Käytiin viime tiistaina Kätilöopistolla rakenneultrassa ja Luojalle kiitos Baby D vaikuttaa olevan terve ja kasvavan normaalisti. Tämä oli meidän kolmas ultra (normaalisti niitä on vain kaksi), mutta ekalla kerralla Baby D oli liian pieni mittauksiin kun viikkoja olikin arvioitua vähemmän. Joten sen vuoksi ultraus kertoja tuli yhteensä kolme.
Ekalla kerralla oltiin Kätilöopistolla ja hoitaja oli aikas nyrpeä, eikä puhunut englantia. Toisella kerralla oltiin Naistenklinikalla, jossa oli aivan ihana hoitaja, joka puhui hyvää englantia. Tämä rakenneultra oltiin taas Kätilöopistolla ja hoitaja ei ollut yhtään kiva eikä puhunut englantia ollenkaan! Hän ei edes tervehtinyt Mouadhia. Mukana oli myös opiskelija, jolle hoitaja puhui varmaan enemmän kuin meille. Mua alkoi harmittaa todella paljon kun tuli tunne, että Mouadhilla ei ollut mitään väliä ja se jäi ihan ulkopuoliseksi. Vaikka ei osaisi englantia niin kai silti voi eleillä ja ilmeillä jotain osoittaa?! Alkoi todella ärsyttää, että miten Suomessa, jossa tunnetusti lähes kaikki ihmiset osaavat englantia ikään katsomatta, ei voinut edes tervehtiä?!
Samana päivänä meillä oli myös perhevalmennus neuvolassa. Meitä oli kaksi paria, joista mies ei ymmärtänyt suomea. Valmennusta piti (anteeksi nyt vaan) eläkeikää lähestyvä naikkonen, joka ei myöskään ollut kiinnostunut sanomaan mitään englanniksi. Koko valmennus oli muutenkin ihan täyttä kuraa, samat tai paremmat tiedot olisin voinut lukea vauva.fi keskusteluista.
Mun oli pakko kysyä valmennuksen jälkeen siltä toiselta parilta, että missä heillä olivat olleet ultrissa ja samaa päivitteli kyseinen pari, että Kättärillä ei saanut palvelua englannksi. Mietittiin myös, että eikö valmennuksia voisi vaikka yhdistää neuvoloiden välillä monikulttuurisille pareille ja ne pidettäisiin englanniksi? Koko valmennuksen idea menee hukkaan kun isä ei saa siitä mitään irti.
Olin ja olen edelleen todella yllättynyt tästä ettei muka kukaan puhu englantia. Olenko vain vaativa ? Onko mulle englannin puhuminen ja käyttäminen päivittäisessä asioinnissa niin luonnollista, että en voi käsittää sitä että en saa haluamaani palvelua englanniksi? Tosin oltaishan me voitu ennakkoon sanoa että haluamme hoitajan joka varmasti puhuu englantia. Mutta eihän mulle tullut mieleenkään, että tämmöistä pitää vaatimalla vaatia. Miten ne perheet pärjää, joista kumpikaan vanhemmista ei osaa suomea... Tämmöistä mietintää multa. Onko teillä vastaavia kokemuksia vai oonko mä vaan hölmö?
