Silloin kun alettiin Mouadhin kanssa seurustelemaan, niin multa kyseltiin miten jaksan aina puhua englantia. Aluksi mua ujostutti vähän puhua vierasta kieltä ja en kokenut olevani siinä mitenkään hyvä. Musta oli kuitenkin aika "siistiä" puhua englantia :D Mouadh puhui jo sillon kun tavattiin niin tosi hyvää enkkua ja sehän oli yksi syy miksi kiinnitin häneen huomiota enemmän kuin niihin lukuisiin "Hey sexy!"-huutelijoihin... eiku silloin suosituin taisi olla Hey Shakira!
Vaikeinta aluksi oli ilmaista tunteiden ääripäitä sanoin tai kuvailla jotain tunteita niin kuin olisi halunnut vaikkapa suomeksi sanoa. Esim. jos Mouadh kysyi multa, että kuinka paljon rakastat mua,niin suomeksi olisin osannut selittää vaikka minkälaisen ällöromanttisensiirappisen lirkutuksen, mutta englanniksi en osannut sanoa mitään :D Ja seuraava kysymys siltä olikin, että etkö sä rakasta mua olleenkaan?! Ei, kulta siitä ei ole kyse, en vaan osaa sanoa sitä niin hienosti kun haluaisin... Sama tietty jos meillä oli riita, olisin voinut huutaa I hate youta loputtomiin, kun suomeksi riidellessä varmaan olisin osannut suuremman haukkumisrepertuaarin ja saanut purettua riidan aihetta jotenkin paremmin. Nykyään tosin kaikki onnistuu paremmin (eli olen oppinut haukkumissanoja englanniksi :D ).
Mun itseluottamus englannin puhumisen suhteen on kasvanut nollasta sataan. En todellakaan puhu täydellistä englantia, mutta mua ei kiinnosta jos sanon jotain väärin. On ihan meidän suhteen ansiota, että olen saanut mun nykyisen työpaikan. Mun täytyy töissä puhua englantia, kirjoittaa, käyttää ohjelmia ja opiskella englanniksi. En olis ikinä uskaltanut hakea tota paikkaa jos mulla ei olis tätä puhetaustaa. Tosin tästä on välillä haittaakin. Saatan unohtaa suomen sanoja tai välillä jotain ihan helppoja englannin sanoja, koska oon vaan sekasin kielissä. Yks päivä mietin kauan mikä on kasvi englanniksi... :D Lisäksi meille on Mouadhin kanssa tullut omia sanoja ja sanontoja ja ymmärretään toistemme puhetta vaikka se olis kieliopillisesti aivan päin honkia. Kerran yks työkaveri tuli sanomaan, että mä oon miettinyt kauan miks sa kirjotat näin ku tää ei ole oikea sana :D Tajusin, että me käytetään sitä sanaa Mouadhin kanssa ja vaikka tiedän että se ei ole oikein niin automaattisesti kirjoitin niin. Mutta nyt kun joku sanoi siitä niin ymmärrän kiinnittää huomiota... Mun kirjoittaminen ja sanavarasto ei kuitenkaan ole samaa tasoa kun mun itsevarmuus puhumisessa. En osaa mitään hienoja sanoja ja välillä täytyy tarkistaa miten joku ihan tavallinen sana kirjoitetaan, koska mulla on päässä vain sanan lausuminen ja en ole varma kirjoitusasusta. Mun pitäis vaan lukea enemmän englanniksi niin saisin paremman sanavaraston ja varmuutta kirjoittamiseen.
Musta hyvä neuvo niille, jotka haluaa kehittää lausumista ja englannin ymmärtämistä on kattoa kivoja sarjoja ja leffoja englanniksi ja keskittyä siihen miten sanat lausutaan ja yrittää ymmärtää kaiken ilman tekstitystä. Tekstitys kannattaa kuitenkin pitää päällä, koska jos tulee uusia sanoa ja tai sanontoja niin pystyy nopeasti tarkistamaan miten ne on suomennettu. Lisäksi pitää vaan puhua ja puhua ja puhua eikä pelätä virheitä, koska kaikki niitä tekee! Mulla on myös muutama brittikaveri, joihin olen tutustunut tunisialaisten miesten kautta. Heidän kanssaan kirjoittelen facebookissa ja siinäkin oppii... Itse brittiaksentista harvoin saan mitään selvää enkä muutenkaan tykkää brittiaksentista yhtään.. en tajua miten se on jonkun mielestä niiiiin super seksikäs...Mouadh osaa tosi hyvin matkia brittiaksenttia ja joskus jos se oikeen haluaa ärsyttää mua niin se puhuu sillä ja mä oon ihan raivona :D
Puhutaan vielä nykyäänkin pääosin englantia kotona, koska se vaan tulee luonnostaan. Vaikka olisi hyvä puhua kokoajan Suomea, jotta Mouadh oppisi paremmin... Nykyään pyritään joitain perusjuttuja keskustelemaan suomeksi. Ja onhan Mouadh oppinut koulussa jo tosi hyvin suomea. Ainut on se kirjoittaminen... enkussa sillä on sama juttu, että ei se osaa kirjoittaa niin hyvin kun puhuu. Meidän kulttuurien erot huomaa hyvin siinä, että Mouadh on alusta saakka pyrkinyt aina puhumaan kaupassa yms suomea niin paljon kun osaa. Tosin kun suomalaiset pysyvät aina sillä omalla mukavuusalueella ja puhuvat esim Ruotsissa aina enkkua vaikka varmasti pystyisivät puhumaan ruotsia. Mä yritin kovasti Tunisiassa puhua arabiaa kaupassa yms.. osasin kysyä paljonko tämä maksaa mutta numeroita en vaan oppinut eli mun täytyi jokatapauksessa kysyä vielä in english please! Mut ainakin mä yritin :D Mouadhilla on ihan todella hyvä kielipää niinkuin monella tunisialaisella. Se väittää oppineensa englannin telkkarista muutamassa kuukaudessa. Ranskahan on Tunisiassa toinen virallinen kieli ja sitä opiskellaan koulussa eniten. Nykyään enkkuakin enemmän ja enemmän mutta ei tarpeeksi. Jotkut hotellit ovat heränneet siihen, että venäläiset turistit eivät puhu mitään muuta kun venäjää, joten he ovat alkaneet pitää kielikursseja työntekijöilleen. Mouadhin isä on itse opiskellut venäjää koska on ravintolapäällikkönä ja meinasin pudota penkiltä kun kuulin sen kerran puhuvan asiakkailleen...
Meidän lapset joutuu varmaan kunnon sekasotkuun kun puhutaan suomea, englantia ja arabiaa. Ja jos ne raukat vielä "joutuvat" ranskalaiseen kouluun, niin voi voi! Mitäs ajatuksia teillä herää tästä aiheesta? Mitä kieliä osaatte? Mitä kieltä puhutte kotona? Meneekö lapsi sekaisin liian monesta kielestä?