Henna ja harquus

En muistaakseni ole koskaan vielä kirjoitellut tarkemmin Tunisiassa melko yleisistä hennauksista. Olinhan mä nähnyt jonkun verran kaduilla naisilla kokonaan punaisiksi laitettuja jalkapohjia, punaisia sormenpäitä ja erilaisia kuviointeja mustilla kiehkuroilla.

"Henna on hennapensaan (Lawsonia inermis) kuivatuista lehdistä saatavaa väriainetta. Hennapensas on rantakukkakasvien heimon pensas, jota kasvaa muun muassa Etelä-Euroopassa. Kasvin versot sisältävät lawsonia (oksinaftokinoni, C₁₆H₁₆O₅), väriainetta, jota on käytetty jo esihistoriallisella ajalla. Hennatatuoinnit ovat Intiassa ja muualla Aasiassa maalattavia kuvioita. Hennan värimolekyyli sitoutuu ihon keratiiniin, joten kuviot haalistuvat ihon uusiutumisen myötä. Tämä vie ihon paksuudesta riippuen muutamista päivistä muutamiin viikkoihin. Hennalla värjätään ihon lisäksi kynsiä, kehon karvoitusta, puuta, luuta, sarvea, lankoja ja kankaita." Wikipedia

Se miksi hennauksia tehdään häihin yms muihin juhliinkin, niin tulee monien monien vuosien perinteistä. Mä en ihan tarkalleen saanut selville mistä se on saanut alkunsa, mutta ilmeisesti sen syvällisempää merkitystä ei alkujaan ole ollut kuin että naisilla ei ollut mahdollisuutta meikata tai ei ollut meikkejä ja jollain he halusivat itseään koristella ja niin henna keksittiin. Luonnollisesti häät ovat yksi naisen elämän suurimpia juhlia niin silloin haluttiin/halutaan olla kauneimmillaan miestään varten.

Mä menin edellisenä päivänä ennen virallisia häitä "henna salonkiin", jossa on moni naisia töissä ja he tekevät hennauksia. Illalla meillä oli pieni henna ilta juhla, joillain on myös iso henna ilta juhla, mutta mä en sitä halunnut... Mä en halunnut koko jalkapohjaa punaiseksi/mustaksi vaan kuvioito hennalla. Koko salongissa on aivan järkyttävän voimakas haju ja en ymmärrä miten nuo naiset pystyvät olemaan siinä katkussa.Mutta ihan älyttömän taitavia he ovat! Seurasin naisen työtä ja huh huh miten nopeasti ja osaa vasti hän taiteili.

Hennan annettiin vaikuttaa n. 30min ja sen jälkeen se kaavittiin pois ja siitä jäi oranssi kuviointi. Päivän aikana tuo oranssisuus lähti pois ja hennaus muuttui tummanpunaiseksi.  Hennan kaapimisen jälkeen oranssinkuvion päälle alettiin piirtää mustalla Harquusilla. Harquus aiheuttaa joillekin iho-oireita eikä muutenkaan ole usein käytettynä terveellistä. Harquus on käsittääkseni eräänlaista hennaa, mutta lähtee nopeammin pois kuin tuo punainen henna.

Harquusin päälle suihkuteltiin vielä kimalletta ja muutamiin kohtiin liimattiin ihotimantit! Ja tää prinsessa oli hyvin onnellinen blingblingeistä :) Musta noi on niin kauniit! Harmi vaan, että en voinut pestä kunnolla käsiä enkä käydä suihkussa. Hääpäivän aamuna Mouadhin sisko joutui pesemään mut suihkussa :D Ja ensimmäisiä asioita, joita tein kuin päästiin häistä hotelliin, niin pesin käteni kunnolla. Oli aika likanen olo kun en ollut voinut hieroa käsiä pestessäni vaan pesin aina kämmenet vain.

Tuo kyseinen paikka, jossa kävin sijaitsee melko lähellä Mouadhin perheen kotia eli Erriadhin suunnalla.  Ei mikään paikka jonne turistin kannattisi yksin lähteä seikkailemaan. Mun hennaukset ja harquusit maksoi muistaakseni 18 TND eli n. 9e. Soussen turistialueilla joissa tehdään vain harquusia hinnat on paaaaaaaljon korkeammat eivätkä todellakaan tee tuollaista jälkeä. Mut ihan pysäytti moni tunisialainen kaupungilla ja kysyi Mouadhilta missä olen tehnyt hennaukset. Mouadh ei halunnut kertoa :D Kun mun ystävä oli käymässä niin sekin halusi ehdottomasti ennen Suomeen tuloa käydä laittamassa harquusit ja oli kuulemmat monet kyselleet Suomessa mitkä nuo ovat.

Toisen kerran otin vain harquusit ja ne ei olleet niiiiin ihanat kuin nuo häihin tehdyt, koska tekijä oli eri. Mutta ihan kivat nuokin ja saivat kehuja Suomessa :) Ostettiin kerran Medinasta kotiin harquusia ja semmonen sivellin millä voisi tehdä itsekin, koska Mouadh on tosi taitava piirtäjä. Mutta se oli jotain todella huonoa harquusia, koska se vaan levisi ympäriinsä eikä pysynyt nättinä. Medinassa myydään mm. iholle laitettavia tarroja, joihin vaan maalataan päälle harquusilla tai miksei hennallakin. Olisko tämmönen hyvä bisnes Suomessa kesällä festareilla? ;) Ottaisitteko?

Olen erittäin hyvä ellen täydellinen...

Taas ollut vähän hiljaiseloa tän blogin kanssa. Kirjottelen melko usein postauksen kännykällä, koska Mouadh melkeen aina koneella. Plus mulla on Samsung Note 2, joten tällä on aika näppärää kirjottaa. Niinkin näppärää, et eilen kirjotin piiiiiitkän tekstin bussimatkalla ja meinasin viimeistellä sen vielä myöhemmin, niin se oli poistunut. Ei ottanut yhtään päähän.

Joten nyt yritän kirjoittaa koko tekstin uudelleen. Taisin aloittaa sillä, että viime viikolla kun palattiin Kardesta niin tulin kipeeks. Kauhee flunssa! Tietty Mouadh sai sen myös. Se ei oo usein kipee... mut u know miehet kun ne tulee kipeeks?! Se taantui vauvaksi. Mittas kuumetta 5 min välein "Laura nyt se on jo 37.9, mä oon niin kipee!!" Sanoin et no otappas burana 600mg niin ei suostunut ottamaan, koska se ei kuulemma auta koska mä otan sitä selkäkipuun... kyl se sit lopulta otti ja ylläri, kuume laski! MIEHET.

Sairasteluiden takia mun pakko-vielä-tehdä-tänä-kesänä-listalta toteutui vain piknik. Käytiin vanhojen työkavereiden kanssa Alppipuistossa lauantaina hippifestareilla! Niin ja vein kirpparille kauheesti kamaa myyntiin. Onks muute kukaa menossa seuraavalle Pihakirppikselle myymään elokuun eka vkl? Mä viel mietin... hmmm.

Sunnuntaina olin suomi/tunisia perheen tytön 2.v synttäreillä leipomassa kakun. Talo täynnä vauvoja ja lapsia... oli ihanaa, mut tajusin kyllä että musta ei olis vielä äidiksi :D mietin myös sitä, että miten paljon kaveripiiri varmaa  muuttuu jos osa alkaa viettää vauvaelämää ja toiset vielä kreisibailaa. Mut kai siinä vaiheessa viimeistään sit nähdään mitkä ystävyyssuhteet on luotu kestämään. Ja kyllä aina tietyissä elämänvaiheissa joku ystävä on enemmän läheinen ja yhtäkkiä saatetaan kasvaa erilleen ja ollaankin vaan facebook kavereita. Mulla ainakin on lukioajoilta semmosia ystäviä, jotka oli silloin tooosi läheisiä, mut yhtäkkiä elämä vain muuttui ja ilman mitään riitoja se yhteydenpito vain jäi... surullista, mut elämää.

Uskotteko muuten semmoseen, että kun tekee muille ihmisille hyvää niin saa itsekin hyvää? Ja jos pahaa, niin jossain vaiheessa itsellekin tapahtuu jotain pahaa? Mä uskon. En ajattele sitä Karman lakina, mutta uskon että noin tapahtuu. Oon viime aikoina kiinnittänyt huomiota siihen, että (omasta mielestäni) saan merkkejä ja herätyksiä omasta käytöksestäni. Muutama esimerkki: Mouadh oli kerran täyttänyt Kelan tukihakemuksen aivan päin helvettiä eikä sitten saanutkaan tukia ja siitä tuli kauhee sotku. Mä sain tietty kauheet raivarit ja haukuin sitä (tiijän kuulostaa hirveeltä) idiootiks ja miten voit tehdä noin ja miks et kysy jos et osaa ja plaa plaa. Meni ehkä pari viikkoa niin mä olin unohtanut merkata työtunnit enkä meinannut saada palkkaa... Esimerkki 2. Mouadhilla oli rullislenkillä lompakko taskussa ja yhtäkkiä illalla joku soittaa et sen lompakko löyty kadulta. Siellä oli kaikki kortit ja oleskeluluvat yms. Minä tietty vedin kasvimaan nenään ja pääsin sanomaan mitä mä oon sanonut että älä pidä olekorttia mukana yms. Meni 2 päivää niin mä jätin apteekin pussin reseptilääkkeineen Stadiumiin. Ja näitä esimerkkejä on vaikka kuinka... Pitäis aina muistaa, et virheitä sattuu itsekullekin ja kukaan ei ole täydellinen.

Se olis viikonloppu eessä taas. Tajusin että kohta on syksy. En oo edes vielä tehnyt kaikkia kesä juttuja mitää pitää kesällä tehdä. En ole uinut, käynyt Lintsillä tai Suomenlinnassa, valvonut auringonnousuun, käynyt piknikillä enkä pyöräretkellä. Oon saamaton. Okei, tällä viikolla oon ollut kipeä. Mutta yleensäkin jos miettii mitä teen töiden jälkeen..... niin oon kotona tai meen salille. Jumaleison nainen, sisällä kerkee olla talvellakin!!! Mikä mua riivaa?!?

Pari päivää sitten mun tajuntaan iskostui, että oon 24. Kuuden vuoden päästä olen 30.v. Oon tässä viime aikoina syyllistynyt siihen ajattelutapaan, että kyllähän tässä on vielä aikaa vaihtaa suuntaa vaikka mihin ja opiskella jotain uutta tai vaihtaa työpaikkaa yms. No, onhan sitä aikaa, mut ei voi koskaa  tietää kuinka kauan. Kuinka ihanaa olis kun olis elämällä selvä suunta ja itsellä selvät sävelet päässä. Mua ahdistaa jos en tiedä mitä tehdä. Ollaan niin erilaisia Mouadhin kanssa tässä (kin) asiassa. Se ei kauheasti ahdistu mistään ja luottaa siihen että kyllä (Jumala) aina kaiken järjestää niin kuin on tarkoitettu ja pitää meistä huolen. Mua taas pelottaa, että en nauti elämästä täysillä ja jätän tekemättä asioita joita kadun joskus myöhemmin. Elikkä eiku sitte vaan toteuttamaan tuota kesän listaa läpi tänä viikonloppuna! 

Katso silmillä itkevän Silmillä nauravan Katso silmillä kuolevan Katso silmillä syntisen Silmillä rakkauden, joka voittaa kaiken sen Katso silmillä voittajan Silmillä sokean Silmillä väliinputoajan ja maalaa sydämestäsi kaikki se Maalaa se

Maailman ihanin loma Karstulassa takana! En olis millään halunnut lähtee takas Helsinkiin. Syy meidän Karstulan matkaan oli tietty mun veljen rippijuhlat. Me aina äitin kanssa syyllistytään juhlissa ruokien suhteen ylireagointiin.. eli kaikkea on oltava ja PALJON. Mielellään niin paljon, että vois vaikka saman määrän vieraita ruokkia kolme kertaa! No, meidän motto olikin: eipähän loppu kesken...

Mulla oli mummalta ylppärilahjaksi saamani Camee korut (miten ikinä kirjotetaanki). Muistan kun aina pienenä ihastelin niitä mumman korulaatikossa ilman että se tiesi. Ja sitten sainkin ne lahjaksi siltä!

Kymmeneksi aamulla kirkkoon! Mouadh oli ekaa kertaa kirkossa ja oli aika ihmeissään ja kyseli kaiken merkitystä. Huomasin, että miten oon unohtanut kaiken ja en edes osannut vastata kaikkiin sen kysymyksiin. NOLOA. Ja tosiaan Mouadh oli kysynyt joltain uskontomieheltä, että voiko se mennä kirkkoon ja se on kuulemma ihan ok. Suurin osa kuvista on heilahtaneita... Suoristettiin Mouadhin tukka :D Mitäs mieltä ootte? Musta ehkä parempi ku kiharana..

Meinas tulla itku kun nuoret kävelivät kirkoon ja soi Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.

Ihan hassua, että en jurikaan muista omasta konfirmaatiosta mitään. Mulla oli tietty vaaleenpunanen mekko, leirilla oli ihan sika kivaa (vaikka mulla olikin koko leirin kämäsin ryhmä...) ja tehtiin silloinkin ihan hirveesti (liikaa) ruokaa juhliin.En tiedä oonko ainut josta tuntuu siltä, että konfirmaatiolla ei ole enään niin suurta uskonnollista merkitystä ihmisille. Se on ennemminkin tietty etappi nuoren elämässä, joka tarkoittaa tiettyyn ikään tulemista ja herättää läheiset siihen, että meidän pieni lapsi ei olekaan enään pieni lapsi vaan aikuiseksi kasvava nuori. Sekä pappi, seurakunnannuorisotyöntekijä että kaikki vieraat korteissaan toivottelivat onnea elämäntiellä, toivoivat oikeiden valintojen tekemistä ja kuuntelemaan sydämensä ääntä.

Meillä oli kahta eri salaattia, leipää, uusia perunoita, kermaviilikastiketta, uunijuureksia, kalaa, broileripyöryköitä, savukalaa ja possun ulkofilerullia, joissa täytteenä luumua ja juustoa (olis pitänyt tulla vielä omenaa).

 Kahvipöydässä oli mun tekemä jätti täytekakku, kahdensuklaan juustokakku, porkkanamuffinsseja, lusikkaleipiä, kierrepullia, tiikerikakku ja 3 erilaista keksiä. Noitten kakkujen lisäksi oli kaksi muuta täytekakkua.... laitan niistä kuvat myöhemmin :) Kyllä mä sitte vaan rakastan leipomista!

Siis mun mikään kuva ei voinut onnistua!! :D Tuossa kuvassa näkyy mun mekko kokonaisuudessaan. Näin ton joskus talvella MODETEXISSÄ (kyllä siinä juna-aseman rättikaupassa) ja jumaloin sitä. Tulin yks päivä kotiin niin Mouadh oli ostanut sen mulle. Tosin olisin ottanut mieluummin yhden koon pienemmän ja ehkäpäs sen turkoosin... Mutta toi on ihana silti !

Mun ihana paras Janskuni tuli kans mun veljen juhliin ja oli kirjoittanut maailman ihanimman runon korttiin. Harmi että en ottanut sitä ylös, olisin voinut kirjoittaa tänne. Melkeen tuli tippa linssiin. Ollaan tunnettu Janskun kanssa 12.vuotiaasta saakka. Eli se on myös nähnyt vierestä kuinka mun veljestä on kasvanut nuori mies. En voi uskoa, että se pieni huutava ärsyttävä kakara veli on nyt teini-ikäinen ja mua pitempi ja sen kanssa voi jutella ihan oikeita juttuja. Oonko mäkin kasvanut 15 vuotta? Huh huh. Mihin tää aika menee. 15 vuoden päästä mä oon melkeen 40.v ja kohta järkkäämässä omien lapsieni juhlia...

Pengoin mun kaappeja ja löysin muistolaatikon! En muistanut, että  mulla on semmonen! Ja kaiken hyvän lisäksi siellä oli nimenomaan kaikkia ripari muistoja. Olin kirjottanut koko riparin päiväkirjaa ja siellä oli kaikkia lappuja ja lippuja leiriltä. Siellä oli myös mun teinielämän lempi bändin Ripsipiirakan nimmarit 6-päkin kuorissa. Muistan kuinka tuo päkki koristu mun seinää vuosia ja se oli mun aarre :D hahahhaha ! Laatikossa oli myös rakkauskirje yhdelle albaanialaiselle pojalle, johon ihastuin mun ekalla ulkomaanmatkalla 13-vuotiaana Kreikassa... Mouadh meinas kuolla nauruun kun se luki sen :D Ihania tommoset muistolaatikot! Pitäis vieläkin kirjottaa päiväkirjaa (no tää blogi tavallaan on) ja säästää kaikkia paperilappuja ja kuvia muistoiksi. Semmonen rippipäivä!

Karde

Tultiin keskiviikkona illalla junalla Jyväskylään ja äiti haki meidät Karstulaan. Vr oli taas kerran myöhässä kun odoteltiin Tampereella pohjoisesta tulevaa junaa... matka meni hyvin (koska lemmikkivaunu oli tyhjä) ja nopeasti kirjaa lukiessa. Onneks tultiin silloin illalla, oli ihanaa olla heti eilen aamulla täällä aloittamassa päivä.

Eilen suunniteltiin rippijuhlien ruokatarjontaa, käytiin Rockyn kanssa uimassa ja Mouadh kalalla.. illalla tietty saunottiin! Jotenki niin ihanaa olla kotona.

Kattelin mun kaikkia vanhoja tavaroita ja näytin Mouadhille mun vauvapeiton millä nukuin pienenä. Äiti sano että musta on tullut vanha kun muistelen vanhoja :D kai musta onkin tullut sitten. Musta tuntuu, että en muista yksittäisiä tapahtumia lapsuudesta, mutta tietyt esineet ja tavarat ovat olleet mulle tärkeitä ja niissä elää muistoja. Mulla on kaikki lapsuuden kirjekavereiden kirjeetki tallessa!

Baby kävi tänään ulkona! Vein sen vaan pihalle ilman valjaita ja laskin maahan. Se oli aika ihmeissään, mutta lähti sitten hiippaillen eteenpäin ja nuuski kaikkea. Ei lähtenyt onneksi karkuun ja tuli mun luokse. Käytiin myös Kyyjärvellä Paletissa ostamassa lahjoja ja voi siellä Iittalan tehtaanmyymälässä oli vaikka mitä tarjouksia!! Joku toinen kerta sitten...

ai niin ja ehkä päivän suurin tapahtuma, Mouadh sai kaksi haukea! Voi mussukkaa kun se oli niin innoissaan, että piti Skype yhteys ottaa Tunisiaan ja näyttää kun niitä paistettiin :D Tommoiset mulle niin tavalliset asiat ja Mouadhille uudet ja ihmeelliset, saa mut niin onnelliseksi. Nään sen silmissä pienen lapsen innostuksen ja oon onnellinen, että se on mun kotimaassa voinut kokea jotain sille uutta ja ihanaa mitä se ei ehkä Tunisiassa voisi koskaan kokea. ♥ Huomenna me vaan leivotaa  ja kokkaillaan koska sunnuntaina on the day eli mun veljen rippijuhlat !

Ensi yönä se alkaa....

Voi kunpa voitaisiin olla koko Ramadan Tunisiassa! Ehkä ensi vuonna .....