tiistai 19. kesäkuuta 2012

Love life and life will love you back

Niinkun eilen lupasin, niin ajattelin kirjottaa muutamasta mun mielestä oudosta jutusta meillä kotona täällä...

 Täällä ei oikeen harrasteta vessapaperia. Ei edes ravintoloissa. Meillä kylläkin on paperia, utta esim. Mouadhin kotona ei juurikaan koskaan ole. Kaiken asioinnin jälkeen paikat aina pestään. Paikalliset pitää eurooppalaisia "likaisina", koska käytetään vessassa VAIN paperia.Jos mielii Tunisiaan lomalle, niin kannattaa ekana ostaa vessapaperi laukkuun, niin voi käydä julkisissa vessoissa....
Meillä (ja monen muunkin kotona) on hajustekone! Tuolla on sisällä suihkepullo joka itestään 9 minuutin välein suihkauttaa tuoksua. Niitä on miljoonaa eri tuoksuista, meillä on tällä hetkellä ruusun tuoksu. Täällä myydään tosi paljon suihkutettavia huonetuoksuja. Syynä varmaan se, että täällä saa polttaa missä vaan ja moni polttaa jopa kotona sisällä. Tupakan hajua sitten koitetaan peitellä hyvillä tuoksuilla...
 Vatteiden peseminen ei ole niin iisibiisi kun Suomessa. Tai ainakaan meidän asunnossa ei ole paikkaa pesukoneelle. Joten joudutaan kantamaan sangoilla vettä koneeseen ja aina välissä tyhjentämään se ja sitten taas puhdas vesi. Yleensä kyllä huuhtelen vaatteet käsin kun en jaksa kantaa miljoonaa sangollista vettä...Miten paljon kaipaankaan mun omaa pyykkikonetta!!




 Täällä ei ole lattiakaivoja vaan parvekkeilla reikä ja putki, josta vesi valuu suoraan kadulle (tai jonnekin.. ei oo vielä selvinny mulle..). Tai niinkun meidän toisella parvekkeella missä on pesukone, niin putki menee alakerran asukkaan terrassille, josta se valuu hänen naapurinsa terassille ja sieltä jonnekin. Siis todella fiksua. Yleensä aina kun pestään pyykkiä ja vettä valuu alakerran naapurin (kolme tyttöä) terassille, niin ne soittaa vuokraisännälle ja valittaa miten kastellaan niitten pyykit. Yleensä niillä ei edes ole mitään kuivumassa... Ihan ku se olis meidän vika, että tää talo on suunniteltu päin helvettiä?!? Kai meilläkin nyt on oikeus pestä pyykkiä ja lattia.


Kaikista oudointa on kuitenkin se, että meidän asunnon keskellä menee tollanen kuilu. En vaan tajua. Kaippa se on sitten noitten putkien takia... Näitten varmaan pitäis saada vaikutteita ja uusia ideoita rakentamiseen euroopasta, jossa osataan kuitenkin rakentaa ilman tämmösiä omituisuuksia... Että semmosia tällä erää tuli mieleen!!
google

Eilen olin zumbaamassa jenkkityttön kanssa ja voiiiiii se oli niin kivaa! Suomessa en oikeen siitä hommasta välitä, mut täällä se oli erilaista. Fiilis oli ihan toisenlainen! Suomessa kaikki miettii miltä mä näytän kun tanssin ja ei varmaan kukaan lähde mihinkään yhteishuutoihin mukaan! Mut täällä!! Kaikki veti ihan täysillä ja tanssi vaikka ei kukaan ohjannutkan mitään. Moni vaan meni peilin eteen ja alko joraamaan ja tuijotteli ittensä peilistä.. :D Mut ehdottomasti meen uudelleen. Paikka on uus ja sitä vetää kaks tunisialais-brittiläistä tyttöä. Yks tunti maksaa n.4 e ja joka päivä on tunteja, joinain päivinä sekä aamulla että illalla. Oli ihanaa päästä treenaamaan oikeen kunnolla. Nyt täytyy vielä löytää hyvä/halpa/lähellä oleva sali, niin pääsen purkaamaan energiaa ja saan kunnollista tekemistä.
google


Tänään Mouadh myöhästyi töistä. Mä arvasin sen, koska se torkutti nii monta kertaa. Sen olis pitänyt olla töissä 7.30 niin mä heräsin 7.25 ja sanoin että sun pitäis olla jo töissä... Pikkusen tuli herralla kiire! Joku mies hotellivieras oli antanut Mouadhille tänään sen puhelinnumeron ja sanonut, että soita mulle niin saat yllätyksen... Hahahaha meinasin kuolla nauruun. Rocky ja Baby alotti heti aamusta kauheen shown keskenään.

Rockyn ilme kun kysyin aamulla: "U wanna go out?"
Baby taas tekemässä pahuuksiaan....
Mutta sitten se joutukin pesulle.. ei ollu ihan lempi puuhaa...
Makaroonilaatikkoa! Vielä ku sais raejuustoa nii ai että!
Tänää on siivonnu ja pessy ikkunoita! Tuntuu, että vaikka kuinka siivoan niin täällä ei tuu siistiä. Haluun, et täällä on ihan putipuhdasta kun Arlene tulee! Ens viikolla postauksia siis siitä kuinka toimin turistioppaana...:D

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Kun sinulle jää jäljelle vaan rakkaus, huomaat, että rakkaus yksin riittää.

Vuhuu tänään on hyvä päivä!! Syitä löytyy monia: 1. Mouadh pääsi parempiin hommiin ja onkin töissä vaan 7.30-15 joka päivä, 2. nyt mulla on ruokaa, eilen ei ollut ja olin ihan nälkähirviö, 3. enää 3 yötä niin mun ihana nainen saapuu tänne, 4. Rocky on mun paras ystävä täällä

Lauantaina olin yhden brittitytön synttäreillä ja tutustuin uusiin ihmisiin ja hauskaa!
Käytiin taas eilen kirpparilla ja löysin Rockylle huivin! Ja voi että se on niin komee!! Löydettiin myös Suomipaita ja pöytäliina... joka on kylläkin huivi, mut aijon tehä siitä pöytäliinan.
Voiko eläintä rakastaa näin paljon?!
Käytiin kaupassa eilen, ja vooiiii mun ilmettä kuin näin DAIM-suklaata!! Ja noi toiset karkit muistuttaa ihan yksiä irtokarkkeja, joita rakastin teininä. Jostain syystä niitä ei enään saa Suomesta. 3 yötä niin saan irtokarkkeja Suomesta!!!!!
Tänään ollaan sitten leikitty tyhjillä vesipulloilla...
Viime viikollakin käytiin kirpparilla ja ostin tämmöset Leen caprifarkut, joista ajattelin tehdä shortsit. Mouadhin mielestä ne on paremmat capreina... Se ei ihan tajunnu kun koitin selittää, et ne meni muodista noin 10 vuotta sitten... Sen mielestä, mitä pidemmät housut, sen parempi :D
Leikkasin ne kuitenkin ja koitin vähä jopa repiä niitä. En kuitenkaan jaksanut kauaa, niin täytyy jatkaa joku toinen päivä...

Takaa en vielä repinyt... Koitan keksiä jotain kivaa näihin, mut en kyl ainakaan vielä oo keksiny.. Onko teillä ideoita?
Nyt me syödään Rockyn kanssa muffinssia ja pestiin pyykkiä. Kauhea siivousoperaatio kun mun ystävä on tulossa tänne torstaina. Se on allerginen koiralle ja kissalle, niin vähä jännittää, että kuinka se kestää täällä. Meillä on onneksi yksi ylimääräinen huone, joka ei ole käytössä, niin siellä on kissa- ja koirakarva vapaa-alue. Aijon kyllä senkin pestä lattiasta kattoon ja jynssätä sängyt. Melkeen kahteen kuukauteen en oo nähnyt ketään tuttua, enkä puhunut lähes yhtään Suomea. Eilen tuli kova itku kun oli niin kamala ikävä kavereita ja perhettä. Voi sitä itkun määrää kun nään mun kaverin lentokentällä!!! Toivottavasti tänne tulis vielä muitakin mun ystäviä mua moikkaamaan! VINK VINK!!!! Toki uudet ystävätkin ovat tervetulleita jos joku lukija haluaa tulla tutustumaan Tunisiaan.

Siitä tulikin mieleeni, että onneksi pidettiin häät nyt eikä elokuussa niinkuin oli alunperin suunnitelma. Elokuussa piti alkaa Suomesta suorat lennot tänne, mutta tsekkasin tässä muutama päivä sitten ja kaikki lennot oli peruttu. Eli mun perhe ja ystävät olisivat joutuneet tulla monen maan kautta ja lennot olisivat olleet tosi kalliit. Eli kohtalolla oli tässäkin omat sormensa pelissä! Jännä nähdä mitä kautta me sit aikanaan täältä lennetään Suomeen. Varmaan Istanbulin, Pariisin tai Lontoon kautta. Siitä tulee oma seikkailunsa miten saadaan kaikki kamat ja meidät molemmat Suomeen. Mua pelottaa jo nyt, että ne sanoo täällä lentokentällä Mouadhille, että se ei voi tulla vaikka sillä olis kaikki paperit kunnossa. Täällä ei voi koskaan tietää mitä tapahtuu ja ihmiset toimivat mielivaltaisesti ihan vaan vittuillakseen ja osoittaakseen omaa valtaansa. Voi kun oliskin jo se päivä, että ollaan odotamassa lento Suomeen. Haluaisin jo omaan kotiin ja töihin ja alkaa rakentaa elämää. Täällä elämä on vaan odottamista ja odottamista. Ei voi suunnitella mitään, koska ei tiedä milloin tulee lähtö Suomeen. Odotellaan vaan paperien siirtymistä Suomeen ja siellä maistraattiin ja sitten haetaan viisumia ja odotellaan taas.

Mut en valita! Kaikki tämä on vaan pieni hetki elämässä ja kasvattaa mua ja meitä ja meidän suhdetta. Eilen itkin jo sitäkin, että joudutaan jättämään Rocky ja Baby tänne hetkeksi. Ne mun mulle kun lapsia ja tuntuu kun sydän revittäis rinnasta kun joudun sanomaan "hyvästit" ja jättämään ne tänne jonkun toisen huolehdittavaksi. Tuun miettimään jokaikinen sekuntti onko ne kunnossa, onko niillä nälkä, onko ne ihan onnettomia ja kuinka paljon ne ikävöi mammaa ja daddyä... APUAAA!! Mutta jotta tää nyt ei ihan surulliseksi menisi, niin tänään mulla on kivaa tekemistä tiedossa. Nimittäin ZUMBAA! Tutustuin lauantaina siellä synttäreillä jenkkityttöön, joka käy täällä Zumbailemassa. Se pyysi mua tänään mukaansa, niin tottakai meen! Voi olla aika hikistä hommaa tässä helteessä, mut ihanaa päästä treenaamaan ja nimenomaan tanssimaan. Näin jo viime yönä unta BodyJamista, niin paljon mulla on sitä ikävä! Huomenna koitan postailla meidän kodin "oudoista" jutuista.... Kivaa maanantaipäivää kaikille <3

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Ei otsikkoa

Tällä hetkellä pää lyö aivan tyhjää ja fiilis ei ole mitenkään parhaimmillaan. Välillä on huonoja päiviä, ja tämä on yksi niistä.. Mouadh alotti eilen työt, ja vaikka halusinkin sitä, niin nyt tuntuu, että mitä järkeä. Se on joka päivä töissä 7.30-15, tulee kotiin kolmeksi tunniksi ja menee taas töihin 18-22. Vapaapäiviä ei ole, ei työsopimusta, ei vakuutusta, ei mitään etuja, palkkaa 300 dinaaria ja meidän vuokra on 350 dinaaria. Tää on ihan perusmeininki täällä, mut tottakai mulle tää tuntuu ihan käsittämättömältä. Että jokainen voi sitte miettiä, miksi tää maa on ajautumassa jälleen vallankumoukseen ja miksi ihmiset eivät ole tyytyväisiä ja onnellisia... Oon niin onnellinen kun päästään pois täältä maahan, jossa oikeasti ihmistä arvostetaan ja työllä on edes jonkunlainen merkitys. Täällä kyllä oppii arvostamaan Suomea ja länsimaita ihan uudelle tavalla. Vaikka jokaisessa maassa on tietenkin omat hyvät ja huonot puolensa, mutta en tällä hetkellä löydä Tunisiasta yhtäkään hyvää puolta. Oon niin vihanen ja kyrsiintynyt nyt, että parempi kun laitan teille vaan kuvia.. :)











p.s kestikö vähän aikaa ennen ku tajusin miten kuvat saa isommaksi?!?!

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Kuka mää oon Mistä mää oon Mihin mää oon menossa

En ole tullut ajatelleeksi, että tätä blogia alkaisi lukea joku muukin kuin perheeni ja ystäväni. Mutta nyt kun kommentteja ja kysymyksiä on tullut (KIITOS NIISTÄ!!), niin ajattelin, että voisin tehdä esittelyn itsestäni.

Synnyin 24.6.1989 Seinäjoella. Ja olin varmasti maailman suloisin vauva astmani ja korvakierteeni kanssa...


554615_10151850458000525_1769278929_n_large
weheartit



Asuin Seinäjoella yhdeksän vuotiaaksi ja sitten muutin äitin kanssa Karstulaan. Karstula on Keski-Suomessa 5000 ihmisen kunta. Eli muutin ihan korpeen! Silloin vihasin koko paikkaa, mutta vuosien jälkeen olen oppinut arvostamaan millaisen lapsuuden ja nuoruuden sain siellä elää. Ennen kaikkea en olisi tämä ihminen joka nyt tänä päivänä olen. En olisi tavannut 12-vuotiaana yläasteelle tutusmispäivänä Janskua, en olisi ollut montaa vuotta harrastelijateatterissa ja saanut tätä itsevarmuutta ja kykyä olla se kuka olen, en olisi päässyt pitämään 4H-kerhoa jossa tutuistuin ihaniin nuoriin ja huomasin, että rakastan leipomista ja nuorten kanssa touhuamista, en olisi aloittanut kuntosalilla käyntiä ja rakastunut liikunnan tuomaan fiilikseen (tosin uskottelen itselleni, että musta olis Seinäjoella tullut huippu taitoluistelija...), en olisi saanut pikkuveljeä joka on maailman raivostuttavin, mutta samalla niin rakas, en olisi saanut käydä kouluani niin kannustavassa ilmapiirissä jossa opettajat OIKEASTI tuntevat oppilaansa, koko kouluyhteisö ja meidän luokka oli mahtava, en olisi tutustunut Janskun kautta Riikkaan ja viettänyt elämäni parhaimman vuoden yökyläillen ja ajellen kylänlenkkiä, en olisi hakannut päätäni seinään miessuhteissa! Elämä on sattumien summa, ei voi muuta sanoa.

Teini-ikäsenä hengailin kavereitten kanssa isossa porukassa ja vaihdoin poikaystävää joka toinen kuukausi... :D Mulla oli myös kauhee angstivaihe.... Jolloin mun tukka koki aika kovia ja äiti myös. Muistan aina kun tulin kampaajalta kotiin ja mun tukka oli vedetty värinpoistolla ihan valkoseks ja latvat oli värjätty pinkiksi.. Äitin eka reaktio oli:"Tuo tukka kyllä värjätään sitten rippijuhliin" .


Teini Laura!!
16.vuotiaana alkoi mun eka pitkä suhde. Poika oli mua vähän vanhempi ja mun ensirakkaus, jota olin tuijotellut seiskaluokalta asti. Oltiin parisen vuotta yhdessä ja suhteeseen mahtui vaikka mitä!
Täytin 18.vuotta, niin mun parhaat ystävät järkkäs mulle ylläri synttärit ja oltiin koko juhannus mökillä! Se oli parasta <3



Legendaarinen juhannus Kalajoella vuonna 2008.. Oltiin Riikan kanssa ku paita ja peppu koko abivuosi. Sen huomasi myös vaatteista....



Suurinta huvia oli lähteä nuorisoseurantaloille kuuntelemaan bändejä! Tosin niille piti aina ajaa satoja kilometrejä...

Olisin halunnut mennä ilmaisutaidonlukioon ja hinku pois Karstulasta oli KOVA. Hain Seinäjoelle lukioon, koska se oli ainut paikka minne mun mamma olis mut päästänyt. Pääsin sisään, mutta en kuitenkaan mennyt. Jäin Karstulaan ja eka lukio vuosi oli elämäni hirvein! Poikaystävä meni armeijaan ja kaikki kaverit muille paikkakunnille. Tuntui, että oon ihan yksin. En muista tuosta vuodesta paljoakaan, mutta se oli synkin ja samalla kasvattavin vuosi mun tämän astisen elämän aikana. Erosin ekasta pitkästä suhteestakin.


Kaksi viimeistä lukio vuotta olivatkin sitten unohtumattomia! Sain uusia ystäviä ja löysin yhden sielunkumppanin (joo sinä Mervi) ja vanhojentanssit, luokkaretki, sekoilut Riikan kanssa ja kaikki bileet lukiokavereitten kanssa. Viimeisenä vuonna aloin seurustelemaan uudelleen ja siitä syntyi toinen pitkä suhteeni. Halusin lukion jälkeen kuitenkin muualle kuin Jyväskylään opiskelemaan, vaikka moni sitä ihmetteli, että miksi en vaan jää lähelle kouluun ja voin olla poikaystäväni kanssa. Päätin, että yksikään mies ei enää estä minua toteuttamasta unelmaani (lukio aikana en lähtenyt vaihto-oppilaaksi poikaystäväni takia) ja hain kouluun Helsinkiin. Kirjoitusten jälkeen olin kuitenkin niin lopussa, että en jaksanut lukea pääsykokeisiin (vaikka yritettiin Riikan kanssa yhdessäkin.. ei onnistunu, pelattiin päivä "etsi kuvasta virhe"-peliä...). No pääsin sitten kuitenkin Helsinkiin Haaga-Heliaan opiskelemaan restonomiksi. Ja olihan sinne mentävä kun kerran pääsi.. Jo ekan vuoden jälkeen mietin kuitenkin, että ei tää on se mun juttu. Mutta, koska olin jo alottanu, nii en sitte voinu antaa periksi ja jättää kesken. Kuitenkin tälläkin kaikella oli tarkoituksensa, koska oon tavannu ihan mielettömiä tyttöjä ja saanut elinikäisiä ystäviä! Olin kaukosuhteessa ja kesäksi menin aika Keski-Suomeen. No, jossain vaiheessa kaikki meni metsään ja erottiin.










Eka Helsingin koti! Jossain vaiheessa leikkasin myös lyhyen tukan. Heti kotiin päästyäni tosin päätin,että täytyypä ottaa pidennykset...
2010 keväällä siis tapasin Mouadhin ja päätin mennä tekemään harjoitteluni Tunisiaan syksyllä 2010. Ei menny ihan ku leffoissa, ja tulin kuukauden päästä takas ja "erottiin". Muutin koulun asuntolaan ja siellä sitten elelin kommuunissa (likasessa sellasessa). Menin ekaa kertaa opiskeluaikana töihin ja voi että oli rankkaa elämä! Ei vaiskaa tykkäsin tosi paljon mun töistä ja mulla oli ihania työkavereita. Yleninki melko nopeesti kahvilassa vuoropäälliköksi. 2011 oli eka kesä Helsingissä ja odotin siltä paljon, mutta loppujen lopuksi se oli aika työntäyteinen ja olin tosi väsynyt kokoajan. Kesän pelasti kuitenkin luokkaretki Barcelonaan ja Kosin matka Mervin kanssa <3

Asuntolassa keväällä 2011.



Barcelona voitti ööööö jonku jalkapallo jutun... :D



Syyskuu Kos 2011





Syksyllä Mervi muuttikin mun luo mun 25 neliön yksiöön ja voi kun meillä oli niin hauskaa <3 Sitten alettiinkin Mouadhin kanssa taas jutella ja varasin lennot jouluksi ja lopun te jo tiedättekin....

Maailman rakkaimmat vauvat <3 Toisella oli maailman pahin silmätulehdus ja toisella Parvo-virus ja niin ne vaan selvis!









 Tulevaisuudesta sen verran, että nyt on paperisota avioliiton rekisteröintiä varten Suomessa käynnissä ja toivon mukaan kesäkuun loppuun mennessä tai heinäkuun alussa oltais naimisissa Suomessakin ja sitten vaan viisumipaperit vetämään ja FINLAND HERE WE COME! Rockyn ja Babyn kanssa on vielä vähän ongelmia, mutta pakko ne mussukat on pian saada mukaan. Tulee nyt jo itku kurkkuun kun mietin, et mun täytyy jättää ne tänne pariksi kuukaudeksi hoitoon. Sitten mä meen töihin jonnekin toooosi kivaan paikkaan josta saan hiirrrveesti rahaa (mun unissa ainakin) ja Mouadh menee kouluun. Mäkin haluan hakea ensi keväänä kouluun (kotitaloudenopeksi tai jotain liikuntajuttua) ja sitten ensi kesänä on Suomen häät ja toivottavasti oltais saatu säästettyä rahaa, niin että voitais päästä häämatkallekin! <3

P.s. Mouadh alottaa huomenna työt samassa hotellissa, jossa olin tekemässä mun työharjottelua täällä... Kohtalon ivaa... :D

Tässä vielä teille päivän naurut..... :D:D:D:D:D:D