Istuskelen töissä työvuoron jälkeen ja odottelen työkavereita. Ollaan menossa yhdessä syömään keskustaan. Ajattelin tässä kirjotella sillä aikaa mitä mieleen nyt sitten tuleekaan!
Tänään alkoi raskausviikko 29 ja nyt varmaan alkaa aika matelemaan eteenpäin. Ensi viikolla päästään muuttamaan uuteen isompaan kotiin ja takaisin alueelle,jossa ennen asuttiin. Luojan kiitos! Vihaan tätä paikkaa missä ollaan nyt asuttu 6 kuukautta. Uusi asunto on kaksio, mutta aika iso sellainen, 61.5 neliötä ja pieni pihakin löytyy. Päästään laittamaan vauvalle valmiiksi sänkyä ja pesemään vaatteita ❤ Jännää!
Musta tuntuu, että mun elämässä ei enää tapahdu koskaan mitään. Käyn töissä ja sitte meen kotiin ja teen siellä arkijuttuja ja meen nukkumaan. Tämmöstä se on :D Mistä sais vähän jännitystä elämään? Viime lauantaina tapasin monikulttuurisia naisia kreikkalaisen illan merkeissä. On niin superia tuntea samassa tilanteessa olevia naisia ja kuulla erilaisia elämäntarinoita. Silloin kun muutettiin Suomeen, niin en todellakaan ajatellut että meitä "sekapareja" on Suomessa näinkin paljon. Ja oon kiitollinen että oon saanut hyvin moneen tutustua ❤ niinkuin oon aikaisemminkin sanonut, niin vaan samassa tilanteessa oleva ihminen voi täysin ymmärtää millaisia juttuja sitä käykään läpi monikulttuurisessa suhteessa.
Mua ärsyttää, että ei vieläkään puhuta Mouadhin kanssa pelkästään suomea kotona. En vaan saa sitä enkkuvaihdetta pois mun päästä! Aina päätän et nyt puhun vaan suomea ja sitte taas huomaan puhuvani enkkua. Ärsyttävää! Vaikka tiedän että kieli kehittyy parhaiten puhumalla ja varsinkin Mouadh on semmonen, että se oppii puhumalla ja kuulemalla parhaiten. Mikähän siinä on, että tunisialaisilla tuntuu kaikilla olevan tosi lahjakas kielipää? Toivottavasti meidän lapsi perii sen isältään. Multa vois periä vaikka matikkapään, koska Mouadh on matikassa ihan surkea.
Tää oli ihan tyhmä postaus ja tekis mieli olla julkaisematta :D Mutta hyvää viikonloppu kaikille ❤
