Juodaan viinaa tullaan viisaammiksi vaan?

Eilen oli työpaikan pikkujoulut ja olin päättänyt jo ennakkoon että en juo mitään. Enhän mä muutenkaan juo. Oon ollut kännissä viimeksi helmikuussa ja siitä tulikin niin kamalat olotilat että päätin jättää koko alkoholin. Kesällä taisin juoda siiderin tai kaksi,mutta siinä se. Ei vaan maistu, ei kiinnosta eikä ole mitään syytä juoda. Illan myötä join muutaman alkoholiannoksen ja ette varmaan ylläty jos kerron että oli kauhee hedari kokoajan? Tän kokemuksen myötä en varmaan enään ota sitä yhtäkään. Baariin menin muiden mukana, koska ajattelin että kiva päästä tanssimaan.... no joopa joo, eihän siellä mahtunut olemaan ja mua ahdisti ne känniset ihmiset, meteli ja väsymys. Tuli taas todistettua, että alkoholi ja baarit, not my thing at all! Ja voin hyvillä mielin olla viikonloppuillat kotona ja sammua (väsymyksestä) kymmenen jälkeen. Olin todella myöhään kotona ja silti aamulla oli pakko nousta. Menikin koko päivä pipariksi, koska on niin sekava ja väsynyt olo vaikka mitään viinakrapulaa ei ole ollut. Mutta semmonen väsymys krapula.

Oon pohtinut kauan että miksi pitää juoda alko holia. En oo koskaan ollut se joka haluaa olla joka viikonloppu kännissä ja ilman viina ei voi olla hauskaa. Pienellä paikkakunnalla on vaikea pysyä semmoisena, koska suurinosa ihmisistä ajattelee, että eihän täällä ole muuta tekemistä kun mennä baariin ja eihän siellä nyt selvinpäin voi olla! Uskallan väittää, että oon ollu Saarijärven Seurahuoneella useemmin selvinpäin joraamassa kun kännissä. En mä väitä etteikö mullakin olis ollu semmonen biletysvimma kun täytin 18, mutta se kyl meni hyvin nopeasti ohi.

Silloin kun oltiin kaukosuhteessa ja oli jotain bailuja niin tottakai menin ja saatoin juodakin, mutta hyvin nopeesti se meni siihen ahdistukseen, et täällä on pareja ja haluan vaan soittaa Mouadhille (tiedossa oli piiiitkä itkupuhelu) ja tuli vaan hirvee olo ja itketti. Tunisiassa oltiin muutamia kertoja ulkona ja mulla oli siellä elämäni worst hangover (todellinen kuoleman rajoilla käynti) ja sen jälkeen lopetin juomisen. Paitsi se viime helmikuu kun oli meidän tuparit ja sekin päätty itkemiseen vaikka Mouadh oli täällä. Ja se oli se viimeinen niitti, että en halua alkoholia elämääni. Hyi. Mouadh ei oo ikinä mua painostanut että en saisi juoda ja se ei itekkään mikään pulmunen ole. Tein itse sen päätöksen, että voin kaikinpuolin paremmin ilman viinaa ja ei mulla edes ole mitään syytä juoda. En tykkää viineistä, oluista tai siidereistä maun perusteella eikä mulle tuu himoja että nyt on saatava siideri.

Mun kotona ei ole koskaan juotu sitä saunakaljaa enempää ja en oo koskaa nähnyt vanhempiani kännissä. Ja ei muuten tuu munkaan lapset näkemään. Tässä taas yksi syy miksi parempi olla muslimin kanssa ;) Ei vaan, onhan semmosia suomalaisiakin jotka ei juo, mutta varmaan aika harvassa..?

Tässä postauksessa ei ollut mitään pointtia, kunhan vain halusin kertoa tämmöisen asian itsestäni teille. Ja enhän mä mikään absolutisti ole kun välillä on mennyt överiksi ja välillä juonut yhden, mutta semmosta se on. Joskus pitää vaan lyödä päätä seinään ja muistaa, että miksi en tätä kyseistä asiaa tee.Sana on vapaa! Oletteko olleet ennen kovia bilehileitä ja yhtäkkiä tuli stoppi? Vai onko täällä jopa joku joka ei ole koskaan ollut humalassa? Kertokaa mielipiteitä alkoholinkäytöstä monikulttuurisessa suhteessa?

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Ne hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Katsoin viime viikolla sattumalta aika pysäyttävän dokumentin. Nimittäin suomalaisesta miehestä Niklas Meltiosta, joka kuvaa Syyriassa sotaa ja sen aiheuttamaa tilannetta ihmisille. Moni meistä tietää, että siellä on sota, mutta kuinka moni on katsonut siitä todellisia kuvia? Tai kuullut ihmisten haastatteluja? Minä en ollut. En sen enempää ota kantaa sodan syihin yms koska en niistä mitään sen suuremmin tiedä ja jokaiseen sotaan on miljoonia syitä. Mutta se viattomien ihmisten kärsiminen on jotain uskomatonta. Mä tulin todella todella todella surulliseksi. Dokumentin loputtua päässä pyöri sata asiaa ja lopulta vaan itkin. (Mouadh oli ihan ihmeissään :D )

Mä oon herkkä ja en kestä epäoikeudenmukaisuutta. Mä en voisi olla edes vanhainkodissa töissä, koska säälisin niitä vanhuksia ja haluaisin olla jokaisen omaishoitaja enkä jättää koskaan yksin. Miksi mulla on lämmin koti ja aina ruokaa? Jollain toisella ei ole kotia ollenkaan ja ruokana kerran päivässä riisiä ja joskus ei sitäkään. Mun suurimmat ongelmat on joinain päivinä että vitsi kun nää kengät hiertää miks en laittanut niitä toisia. Jollain Syyriasta paenneella mun ikäisellä nuorella naisella ei välttämättä ole koko talveksi muita kenkiä kuin släpärit. Ja silti minä kiittämätön kehtaan valittaa?!

Mulle tuli todella paha mieli kaikesta mistä olen koskaan valittanut enkä ole osannut olla kiitollinen joka päivä kaikesta mitä mulla on. Meille niin monet asiat ovat itsestäänselvyyksiä. Mua alkoi ahdistaa kun tunnen itseni niin pieneksi ja mitättömäksi joka ei voi tehdä mitään. En pystynyt nukkumaan kyn mietin vain millä oikeudella mulla on tämä kaikki ja jollain toisella ei ole mitään? Vaikka se voi olla parempi ihminen kun minä? Sata miksi kysymystä huusi mun päässä. Miksi maailma on näin epäreilu?! Miksi on sotia ja sairauksia? Miksi äiti joutuu hautaamaan oman lapsensa?! Miksi toisella kanavalla tulee dokumentti "Lapseni elää roskaruualla"? FOR REAL MITÄ VÄLIÄ !!!

Sotaa en voi lopettaa, mutta ehkä voisin jotenkin auttaa niitä tuhansia pakolaisia, jotka ovat menettäneet kotinsa, osan perheestään, mahdollisuuden opiskella, käydä töissä ja moskeijassa, mahdollisuuden elää normaalia elämää... mutta silti he jaksavat hymyillä läpi toivottomuuden ja nähdä jotain iloa elämänsä jokaisena päivänä.

Katsokaa dokumentti osoitteessa: http://areena.yle.fi/tv/2056101

Tästä linkissä voitte auttaa edes vähän:
http://northernrelief.fi/
En aijo siirtää rahaa minkään epämääräisen organisaation tilille vaan aijon auttaa konkreettisesti ja saada mahdollisimman paljon ihmisiä mukaan.

Kuvat Niklas Meltio Google

I will stay by your side now and forever, I will always only be in love with you.

Viime viikonloppuna oli tasan vuosi siitä kun tultiin Suomeen. En voi uskoa, että aika on mennyt näin nopeasti. Tavallaan tuntuu, että siitä päivästä on ikuisuus, mutta toisaalta taas tuntuu että se oli vain muutama kuukausi sitten. Valtavan paljon on tapahtunut asioita. Välillä ollaan kiljuttu, raivottu, huudettu niin että seinät melkein kaatuvat. Välillä ollaan naurettu kippurassa, oltu naama näkkärillä aamusta iltaa ja itketty onnesta. Mun hyvä ystävä kysyi multa pari päivää sitten "Miten sä jaksat olla avioliitossa". Tajusin, että en mä haluaisi olla missään muussa tilanteessa elämässäni. Mä oon ollut aikasemmin parisuhteissa ja ei mulla koskaan ollut semmoista tunnetta niitten kanssa mitä mulla on Mouadhin kanssa ollut. Mä vaan tiesin ja tiedän että en halua ketään muuta ja tää on tässä. En osaa selittää miltä musta tuntuu, mutta mä vaan tiesin ja tiedän että sen kanssa haluan olla ja jakaa kaiken. (Me ei tehdä kaikkea yhdessä tai olla kokoajan yhdessä. Saatetaan olla koko ilta puhumatta sen suurempia juttuja, molemmat tekee omiaan ja musta se on ihanaa!)

Hassua miten tuolloin aluksi mun piti hoitaa kaikki asiat ja Mouadh oli ihan pyörällä päästään. Ei se uskaltanut oikeen edes mennä kauppaan yksin, koska ei tiennyt mitä sieltä pitää ostaa ja mikä on kaliista ja mikä halpaa. Aluksi halusin kauheasti näyttää Mouadhille hienoja ja erikoisia paikkoja Suomessa mitä se  eiehkä koskaan ennen ole nähnyt tai kokenut. Ihan kun se nyt muka olis jostain kehitysmaasta tullut tänne :D Halusin aina tehdä hyvää ja suomalaista ruokaa. Jossain vaiheessa huomasin, että ei mulla ole mikään kiire näyttää Mouadhille kaikkia Suomen paikkoja kerralla, se tulee olemaan täällä. Sen ei tarvitse joka päivä syödä eri ruokaa ja käydä mun kaikissa lempi ravintiloissa, koska meillä on aikaa. Mä pelkäsin, että jos en anna sille ihanaa kuvaa Suomesta, niin ehkä se haluaa täältä pois? Mitä jos se joku aamu vaan herää ja sanoo, että en mä halua olla täällä. Se oli mun suurin pelko. Mutta sitten tajusin, että ei Mouadh tullu tänne nähtävyyksien tai hyvän ruuan takia, se tuli tänne mun takia. Se jätti oman kotimaansa ja perheensä sen takia että saisi rakentaa mun kanssa perheen täällä. Mä olin Tunisiassa 6 kk ja meinasin välillä pakahtua ikävään  jota tunsin mun rakkaita ja kotimaatani kohtaan. Mun perheellä ja kavereilla oli kuitenkin mahdollisuus matkustaa Tunisiaan milloin vain, mutta Mouadhin perhe ei tänne voi tulla (ainakaan helposti). Usein ajatellaan, että "kaikkihan nuo mamut" haluavat vaan Suomeen ja Eurooppaan elämään meidän verorahoillamme ja niille kaikki annetaan kultalusikalla. Kuinka moni suomalainen olis valmis jättämään KAIKEN ja aloittamaan AIVAN ALUSTA? Et osaa kieltä, kulttuuri on erilainen, et pysty itse hoitamaan asioitaisi, täytyy vaan luottaa viraisiin ihmisiin, ruoka on erilaista, ilmasto on kylmä ja pimeä tai vastakohtana yötä päivää valoisa, toivot sydämesi pohjasta että saisit edes jonkun työn jotta voisit pitää perheestäsi huolta, kuulet jatkuvasti huolestuttavia uutisia kotimaastasi jossa perheesi elää ja saattaa olla vaarassa... listaa voisi jatkaa loputtomiin. Nostan hattua kaikille maahanmuuttajille, itse en pystyisi. Usein se tässä arjessa unohtuu, miten paljosta toinen on luopunut ollakseen minun kanssani.

Ps. Oon ajatellut tehdä postauksen liittyen jo pari viikkoa sitten tulleeseen Islam-iltaan ja Islamiin yleensäkkin. Olisko teille mulle jotain kysymyksiä tähän aihepiiriin liittyen? (Mitään asiantuntija vastauksia en osaa antaa :) )

Älä antaudu angstin valtaan

Heipä hei, pitkästä aikaa! Mulla on ollut tarkoitus kirjoittaa joka ilta, mutta jotenkin huomaan kellon aina olevan yhtäkkiä olevan miljoona ja herätyskellon näyttävän nukkumisajaksi vain 7-6 tuntia, joka ei ole mulle olleenkaan tarpeeksi... Postaus ideoita on taas paaaaljon ja haluan päästä niitä toteuttamaan. Heti kun on tullut uusia lukijoita (ihanaa!!!) ja olette kommentoineet ahkerasti, niin olen saanut lisäintoa ja ideoita postaamiseen. KIITOS SIIS TEILLE LUKIJOILLE JA KOMMENTOIJILLE!

Oltiin tuossa lauantaina Mouadhin kanssa leffassa katsomassa Millers ja olipas muuten hauska leffa! Muistan kuinka inhosin leffateattereita sinä aikana kun oltiin kaukosuhteessa.. jokapuolella pareja treffeilla tai toisissaan kiinni ja niin onnellisen näköisinä... jos ei pareja niin sitten perheitä lapsineen päiväleffassa. Siinä sitä sitten mietti, että voi sitä päivää kun saan mennä oman mieheni kanssa treffeille leffaan ja lähteä samaa matkaa yhteiseen kotiin ja olla niin kuin "normaalit parit". Ja nyt se kaikki on mahdollista. Tuntuu uskomattomalta. Ja samalla epäreilulta, koska ehkäpä joku tyttö (tai poika) katsoi meitä kun molemmat näpersimme omia puhelimiamme emmekä puhuneet keskenämme, ja mietti omaa kaukana olevaa (tai vielä tuntematonta) rakastaan ja ajatteli, että voi kunpa voisin olla samassa tilanteessa oman rakkaani kanssa enkä varmasti muuten näpräisi puhelintani vaan pitäisin toista kokoajan kädestä kiinni ja tuijottaisin syvälle silmiin. Niin, tiedän, meille toisistamme on alkanut arkena tulla itsestäänselvyys.

Tuohon puhelimen näpräämiseen oli kuitenkin sellainen syy, että satuin menemään Deturin sivuille joka tällä hetkellä ainoana matkanjärjestäjänä lentää suoria lentoja Helsingistä Monastiriin (Tunisiaan, Soussen lähelle). Ja huomasimpas semmoisen pikku yllärin että tämän viikon perjantaina lähtevät lennot viikoksi ovat 149e.  SIIS 149e. POHJOIS-AFRIKKAAN. Mun halvimmat lennot ovat olleet 250e. Alettiin heti miettimään Mouadhin mahdollisuuksia lähteä. No, eka ja suurin ongelma oli se, että Mouadh ei ole vielä saanut jatko-oleskelulupaa ja ilman sitä ei Tunisiasta pääse takaisin. Seuraava ongelma olisi koulusta poisoleminen... Mäkin kysyin alustavasti töistä lomaa ja olisin varmaan saanut, mutta viikon palkan menettäminen olis ollut liian iso taloudellinen satsaus vaikka lennot halvat ovatkin. Rockylle ja Babyllekin sain hoitajan jo ja tosissani haaveilin jo rakkaiden näkemisestä ja siitä mitä kaikkea söisin... mutta tänään se haaveilu loppui poliisilaitoksen puheluun. Mouadh ei saisi uutta korttia perjantaiksi :( No, joku toinen kerta sitten.

Jos joku miettii, miksi lennot ovat niin halvat niin syy löytyy viime viikon Soussen tapahtumista. Joku aivopesty nuori räjäytti itsensä Soussen keskustassa. Hän yritti ensin päästä sisälle hotelliin, mutta Tunisiassa on hotelleihin todella tarkka valvonta sisäänpääsylle, joten poika lähti pinkomaan rannan suuntaan ja yritti sitä kautta sisään hotelliin, mutta (kamalaa sanoa mutta onneksi) räjähti rannalla. Tämä hotelli oli se sama hotelli jossa olin työharjoittelussa ja Mouadh viime kesänä töissä. Myös muita itsemurhapommittajia otettiin kiinni Soussessa ja Monastirissa. Olen tästä todella todella surullinen ja peloissani. Ihan ensimmäisenä perheen ja ystävien vuoksi ja toiseksi maan talouden vuoksi. Mouadhin veli on poliisi eli ekana paikalla kun jotain vakavaa on tapahtumassa/tapahtuu. Mouadhin isä on isossa hotellissa rannalla töissä. Kuka tahansa mun ystävä/tuttu voi olla väärässä paikassa väärään aikaan. Mitä tapahtuu turismille? Jos turismi katoaa niin maan ennestään jo huono taloustilanne menee vielä todella paljon huonommaksi. Mutta kuka turisti haluaa tulla maahan jossa poliittinen tilanne (ja nyt näköjään ihmisetkin) on räjähdysherkkä, roskaista ja suurin osa hotelleista parhaat päivänsä nähneet. No, halpojen hintojen perässä joku, mutta ei tarpeeksi moni kuitenkaan....

Tämmösiä juttuja mulla mielessä tällä viikolla ja myös semmonen juttu on mielessä, että älkää ikinä hankkiko xboxia, älkääkä varsinkaan peliä nimeltään GTA. Meillä pelataan sitä nyt ja oikeastaan Mouadh ei varmaan edes huomaisi jos lähtisin perjantaina viikoksi yksin Tunisiaan....