I promise I'll never leave you Alone in the rain

Heippa rallaa! Tänään olen taas hyvillä fiiliksillä ja elämä on niin ihanaa! Huomaa, että nää mun mielialanvaihtelut on aika terveitä.. :D Enää 2 päivää duunia tällä viikolla ja minikesäloman pätkä häämöttää jo kuukauden päässä! Kohta lähden kavereitten kanssa ajelemaan pyörillä kohti Jätemäkeä ja mennään kiipeämään portaita. Me ostettiin Mouadhille Tallinnasta rullaluistimet ja mun pitäis saada Karstulasta mun luistimet tänne, niin voitais alkaa rullaileen yhdessä.

Oon viime aikoina miettinyt ja ikävöinyt Tunisiaa ihan hurjan paljon. Mouadh viimeksi eilen kysyi, että miks me ei voitais muuttaa sinne takas? Ei me vaan voida! :( Päästäispä pian käymään siellä! Varmaan sitte taas arvostaisin Suomea enemmän :D On vaan niin ikävä kaikkia ihania ihmisiä siellä ja tunnelmaa. Tää vuosi on mennyt niin nopeasti, että en vaan pysty käsittämään. Noin viikon päästä ollaan oltu vuosi naimisissa ja inshallah mooooonia vielä edessä. Mouadh hankki vihdoin sähkötupakan, että elinvuodet ja sen myötä avioliittovuodet varmaankin lisääntyvät.... Kyseiset kuvat ovat tasan vuoden takaa otettuja, kun asuttiin vielä meidän yläkerrankodissa. Mä oon laihtunut näistä kuvista ja Mouadh on lihonnut! Hyvä niin päin !

Vain elämää

Anteeksi mun harva postailutahti. Tällä hetkellä elän masennus kautta.... tuntuu, että elämä on yks oravanpyörä! Töihin, kotiin, siivoamista, Rocky ulos ja ruokaa... Mut semmosta se kai kaikilla muillakin maailman ihmisillä on. Tuntuu, että ei tässä elämässä kauheasti tapahtumia ole, ihan tavallista arkea vaan... eikä siis kauheasti kirjoittelemista. Ihanaa kun tulee kesä, mut pelkään et se vaan hurahtaa ohi ja yhtäkkiä huomaan, että ei olla tehty mitään. Meidän ensimmäinen hääpäiväkin lähestyy ja ei ole vielä mitään suunnitelmia. Haluaisin mennä Tavastialle Stellan keikalle! Mutta täytyy vielä suostutella Mouadh...Eilen ostettiin kaverin kanssa liput Rock the Beachiin keskiviikolle, koska siellä on mun lemppari Stone Sour. Juhannus suunnitelmissa on mennä Keski-Suomeen. Toivoisin uimista, saunomista, grilliruokaa ja ystäviä ♥ Kertokaa mulle mitä mun pitäisi Mouadhille näyttää Suomen kesästä? Ja varsinkin pääkaupunkiseudulta? Mä kun en tätä seutua ja parhaita paikkoja tunne...

Silja Europalla

Eilen illalla lähdettiin kohti Tallinnaa mun äitin ja veljen kanssa. Rocky meni mun kaverille ja Baby pärjäili kotona yksin. Vähän jännitti jättää niitä, mutta hyvin meni :) Mentiin heti ekaan kattaukseen buffaan syömään ja voi luoja niitä jonoja... Europa on tosi vanha ja mun mielestä jopa likainen... Buffa ei ollu Princesin tasoa ja se oli tosi huonosti organisoitu. Saatiin silti mahat täyteen!

Mouadh oli aika ihmeissään tästä laivakulttuurista... kaikki aivan räkäkännissä ikään tai sukupuoleen katsomatta. Mua kun ei ryyppääminen enää vois vähempää kiinnostaa, niin laivalla ei kauheasti tekemistä ole. Oltiin kattomassa bändiä ja käytiin discossakin, mut siinä se sitte oli. Eniten odotettiin Tallinnaan pääsyä. Aamulla ilma oli tosi kylmä ja meillä nälkä ja väsy. Käytiin aamupalalla vanhassa kaupungissa ja Viru keskuksessa kiertelemässä. Siinä se sitte olikin.. Sopivasti kun päästiin laivaan, niin alkoi aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Kiva reissu, mut ens kerralla ei kiitos laivalla yötä vaan suoraan Tallinnaan ja siellä hotelliin.... Mulle ainaki riitti känniset 50.v miehet umpitunnelissa oksentamassa ja kuseskelemassa ympäriinsä...

Löytö-Lauantai 2

Jeee löysin tori.fistä pöydän jollasen oon aina halunnu! Ja myös tommosta taulua ollaan kateltu. Nyt lauantai siivoilut ja koti on ihana ♥

Hemmoteltu kakara, selkääsi sietäisit saada koivuniemen herrasta...

Oon saanut monia viestejä, että ootte niin täydellinen pari. Voin kertoo et ei olla aina. Ja meidän naapurit on varmasti samaa mieltä (siks ne onki tainnu muuttaa mökille ku postiluukku tursuaa lehtiä). Me riidellään paljon. Ja kun me riidellään niin me huudetaa ja lujaa. Mä mm paiskon ovia, olenhan draamaa ja teatraalisuutta rakastava ihminen.... Miks me sitten riidellään? Miks me ollaan yhdessä jos ME VAAN riidellään? (Varmasti liioittelen, koska eihä kukaan semmosessa suhteessa olis?)

Me riidellään, koska mä olen pettynyt. Eihän elämä koskaan mene niinkuin haluaa ja toivoo ja unelmissaan suunnittelee. Ehkä naiviisti ajattelin, et kun päästään Suomeen niin kyllä tekevälle töitä löytyy ja saahan ihmiset tukia ja pärjäävät hyvin. Työkkäri auttaa ja kyllä joku kiva ja järkevä ihminen palkkaa ulkomaalaisen vaikka sitten tiskaamaan. Ajattelit et kyllä yhteiskunta auttaa meitä jos ei muuta. Ajattelin, et kyllä kaikki järjestyy, pakkohan se on niin mennä.

Nyt on yli puoli vuotta oltu Suomessa ja tuntuu että ei tää murehtiminen, suunnitteleminen ja asioiden järjesteleminen koskaan lopu... alan olla väsynyt olemaan se, joka hoitaa kaiken. Koska mun on vaan pakko. Kunnon valitus postaus, mutta oon semmonen ihminen joka haluaa kaiken heti ja nyt. Mua pelottaa, että Mouadh ei saa koskaan töitä ja kokoajan joudutaan stressaamaan ja suunnittelemaan. Mä haluan, että kaikki olis niin varmaa. Inhoan epätietoisuutta ja stressaamista. Toisaalta eihän KUKAAN tiedä mitä elämässä tulee tapahtumaan...

Pointti oli vaan se, että vaikka kerron täällä kuinka ihanaa meillä on ja kuinka rakastetaan toisiamme niin tämä viikko on ollut rankka ja olen miettinyt paljon asioita. Sitä mitä oon aina halunnut ja toivonut elämältä ja onko mun elämässä tällä hetkellä mitään niistä asioista. Näitä asioita miettiessäni oon tajunnut missä asioissa ollaan Mouadhin kanssa hyvin erilaisia. Sillä ei ole aina ollut rahaa eikä töitä. Se on nähnyt kotimaassaan köyhyyttä ja työttömyyttä, epätoivoa ja ihmisten tyytyväisyyttä pieniin asioihin. Entäs mä? Oon aina ollut töissä tai koulussa ja ei ole kauheasti tarvinnut rahankäyttöä miettiä. Suomessa on työttömyyttä, mutta se ei ole mitään verrattaessa Tunisian tilanteeseen. Vois melkein sanoa, että oon saanut kaiken mitä oon halunnut. Suomessa ihmisen kuvitellaan olevan onnellisimmillaan kun voi syödä joka viikko ravintolassa, shoppailla, omistaa auton ja matkustella monta kertaa vuodessa.Mouadh ei stressaa elämästä tai meidän pärjäämisestä, koska se on nähnyt pahempaa. Tunisiassa moni on onnellinen siitä, että saa käydä rannalla perheensä kanssa kävelyllä ja saa olla kesän töissä. Minä joka oon aina pärjännyt hyvin niin pelkään, et mitäs jos ei yhtäkkiä pärjätäkään?!? Tyhmää!!! Tiedän!!! Kuulostanko ihan kiittämättömältä kakaralta joka stressaa turhaan? Joo kuulostan!!! Onko muita samanlaisia...? Pliis sanokaa, että on... :D mua alko nyt naurattaa tää koko teksti, koska aloitin tän kirjoittamisen tiistaina kun meillä oli maailmanluokan riita...

P.S. KUN KATTOO LÄTKÄÄ, NIIN KYLLÄ KEHTAA SANOA OLEVANSA SEINÄJOELTA KOTOOSIN!!!

Löytö-Lauantai

Heipä hei! Tää viikko meni hurjan nopeasti. Eilen nähtiin mun iskää ja katottiin peliä. Illalla vielä käytiin yhden mun kaverin läksiäisissä, joka muutti tänään kesäksi Saksaan.

Tällä viikolla aloittanut makkarin sisustamisen. Prismasta löytyi Vallilan matto -30% ja se on aivan iiihana! Oon päättänyt että makkarin värimaailma tulee olemaan valkoinen ja vaaleanpunainen.Lisäksi löysin Prisman puutarhaosastolta kivoja ja edullisia tauluja.

Tänään salille mennessäni oli tietty pakko poiketa kirpparilla kun se on siinä matkan varrella... Ja voih! Viime aikoina oon löytänyt sieltä kaikki ne jutut mitä oon "tarvinnut". Kaksi valkoista kehystä, lasituikku (pariksi aikaisemmin ostetulle samanlaiselle), vaaleat farkut, virkattupaita ja pitkä tunika paituli, lähti tälle kertaa mukaan. Rakastan penkoa kirppareita! Käyn tosin aina vaan salin vieressä olevalla. Kertokaas mulle hyviä kirppareita pääkaupunkiseudulta?

Oon niin happy kun sali on alkanut tuottaa tulosta. Huomaa selvästi, että jaksaa isommilla painoilla ja lihaksetki ovat alkaneet muotoutua ja painoa tullut lisää!! Jee! Olin myös vahingossa aika match-match väreissä...

Mulla on hurja ikävä Tunisiaan. Opaskaveri palasi juuri sinne aloittamaan uuden kauden, yksi kaveri muutti poikaystävänsä luokse viime viikolla ja aloittelevat yhteistä elämää Tunisiassa ja eilen katsottiin meidän häävideota, niin tuli kamala ikävä Mouadhin perhettä, elämää siellä ja meidän katuja.... voikun voitaisiin elää molemmissa maissa ja matkustaa aina kun halutaan. täytyy toivoa, että tänään tulis lottovoitto ;) Oon monesti miettinyt, että mitä sitä oikeasti tekis jos tietäis voittaneensa lotosta. Jotenki olis ihan absurdi tunne soittaa muka samantien töihin, että en muute tuu enään ja mennä seuraavana päivänä ostamaan auto ja lentoliput maailman ääriin. En mä ainakaan varmaan tajuais, että yhtäkkiä voisin tehdä mitä vaan...

Babyn ja Rockyn kohtaaminen...

Hyväää Helatorstaita kaikille!

Tässä olisi toivottu video Babyn ja Rockyn jälleennäkemisestä kuukausien jälkeen. En vieläkään saa videota suoraan tänne, joten tässä linkki:


BABYN JA ROCKYN KOHTAAMINEN

Extrana vielä mun ja Babyn kohtaaminen:

LAURAN JA BABYN KOHTAAMINEN 

Kuvapläjäys kahvitauolla

Maanantaina näin uutta tuttavuutta (terkut Eevalle) ja lenkkeilin Rockyn kanssa fiilistellen kevättä. Tiistaina olin ylitöissä, olin koko päivän ilman puhelinta ja myytiin meidän vanha sohva. Tänään hyvää ruokaa, sali ja Suomen peli. Huomenna nukun pitkään ja alan suunnittelemaan uutta sistusta makkariin. Tietääks kukaan kivoja valkosia yöpöytiä? Nyt loppuu kahvitauko! Moiiii ♥

Vastaukset osa 2

Tässä taas sunnuntain ratoksi lisää vastauksia. Valitettavasti kuvituksena on jo aikaisemminkin blogissa julkaistuja kuvia.. Bloggeri ei taaskaan ladannut uusia kuvia..

 Muut ihmiset:

Kun ystäväsi saivat tietää Mouadhista, mitä he ajattelivat hänestä ja epäilivätkö he koskaan Mouadhin aitoisuutta sinua kohtaa ja että onkohan hän varmasti tosissaan, ja oliko heillä ylipäätään ennakkoluuloja ja toppuuttelivatko he sinua asian kanssa? :)

Tottakai kaikilla oli ennakkoluuloja, olihan mullakin. Mutta ei kukaan sitä ole koskaan vihannut (ainakaan sanonut mulle). Suurin osa on kannustanut ja tukenut  (silloin kun sanoin muuttavani Tunisiaan) tai ainakin olleet hiljaa ja miettineet vaan mielessään, että  mitä ihmette toi oikeen meinaa. Toki moni mun ystävistä ei edes vielä tunne Mouadhia niin hyvin, koska asuvat muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Mutta kaikki ovat olleet onnellisia puolestani ja auttaneet meitä jos vain ovat voineet. Mutta varmasti Mouadhia kohtaan ollaan oltu epäileväisempiä ja tiukempia, kuin jos mulla olis suomalainen mies ja kertoisin sen olevan mulle kusipää välillä.

Oon miettiny, että miten sun vanhemmat on suhtautunu tähän kaikkeen? ja miten Mouadhin perhe suhtautui?

Mun vanhemmat olivat aluksi aika shokissa. Äiti sanoi aina tienneensä, että en mä suomalaista miestä ota :D Heillä oli melko paljon ennakkoluuloja, koska eivät olleet koskaan Mouadhia tavanneet tai tunteneet hänen kulttuuriaan. Pari sananharkkaa käytiin ja kyyneleitä vuodatettiin, mutta loppujen lopuksi luottivat mun arvostelukykyyn. Naimisiinmenoa ilman heitä ja näin nopeasti vastustivat, mutta mä tein omat päätökseni ja he hyväksyivät ne. Mouadhin perhe on aina rakastanut mua :D Mä olen ensimmäinen tyttö kenet Mouadh on koskaan vienyt kotiinsa eikä sen äiti olisi koskaan enää hyväksynyt ketään muuta. Sen isä on ollut mulle alusta saakka kuin oma isä. Nekin kai tiesivät että ei Mouadh koskaan ota ketään tunisialaista naista… Heille meidän yhdessä olo ei ole ollut koskaan ongelma. Toki koko perhe toivoo, että musta tulisi muslimi, mutta koskaan ei ole kukaan tyrkyttänyt tai millään tavalla painostanut. 
 

Muakin kiinnostaa miten vanhempasi tällä hetkellä suhtautuvat teidän avioliittoon?

Tällä hetkellä mun vanhemmat tykkää Mouadhista ja ovat onnellisia jos me olemme onnellisia. Paljon he ovat meitä auttaneet ja tukeneet Tunisiasta muutossa ja kotoutumisessa takaisin Suomeen. Pian he näkivät, että mä oon onnellinen ja me ollaan onnellisia yhdessä ja Mouadh on hyvä ihminen vaikka ei olekaan suomalainen. Toki varmaan ovat toivoneet, että olisin valinnut helpomman tien elämääni, mutta en oo koskaan mennyt sieltä mistä aita on matalin…

Mitä mieltä ystäväsi ja perheesi olivat Mouadhista? Mitkä olivat ensireaktiot kun he tapasivat?

Äiti tapasi Mouadhin ekaa kertaa elokuussa ja hyvin tulivat toimeen. Mun isän, isäpuolen, siskon ja veljen kanssa tapasivat jouluna ja kaikki tulivat hyvin juttuun keskenään. Kaikkien mun parhaiden ystävien kanssa juttua riittää ja läppä lentää. Mouadh on niin sosiaalinen, hauska ja haluaa jutella kaikkien kanssa, et aika mörökölli saa olla, että sen kanssa ei tulis toimeen.

Tapasitko Soussessa muista suomi-tunisia pareja/perheitä jotka asuvat siellä pysyvästi?

Tapasin muutamia suomi-tunisia perheitä ja britti-tunisia perheen. Tällä hetkellä tunnen monta nuorta suomi-tunisia paria, usa-tunisia parin, ja perheitäkin Tunisiasta sekä Suomesta. Vertaistuki on korvaamatonta. Vain semmonen ihminen joka on samanlaisessa suhteessa ja käynyt samat sodat byrokratian kanssa läpi, voi ihan täysin ymmärtää miltä välillä tuntuu. Musta on ihanaa jutella Tunisiasta ja tunisialaisten vaimojen/tyttöystävien kanssa.

Häät:

Olitteko puhuneet ennen Mouadhin kosintaa naimisiin menosta ja siitä että olisitko valmis menemään hänen kanssaan naimisiin, sekä mietin Matkaoppaita teidän jaksoa katsoessa että tiesitkö tai osasitko aavistaa yhtään että Mouadh aikoisi kosia kameroiden edessä? :)

Tottakai oltiin puhuttu naimisiinmenosta ja oltiin puhuttu, että mentäisiin kihloihin kesällä kun muutan Tunisiaan. Olin kuitenkin sanonut Mouadhille, että kun se kosii mua niin mä en halua tietää siitä mitään ja haluan, että se on yllätys ja siinä on jotain spesiaalia! Tiesin, että sillä on sormus valmiina, mutta en tiennyt että se tapahtuu tuona päivänä ja tuolla tavalla. Siinä vaiheessa kun kuvausryhmä sanoi jäävänsä odottamaan meidän illallista, niin ajattelin et jotain täs nyt on.. mut en mä ajatellut mitään kosintaa :D Mut siellä ravintolassa oli ihan uskomaton tunnelma.. tuntu, että kaikki vaan pidetti hengitystä ja moni alkoikin itkemään kun sanoin kyllä. Minä myös. Ja kun nousin siitä tuolilta ja Mouadhin isä tuli halaamaan mua niin jalat vaan täris ja kyyneleet valu :D

-Kun menitte naimisiin, niin vihkikö teidät pappi vai oliko tilaisuus yhtään samanlainen kuin esimerkiksi luterilaisissa häissä kirkko osuus?

Tunisiassa mennään naimisiin ”maistraatissa”. Se ei muistuttanut millään tavalla kirkkohäitä :D Mentiin paikalle yhdessä hääautolla ja meitä seurasi pitkä letka autoja töötöttäen ja musiikkia soittaen. ”Maistraatissa” vieraat menivät istumaan meidän ympärille ja kaks miestä alkoi puhua ja Mouadhin kaveri selitti mulle englanniksi. Sitten kysyttiin halutko ottaa Lauran vaimoksesi ja plaa plaa ja sanottiin kyllä ja allekirjoitukset semmoseen jumalattoman paksuun kirjaan ja molemmilla piti olla vielä todistajat allekirjoittamassa. Siellä sanottiin jonkunlainen rukous arabiaksi yhteisesti, mutta enhän mä sitä tajunnut.. Sitten vaan ylös penkistä ja ei mitään julkisia suudelmia ja otettiin kuvia ja vieraille tarjoiltiin juomia ja karkkeja semmoisesta iiiiisosta koristellusta korista (hääkarkkeja suomeksi) ja sitten kaikki autoihin ja taas letkassa ympäriinsä töötötellen ja soittaen musiikkia kohti hääpaikkaa.

Miksi sulla oli 2 erilaista hääpukua, ja missä järjestyksessä ne oli? Ja siis huippukauniit molemmat, sopii sulle tosi hyvin! Säilytitkö muuten puvut, käyttäisitkö jompaa kumpaa sitten joskus kun järkkäätte häät Suomessa?

Ööö.. mulla oli kaksi mekkoa, koska en osannut päättää kumman otan. Tunisiassa on todella kallista ostaa hääpuku omaksi, joten kaikki vuokraavat ne. Me kierrettiin Mouadhin äitin ja siskon kanssa yks päivä miljoona liikettä ja kokeilin montaa mekkoa. Tiesin, että Mouadhille olisi tärkeää ja se olis innoissaan jos mulla olis perinteinen arabialainen mekko, mut se on niin iso, että sillä on vaikea liikkua, joten tulin siihen tulokseen, että otan kaksi… Toinen seremoniassa ja toinen juhlassa. Kahden mekon vuokraaminen maksoi mulle muistaakseni 200e. Saatiin aika kova alennus… Eli Suomen häihin täytyy hankkia kolmas mekko :D (JEEEEEEE!!)

eka hääpuku

 

toka hääpuku

-Aijotteko pitää Suomessa toiset häät jonne tulisi kaikki lähimmäisesi ja sukulaisesi?

Meillä oli ensin tarkoitus pitää häät heti Suomessa kun tullaan, mutta sitten meidän Tunisiassa asuminen venyi ja ei oikeen ollut rahaakaan ja oli vaikea suunnitella mitään kun itse oli toisella puolella maailmaa. Nyt sitten tuntuu, että ei oo vielä mitään järkeä ja ei kyllä rahaakaan. En edes tiedä millaiset häät sitä sitten pitäisi kun kerta jo naimisissa ollaan… ehkä jonkunlailnen siunaustilaisuus.

Mouadh

-Minkä ikäinen Mouadh on?

Me ollaan molemmat synnytty 1989. Mä kesäkuussa ja Mouadh syyskuussa.

Miten Mouadh on sopeutunut Suomeen? Mikä on ollut vaikeinta ja mikä on yllättänyt positiivisimmin?

Mun mielestä se on sopeutunut tosi hyvin. Mä pelkäsin TODELLA paljon pahempaa. Talvi meni tosi hyvin ja en muista, että se olis kertaakaan tosissaan valittanut säästä. Musta tuntuu, että se, että se pääsi heti kouluun ja pääsi tekemään jotain, ettei tarvinnut vaan olla kotona ja ihmetellä, niin oli suurin syy nopeaan sopeutumiseen/kotoutumiseen. Tietty myös se, että se on saanut tunisialaisia kavereita ja suomalaisia kavereita täältä, on auttanut kans. Vaikeinta on MUN mielestä ollut Suomen byrokratia, rahallisesti ja se, että mulla on ollut kova stressi ja väsynyt olo, joten se on vaikuttanut meidän suhteeseen. Töitten löytäminen on vaikeeta ja tuntuu välillä mahdottomalta. Positiivisesti oon yllättynyt siitä, että sää ei ole ollut sille ongelma ja ei se montaa kertaa ole sanonut ikävöivänsä Tunisiaan. Mutta täytyy muistaa, et Mouadh on ollut nyt Suomessa 6 kk, joten tää on vielä alkua. Vaikeammat ajat voi olla viedä edessä…

M paras puoli? Sun paras puoli?

Mouadhin parhaita puolia ovat lyhytvihaisuus, positiivisuus (sillä harvoin on huonoja päiviä), tiedän että se vaikka kuolis mun puolesta, se rakastaa mua semmosena kun olen (vaikka oonki ihan ämmä välillä) ja romanttisuus. Ja mun parhaat puolet ovat (Mouadhin mielestä) fiksu, vastuuntuntoinen, kaunis, hyvä kokki (vaikka en kuulemma tee tarpeeks usein ruokaa) ja mulla on tavoitteita ja unelmia.

Mitä yhteistä sulla ja M on? Entä eriäväisyyksiä?

Meillä on samanlainen huumorintaju ja arvot elämässä, tykätään eläimistä ja lapsista, tykätään tanssia ja olla baarissa ilman et juodaan, kodin pitää olla siisti, tykätään tehdä ruokaa, tykätään shoppailla, tykätään kivoista vaatteita ja pukeutua … apua, paljon meillä on yhteistä! Eriäväisyyksiä on: mä olen ahkerampi ja tavoitteellisempi, stressaan enemmän rahasta ja tulevaisuudesta, en voi sietää roskaamista (pakotan sen viemään KAIKKI roskat roskikseen ulkona, koska Tunisiassahan usein kaikki vaan tiputetaan maahan), mä oon pitkävihaisempi ja kiukuttelen enemmän… Rockyn ja Babyn ”kasvatuksesta” meillä on välillä erimielisyyksiä.

Ootko sä tai M saanut usein kuulla että M näyttää ihan Enrique Iglesiaskselta? :D

Mulle ei oo kukaan koskaan sanonut niin, mut Mouadh sanoi, että se on kuullut sitä paljon! Tää oli hauska juttu, koska mun mielestä Enrique on aina ollut yks kuumimmista ja komeimmista miehistä maailmassa. Ilmankos oonki sitte iskenyt silmäni Mouadhiin :D Mut ite en oo koskaan edes tullut ajatelleeksi asiaa… Mua on tosin aina miellyttäneet tummat ja pitkät miehet.

Tunisia:

Tuliko Tunisiassa vastaan minkäänlaisia väärinkäsityksiä? esim. kun on niin erilaiset tavat eri kulttuureissa..

Mua ärsytti siellä ihmisten välinpitämättömyys (eli tietämättömyys todellisuudessa) ympäristöstä, jos ollaan/oltiin Mouadhin porukoilla yötä niin ei saada nukkua samassa huoneessa, julkinen halailu/pusu kielletty.. esim meidän naapuri (se oli hullu) tuli huutamaan ja haukkumaan meitä kun istuin meidän omalla parvekkeella Mouadhin sylissä, häpäistiin kuulemma koko katu ja sen lapset ovat liian nuoria näkemään tälläistä ”seksuaalista” käyttäytymistä. Ja tietenkin mua raivostutti ihmisten suhtautuminen Rockyyn. Siellä koiria pelätään ja vaihdetaan toiselle puolelle katua kun tulee koira vastaan. Siellä asiakaspalvelu ei ole TODELLAKAAN monessa paikassa samalla tasolla kun Suomessa. Monta kertaa mietin jossain ravintolassa, että jos toi olis Suomessa niin se sais potkut 5 minuutissa. Mouadh sai puhuttelun töissä, koska jutteli yhdelle perheelle ja heitti niille vitsiä… tää perhe tajus, että Mouadh joutu puhutteluun ”hyvästä asiakaspalvelusta”, niin ne teki valituksen :D Mutta siis monet asiat siellä on eritavalla ja niitä ei voi käsittää. Meni ehkä vähän ohi kysymyksen, mut en nyt keksinyt muutakaan vastattavaa.

google

Ootteko miettiny et asutteko nyt tästäedes Suomessa ja käytte Tunisiassa vain lomalla, vai aijotteko muuttaa sinne vielä joskus?

Ollaan puhuttu tästä paljon. Meillä on molemmilla sinne ikävä, mut tajutaan molemmat, että meidän on parempia asua nyt Suomessa. Kyllä mä haluaisin, että meidän lapset saisivat asua myös siellä ja tutustua siihen kulttuuriin ja viettää aikaa siellä perheen kanssa. Mut katsotaan mitä tapahtuu. Riippuu ihan täysin siitä miten millaiseksi meidän elämä täällä kehittyy parin vuoden sisällä. Tietenkin molemmilla pitäisi sitten olla työpaikat tiedossa siellä.

Miten maahanmuutto Tunisiaan sulta onnistui eli miten sait oleskeluluvan? Pitikö mennä naimisiin vai jotenkin muuten? Ja entäs M osalta kun tuli Suomeen oliko oleskeluluvan saaminen kuinka suuri prosessi, mitä lappuja pitää täytellä ja onko haastattelua yms?

Tunisiassa saa oleskella 3 kk, sen jälkeen täytyy poistua maasta hetkeksi, tai vaan maksaa (en muista paljonko se oli, mut ei paljon). Koska oltiin naimisissa, niin saan automaattisesti oleskeluvan ja sitä piti vaan anoa ja sai semmosen paperiläpyskän, jota en edes ehtinyt saamaan, koska siinä kesti sata vuotta, nyt se varmaan olis siellä poliisiasemalla. Työpaikan kautta sain toki työluvan ja sen kautta sain myös oleskella maassa. Tunisialaisten ja olen saaneiden täytyy poistuessaan Tunisiasta maksaa aina 60TND (nykyään vissiin 100TND) valtiolle. Se on semmonen postimerkki, joka ostetaan virastosta ja lentokentällä ne liimaa sen passiin.

Me päätettiin hakea Mouadhille olea (oleskelulupaa) Tunisiasta. Monethan tekee niin, että hakee viisumin Tunisiassa ja olen sitten saapuessaan Suomeen. Me ajateltiin, että ei ole kiire ja kivempi sitten kun on heti kaikki oikeudet voimassa. Tulostettiin Maahanmuuttoviraston sivuilta molemmille täytettävät paperit (haettiin tietty perhesiteen perusteella) ja Mouadh vei paperit lähetystöön ja sillä oli haastattelu. Ole piti myös maksaa siellä (mitä me ei tiedetty) ja siksi meni sitten kauemmin aikaa kun piti tehdä uusi reissu Tunisiin. Nyt vasta sain kuulla, että jos olea hakee suoraan Suomessa, niin se on PALJON halvempi. Mut ei voi enää mitään. Mä kerkesin soittaa kerran Migriin, että onko meidän paperit tulleet ja silloin virkailija sanoi, että eivät ole vielä tulleet. Soitin tasan viikon päästä ja silloin sain kuulla, että päätös oli annettu. Mulle ne eivät sitä suostuneet kertomaan vaan lähetystön piti ensin soittaa Mouadhille. Vastaushan oli tietenkin KYLLÄ ja ole oli voimassa 15.10 alkaen vuoden eteenpäin. Kohta meidän täytyy alkaa selvittelemään jatkolupaa, joka sitten toivottavasti myönnetään pidemmäksi aikaa.

Mikä on naisen asema nykyään Tunisiassa,miten siellä suhtaututaan naisen työssä käyntiin, onko yleistä että nainen on kotona ja hoitaa lapset? Mikä on keskimääräinen tulotaso Tunisiassa?

Tunisia on yksi länsimaalaistuneimmista muslimimaista, jossa väestöstä 98% on muslimeita. Naiset kouluttautuvat siinä missä miehetkin, tosin tässä on paikallisia eroja. Maaseudulla naisten kouluttautuminen ei ole niin yleistä kuin esim. Tunisissa ja Soussessa. Nainen voi olla kotona ja hoitaa lapset jos tahtoo, usein tulee kuitenkin perheelle edeullisemmaksi, jos mies käy vaan töissä ja nainen on kotona lasten kanssa. Tunisiassa on päiväkoteja jonne voi lapset viedä jos äiti on töissä, mutta mun käsittääkseni ei  mitään valtion ylläpitämiä kuitenkaan. Töissä käyntiä hankaloittaa se, että kouluikäiset lapset tulevat kotiin syömään lounaan n. kahdeksi tunniksi, koska kouluissa ei järjestetä ruokailua (ainakaan kaikissa tai kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta), joten jonkun täytyy hakea pienet lapset koulusta pariksi tunniksi kotiin. Monet naiset jäävät kotiin, koska haluavat niin ja ovat tottuneet siihen, että näin se menee. Tunisialaiset naiset haluavat olla miestensä prinsessoja ja haluavat miehen tienaavan ja ostavan heille kaikenlaista ja he itse voivat olla kotona ja juoruta naapureiden kanssa. Tämmöinen kuva mulla ainakin on :D Tarjoilija tienaa 300-500 TND/kk (n.150-250e), että siitä voi laskea kuinka huono tulotaso siellä on. Monilla on oma yritys tai jotain muita bisneksiä vielä ”päätyön” lisäksi.

google

Ihailen suuresti sitä että uskalsit lähteä Tunisiaan ja elää siellä. Kuinka siis sait työharjoittelun juuri Tunisiasta ja millainen harjoittelu se oli, mitä teit? (Ainakin muistelin niin että se oli työharjoittelu minkä perässä menit Tunisiaan) Asuitko yhdessä Mouadhin kanssa?

Olin syksyllä 2010 työharjoittelussa Tunisiassa ja sain paikan Mouadhin isän (se on ravintolapäällikkö Tour Khalef hotellissa) avustuksella yhden hotellin keittiöstä. Ihan keittiö hommia siellä harjoittelin… tosin jätin harjoittelun kesken. Viime keväänä en ollut työharjoittelussa vaan irtisanouduin Suomessa mun duunista ja toivon saavani töitä oppaana. Kesäkuussa sain kuulla, että sain töitä ja työt kestivät lokakuun puoleen väliin saakka. Asuttiin yhdessä Mouadhin kanssa kolmiossa Soussen keskustasta 8km Port el Kantaouin jälkeen Tantanassa.







Eläimet:

Mikä teidän koiran tarina on? Mistä se on hankittu? Olen itse ajatellut koiran "adoptoimista" ja siksi kyselen :)

Mä olin harkinnut jo kauan koiran ottamista ja olin päättänyt, että pian ottaisin koiran. Puhuin siitä usein Mouadhille ja sitten jouluna 2011 meidät ”ryöstettiin” ja silloin Mouadh oli alkanut kyselemään tutuiltaan olisiko kellään koiranpentua. Yhtenä iltana se sanoi mulle, että sai viestin Am.staffin pennusta ja mentäiskö katsomaan. Mentiin taksilla toiselle puolelle Soussea ja siellä odotti laiha musta pentu, joka tuli iloisesti meidän luokse. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä ;) Tajusin kyllä heti, että pentu ei ole terve ja vietiin se lääkäriin. Rockyllä todettiin parvo virus ja se oli todella lähellä kuolemaa. Saatiin se kuitenkin parannettua lääkkeillä ja pakkoruokinnalla. Se ei suostunut enää liikkumaan, syömään eikä juomaan. Annettiin sille viikkoja pieniä määriä kerrallaan riisin ja kanan keittolientä, johon oli laitettu vähän suolaa ja sokeria. Siitä se sitten voimistui pikku hiljaa ja on nykyään iso ja terve koira. Tunisiassa niin moni olisi halunnut ostaa sen meiltä monilla sadoilla dinaareilla, koska Rocky on niin ”fiksu” ja komea. Siellä kun ne ei tajua, että lähes kaikista koirista kyllä saa fiksuja kun niitä kouluttaa ja kohtelee hyvin. Isoja ja komeita niistä tulee oikealla ruokavaliolla. En ole katunut ikinä Rockyn ottamista. Babyn tarinahan oli kans aikamoinen pelastustarina :D Se pelastettiin meille pari päivää ennen Rockyn tuloa taloon.

Haluaisin kysyä: Millainen oli Rockyn ja Babyn kohtaaminen pitkän ajan jälkeen, kun Baby tuli Suomeen? Ehkä Rockyn häntä heilui iloisesti ja Baby kehräsi?

Rocky oli heti nuuhkimassa Babyn häkkiä ja häntä heilui. Baby tuli ulos häkistä niin Rocky oli heti haistelemassa ja nuolemassa sitä. Eli tosi hyvin J Nehän nukkuikin heti tunnin päästä yhdessä. Kuvasin ensikohtaamisen videollekin, niin voisin sen joskus laittaa tänne.

Kun teillä on vieraita, osoittavatko Rocky ja Baby kiinnostusta vieraisiin?

Rocky on ihan mahdoton ja haluaa haistetella kaikkia. Valitettavasti joskus se vielä hyppii ihmisiä vasten. Baby lähtee aluks karkuun makkariin, mutta pikku hiljaa tulee kurkkimaan nurkan takaa ja haistelemaan, mutta ei tule syliin ja ei välttämättä anna silittää. Babyn aikana meillä ei ole vielä kauheasti käynyt ihmisiä, niin en oikeen tiedä miten se käyttäytyy, riippuu onko yksi vai viisi vierasta ihmistä.

Postauksessa, joka on päivätty 17.4. kirjoitat: Eikö Rocky olekin hassu? Meinasin kuolla nauruun ... Valitettavasti en ymmärtänyt kuvasta, mitä hauskaa Rocky teki. Voisitko selventää?

Mun mielestä se istui niin hassusti...

Otatteko lisää lemmikkejä? Kuinka paljon niihin menee rahaa kuukaudessa?

Mouadh haluaa akvaarion (mä en todellakaan halua :D). Mä haluaisin joskus ottaa Rotwailleri tytön, mutta tällä hetkellä ainakin kämppä on aivan liian pieni ja noissa kahdessa on ihan tarpeeksi tekemistä. En ole mitään tarkkoja summia laskenut, mutta luulisin että yhteensä menee kuukaudessa joku 60-80e. Sitte jos tulee jotain eläinlääkärikäyntejä, niin tietty summa triplaantuu.