdollisuuden opiskella, käydä töissä ja moskeijassa, mahdollisuuden elää normaalia elämää... mutta silti he jaksavat hymyillä läpi toivottomuuden ja nähdä jotain iloa elämänsä jokaisena päivänä.

Katsokaa dokumentti osoitteessa: http://areena.yle.fi/tv/2056101

Tästä linkissä voitte auttaa edes vähän:
http://northernrelief.fi/
En aijo siirtää rahaa minkään epämääräisen organisaation tilille vaan aijon auttaa konkreettisesti ja saada mahdollisimman paljon ihmisiä mukaan.

Kuvat Niklas Meltio Google

I will stay by your side now and forever, I will always only be in love with you.

Viime viikonloppuna oli tasan vuosi siitä kun tultiin Suomeen. En voi uskoa, että aika on mennyt näin nopeasti. Tavallaan tuntuu, että siitä päivästä on ikuisuus, mutta toisaalta taas tuntuu että se oli vain muutama kuukausi sitten. Valtavan paljon on tapahtunut asioita. Välillä ollaan kiljuttu, raivottu, huudettu niin että seinät melkein kaatuvat. Välillä ollaan naurettu kippurassa, oltu naama näkkärillä aamusta iltaa ja itketty onnesta. Mun hyvä ystävä kysyi multa pari päivää sitten "Miten sä jaksat olla avioliitossa". Tajusin, että en mä haluaisi olla missään muussa tilanteessa elämässäni. Mä oon ollut aikasemmin parisuhteissa ja ei mulla koskaan ollut semmoista tunnetta niitten kanssa mitä mulla on Mouadhin kanssa ollut. Mä vaan tiesin ja tiedän että en halua ketään muuta ja tää on tässä. En osaa selittää miltä musta tuntuu, mutta mä vaan tiesin ja tiedän että sen kanssa haluan olla ja jakaa kaiken. (Me ei tehdä kaikkea yhdessä tai olla kokoajan yhdessä. Saatetaan olla koko ilta puhumatta sen suurempia juttuja, molemmat tekee omiaan ja musta se on ihanaa!)

Hassua miten tuolloin aluksi mun piti hoitaa kaikki asiat ja Mouadh oli ihan pyörällä päästään. Ei se uskaltanut oikeen edes mennä kauppaan yksin, koska ei tiennyt mitä sieltä pitää ostaa ja mikä on kaliista ja mikä halpaa. Aluksi halusin kauheasti näyttää Mouadhille hienoja ja erikoisia paikkoja Suomessa mitä se  eiehkä koskaan ennen ole nähnyt tai kokenut. Ihan kun se nyt muka olis jostain kehitysmaasta tullut tänne :D Halusin aina tehdä hyvää ja suomalaista ruokaa. Jossain vaiheessa huomasin, että ei mulla ole mikään kiire näyttää Mouadhille kaikkia Suomen paikkoja kerralla, se tulee olemaan täällä. Sen ei tarvitse joka päivä syödä eri ruokaa ja käydä mun kaikissa lempi ravintiloissa, koska meillä on aikaa. Mä pelkäsin, että jos en anna sille ihanaa kuvaa Suomesta, niin ehkä se haluaa täältä pois? Mitä jos se joku aamu vaan herää ja sanoo, että en mä halua olla täällä. Se oli mun suurin pelko. Mutta sitten tajusin, että ei Mouadh tullu tänne nähtävyyksien tai hyvän ruuan takia, se tuli tänne mun takia. Se jätti oman kotimaansa ja perheensä sen takia että saisi rakentaa mun kanssa perheen täällä. Mä olin Tunisiassa 6 kk ja meinasin välillä pakahtua ikävään  jota tunsin mun rakkaita ja kotimaatani kohtaan. Mun perheellä ja kavereilla oli kuitenkin mahdollisuus matkustaa Tunisiaan milloin vain, mutta Mouadhin perhe ei tänne voi tulla (ainakaan helposti). Usein ajatellaan, että "kaikkihan nuo mamut" haluavat vaan Suomeen ja Eurooppaan elämään meidän verorahoillamme ja niille kaikki annetaan kultalusikalla. Kuinka moni suomalainen olis valmis jättämään KAIKEN ja aloittamaan AIVAN ALUSTA? Et osaa kieltä, kulttuuri on erilainen, et pysty itse hoitamaan asioitaisi, täytyy vaan luottaa viraisiin ihmisiin, ruoka on erilaista, ilmasto on kylmä ja pimeä tai vastakohtana yötä päivää valoisa, toivot sydämesi pohjasta että saisit edes jonkun työn jotta voisit pitää perheestäsi huolta, kuulet jatkuvasti huolestuttavia uutisia kotimaastasi jossa perheesi elää ja saattaa olla vaarassa... listaa voisi jatkaa loputtomiin. Nostan hattua kaikille maahanmuuttajille, itse en pystyisi. Usein se tässä arjessa unohtuu, miten paljosta toinen on luopunut ollakseen minun kanssani.

Ps. Oon ajatellut tehdä postauksen liittyen jo pari viikkoa sitten tulleeseen Islam-iltaan ja Islamiin yleensäkkin. Olisko teille mulle jotain kysymyksiä tähän aihepiiriin liittyen? (Mitään asiantuntija vastauksia en osaa antaa :) )

Älä antaudu angstin valtaan

Heipä hei, pitkästä aikaa! Mulla on ollut tarkoitus kirjoittaa joka ilta, mutta jotenkin huomaan kellon aina olevan yhtäkkiä olevan miljoona ja herätyskellon näyttävän nukkumisajaksi vain 7-6 tuntia, joka ei ole mulle olleenkaan tarpeeksi... Postaus ideoita on taas paaaaljon ja haluan päästä niitä toteuttamaan. Heti kun on tullut uusia lukijoita (ihanaa!!!) ja olette kommentoineet ahkerasti, niin olen saanut lisäintoa ja ideoita postaamiseen. KIITOS SIIS TEILLE LUKIJOILLE JA KOMMENTOIJILLE!

Oltiin tuossa lauantaina Mouadhin kanssa leffassa katsomassa Millers ja olipas muuten hauska leffa! Muistan kuinka inhosin leffateattereita sinä aikana kun oltiin kaukosuhteessa.. jokapuolella pareja treffeilla tai toisissaan kiinni ja niin onnellisen näköisinä... jos ei pareja niin sitten perheitä lapsineen päiväleffassa. Siinä sitä sitten mietti, että voi sitä päivää kun saan mennä oman mieheni kanssa treffeille leffaan ja lähteä samaa matkaa yhteiseen kotiin ja olla niin kuin "normaalit parit". Ja nyt se kaikki on mahdollista. Tuntuu uskomattomalta. Ja samalla epäreilulta, koska ehkäpä joku tyttö (tai poika) katsoi meitä kun molemmat näpersimme omia puhelimiamme emmekä puhuneet keskenämme, ja mietti omaa kaukana olevaa (tai vielä tuntematonta) rakastaan ja ajatteli, että voi kunpa voisin olla samassa tilanteessa oman rakkaani kanssa enkä varmasti muuten näpräisi puhelintani vaan pitäisin toista kokoajan kädestä kiinni ja tuijottaisin syvälle silmiin. Niin, tiedän, meille toisistamme on alkanut arkena tulla itsestäänselvyys.

Tuohon puhelimen näpräämiseen oli kuitenkin sellainen syy, että satuin menemään Deturin sivuille joka tällä hetkellä ainoana matkanjärjestäjänä lentää suoria lentoja Helsingistä Monastiriin (Tunisiaan, Soussen lähelle). Ja huomasimpas semmoisen pikku yllärin että tämän viikon perjantaina lähtevät lennot viikoksi ovat 149e.  SIIS 149e. POHJOIS-AFRIKKAAN. Mun halvimmat lennot ovat olleet 250e. Alettiin heti miettimään Mouadhin mahdollisuuksia lähteä. No, eka ja suurin ongelma oli se, että Mouadh ei ole vielä saanut jatko-oleskelulupaa ja ilman sitä ei Tunisiasta pääse takaisin. Seuraava ongelma olisi koulusta poisoleminen... Mäkin kysyin alustavasti töistä lomaa ja olisin varmaan saanut, mutta viikon palkan menettäminen olis ollut liian iso taloudellinen satsaus vaikka lennot halvat ovatkin. Rockylle ja Babyllekin sain hoitajan jo ja tosissani haaveilin jo rakkaiden näkemisestä ja siitä mitä kaikkea söisin... mutta tänään se haaveilu loppui poliisilaitoksen puheluun. Mouadh ei saisi uutta korttia perjantaiksi :( No, joku toinen kerta sitten.

Jos joku miettii, miksi lennot ovat niin halvat niin syy löytyy viime viikon Soussen tapahtumista. Joku aivopesty nuori räjäytti itsensä Soussen keskustassa. Hän yritti ensin päästä sisälle hotelliin, mutta Tunisiassa on hotelleihin todella tarkka valvonta sisäänpääsylle, joten poika lähti pinkomaan rannan suuntaan ja yritti sitä kautta sisään hotelliin, mutta (kamalaa sanoa mutta onneksi) räjähti rannalla. Tämä hotelli oli se sama hotelli jossa olin työharjoittelussa ja Mouadh viime kesänä töissä. Myös muita itsemurhapommittajia otettiin kiinni Soussessa ja Monastirissa. Olen tästä todella todella surullinen ja peloissani. Ihan ensimmäisenä perheen ja ystävien vuoksi ja toiseksi maan talouden vuoksi. Mouadhin veli on poliisi eli ekana paikalla kun jotain vakavaa on tapahtumassa/tapahtuu. Mouadhin isä on isossa hotellissa rannalla töissä. Kuka tahansa mun ystävä/tuttu voi olla väärässä paikassa väärään aikaan. Mitä tapahtuu turismille? Jos turismi katoaa niin maan ennestään jo huono taloustilanne menee vielä todella paljon huonommaksi. Mutta kuka turisti haluaa tulla maahan jossa poliittinen tilanne (ja nyt näköjään ihmisetkin) on räjähdysherkkä, roskaista ja suurin osa hotelleista parhaat päivänsä nähneet. No, halpojen hintojen perässä joku, mutta ei tarpeeksi moni kuitenkaan....

Tämmösiä juttuja mulla mielessä tällä viikolla ja myös semmonen juttu on mielessä, että älkää ikinä hankkiko xboxia, älkääkä varsinkaan peliä nimeltään GTA. Meillä pelataan sitä nyt ja oikeastaan Mouadh ei varmaan edes huomaisi jos lähtisin perjantaina viikoksi yksin Tunisiaan....

Uuniperuna-katkarapu-tonnikala-feta-täytteellä

Ajattelin näin sunnuntain kunniaksi jakaa herkullisen ja helpon reseptin! Elikkäs tarvitset:

-Jauhoisia perunoita
-Salaatti tarpeet oman maun mukaan
-Katkaraputäytettä (mulla oli Lidlin valkosipulinen edullinen versio)
-2 dl Cottagecheeseä (varmaan ihan tavallinenkin raejuusto ajaa asiansa)
-Purkki tonnikalaa (yleensä en osta tonnikalaa koskaan ja tästä tuli paha mieli)
-n. 1 dl ruokakermaa
-Paketti Chilimaustettuja salaattikuutioita (esim. Rainbow)
-Sitruunapippuria

1. Pese perunat, pistele haarukalla reikiä, mausta suolalla/voitele jollain ihanalla mausteöljyllä ja kääri perunat yksitellen folioon. Laita paistumaan uuniin 220-250 asteeseen n.tunniksi.
2. Sekoita valmiiseen katkaraputäytteeseen tonnikala, cottagecheese, ruokakerma ja sitruunapippuri. Kaada salaattikuutioista öljy pois ja murskaa ne pieneksi muruksi ja sekoita muun täytteen joukkoon.
3. Valmista haluamasi salaatti.

Voin kertoo, että oli hyvää! Jopa Mouadh tykkäs ♥

Puhu äänellä jonka kuulen

Silloin kun alettiin Mouadhin kanssa seurustelemaan, niin multa kyseltiin miten jaksan aina puhua englantia. Aluksi mua ujostutti vähän puhua vierasta kieltä ja en kokenut olevani siinä mitenkään hyvä. Musta oli kuitenkin aika "siistiä" puhua englantia :D Mouadh puhui jo sillon kun tavattiin niin tosi hyvää enkkua ja sehän oli yksi syy miksi kiinnitin häneen huomiota enemmän kuin niihin lukuisiin "Hey sexy!"-huutelijoihin... eiku silloin suosituin taisi olla Hey Shakira!

Vaikeinta aluksi oli ilmaista tunteiden ääripäitä sanoin tai kuvailla jotain tunteita niin kuin olisi halunnut vaikkapa suomeksi sanoa. Esim. jos Mouadh kysyi multa, että kuinka paljon rakastat mua,niin suomeksi olisin osannut selittää vaikka minkälaisen ällöromanttisensiirappisen lirkutuksen, mutta englanniksi en osannut sanoa mitään :D Ja seuraava kysymys siltä olikin, että etkö sä rakasta mua olleenkaan?! Ei, kulta siitä ei ole kyse, en vaan osaa sanoa sitä niin hienosti kun haluaisin... Sama tietty jos meillä oli riita, olisin voinut huutaa I hate youta loputtomiin, kun suomeksi riidellessä varmaan olisin osannut suuremman haukkumisrepertuaarin ja saanut purettua riidan aihetta jotenkin paremmin. Nykyään tosin kaikki onnistuu paremmin (eli olen oppinut haukkumissanoja englanniksi :D ).

Mun itseluottamus englannin puhumisen suhteen on kasvanut nollasta sataan. En todellakaan puhu täydellistä englantia, mutta mua ei kiinnosta jos sanon jotain väärin. On ihan meidän suhteen ansiota, että olen saanut mun nykyisen työpaikan. Mun täytyy töissä puhua englantia, kirjoittaa, käyttää ohjelmia ja opiskella englanniksi. En olis ikinä uskaltanut hakea tota paikkaa jos mulla ei olis tätä puhetaustaa. Tosin tästä on välillä haittaakin. Saatan unohtaa suomen sanoja tai välillä jotain ihan helppoja englannin sanoja, koska oon vaan sekasin kielissä. Yks päivä mietin kauan mikä on kasvi englanniksi... :D Lisäksi meille on Mouadhin kanssa tullut omia sanoja ja sanontoja ja ymmärretään toistemme puhetta vaikka se olis kieliopillisesti aivan päin honkia. Kerran yks työkaveri tuli sanomaan, että mä oon miettinyt kauan miks sa kirjotat näin ku tää ei ole oikea sana :D Tajusin, että me käytetään sitä sanaa Mouadhin kanssa ja vaikka tiedän että se ei ole oikein niin automaattisesti kirjoitin niin. Mutta nyt kun joku sanoi siitä niin ymmärrän kiinnittää huomiota... Mun kirjoittaminen ja sanavarasto ei kuitenkaan ole samaa tasoa kun mun itsevarmuus puhumisessa. En osaa mitään hienoja sanoja ja välillä täytyy tarkistaa miten joku ihan tavallinen sana kirjoitetaan, koska mulla on päässä vain sanan lausuminen ja en ole varma kirjoitusasusta. Mun pitäis vaan lukea enemmän englanniksi niin saisin paremman sanavaraston ja varmuutta kirjoittamiseen.

Musta hyvä neuvo niille, jotka haluaa kehittää lausumista ja englannin ymmärtämistä on kattoa kivoja sarjoja ja leffoja englanniksi ja keskittyä siihen miten sanat lausutaan ja yrittää ymmärtää kaiken ilman tekstitystä. Tekstitys kannattaa kuitenkin pitää päällä, koska jos tulee uusia sanoa ja tai sanontoja niin pystyy nopeasti tarkistamaan miten ne on suomennettu. Lisäksi pitää vaan puhua ja puhua ja puhua eikä pelätä virheitä, koska kaikki niitä tekee! Mulla on myös muutama brittikaveri, joihin olen tutustunut tunisialaisten miesten kautta. Heidän kanssaan kirjoittelen facebookissa ja siinäkin oppii... Itse brittiaksentista harvoin saan mitään selvää enkä muutenkaan tykkää brittiaksentista yhtään.. en tajua miten se on jonkun mielestä niiiiin super seksikäs...Mouadh osaa tosi hyvin matkia brittiaksenttia ja joskus jos se oikeen haluaa ärsyttää mua niin se puhuu sillä ja mä oon ihan raivona :D

Puhutaan vielä nykyäänkin pääosin englantia kotona, koska se vaan tulee luonnostaan. Vaikka olisi hyvä puhua kokoajan Suomea, jotta Mouadh oppisi paremmin... Nykyään pyritään joitain perusjuttuja keskustelemaan suomeksi. Ja onhan Mouadh oppinut koulussa jo tosi hyvin suomea. Ainut on se kirjoittaminen... enkussa sillä on sama juttu, että ei se osaa kirjoittaa niin hyvin kun puhuu. Meidän kulttuurien erot huomaa hyvin siinä, että Mouadh on alusta saakka pyrkinyt aina puhumaan kaupassa yms suomea niin paljon kun osaa. Tosin kun suomalaiset pysyvät aina sillä omalla mukavuusalueella ja puhuvat esim Ruotsissa aina enkkua vaikka varmasti pystyisivät puhumaan ruotsia. Mä yritin kovasti Tunisiassa puhua arabiaa kaupassa yms.. osasin kysyä paljonko tämä maksaa mutta numeroita en vaan oppinut eli mun täytyi jokatapauksessa kysyä vielä in english please! Mut ainakin mä yritin :D Mouadhilla on ihan todella hyvä kielipää niinkuin monella tunisialaisella. Se väittää oppineensa englannin telkkarista muutamassa kuukaudessa. Ranskahan on Tunisiassa toinen virallinen kieli ja sitä opiskellaan koulussa eniten. Nykyään enkkuakin enemmän ja enemmän mutta ei tarpeeksi. Jotkut hotellit ovat heränneet siihen, että venäläiset turistit eivät puhu mitään muuta kun venäjää, joten he ovat alkaneet pitää kielikursseja työntekijöilleen. Mouadhin isä on itse opiskellut venäjää koska on ravintolapäällikkönä ja meinasin pudota penkiltä kun kuulin sen kerran puhuvan asiakkailleen...

Meidän lapset joutuu varmaan kunnon sekasotkuun kun puhutaan suomea, englantia ja arabiaa. Ja jos ne raukat vielä "joutuvat" ranskalaiseen kouluun, niin voi voi! Mitäs ajatuksia teillä herää tästä aiheesta? Mitä kieliä osaatte? Mitä kieltä puhutte kotona? Meneekö lapsi sekaisin liian monesta kielestä?