First days

Niin ihanaa olla täällä! Ekat päivät ollaan vaan oltu perheen luona ja touhutta täällä koirien kanssa. Miehen perhe on ottanut kaksi rotwaillerin pentua ja huonoki onneksi toinen on todella sairas. Muistin taas miten paljon täällä pistää vihaksi se, ettei edes eläinlääkärit välitä tai suurimmaksi osaksi heidän diagnoosit ovat vain arvauksia laitteiden puuttuessa. Nyt vaan toivotaan, että joku lääkkeistä auttaisi koiran vointiin. Onneksi narttu on terve ja on todellinen persoona. Mä sain keksiä hänelle nimen ja tytöstä tuli sitten Bertta ♥ Pojan nimk on Roi. Mä ehdotin Dingoa ja Beniä. Tää koirien kanssa touhuaminen on hyvä hoitoa mun Rocky ja Baby ikävään. Muuten kaikki on ihanasti. Mulla pääsi ihan itku kun näin appivanhemmat puolentoista vuoden jälkeen. Ramadan päättyi eilen ja tänään juhlitaan Eidiä. Eilen illalla Sousse oli täynnä ihmisiä ja mentiinkin porukalla kahville ja syömään crepsèjä. Nam! Huomenna siirrytään hotelliin.

Home ♥

No words needed. We are home ♥

There are many people who know you, but there are few who understand you.

Ennen kun tapasin Mouadhin, en tuntenut ketään kenellä olisi maahanmuuttaja mies tai ylipäätään ulkomaalainen mies. Kun seurusteltiin, niin välillä kattelin suomi 24 keskusteluja Tunisiasta ja löysinkin sieltä muutaman kaverin, jotka olivat samassa tilanteessa. Googletin usein Tunisia ja blogi sanalla, mutta eipä juuri löytynyt mitään. Paitsi jossain vaiheessa Jessican blogi ♥  Kun muutin Tunisiaan tiesin Jessican, yhden tytön suomi 24stä ja yhden tytön muualta. Kukaan heistä ei asunut Soussessa sillä hetkellä. Aluksi mulla oli tosi yksinäistä ja oon tottunut isoon kaveriporukkaan ja muutenkin siihen, että en juuri koskaan ollut yksin. Aluksi oli todellinen shokki, että Mouadh oli mun ainut ihminen. Mutta kyllähän tytöt tarvii tyttökavereita (ainakin minä!) höpöttelemään meikeistä ja miehistä :D Mouadh oli aika epätoivoinen (koska olin niin down) ja alkoi googlettelemaan... se laittoi ilmoituksen jonnekin brittisivuille, että pliis joku alkakaa kaveriks mun vaimolle :D sainkin yhden viestin ja tutustuttiin. Kun pääsin töihin, sain enemmän tuttuja ja ystäviä. Oma sosiaalinen elämä ja ystävät toivat mulle paljon iloa elämään ja tunteen, että olin itse rakentanut elämääni vieraassa maassa.

Suomeen muutto oli kova paikka. Mua pelotti ja jännitti, mitä meidän pitää tehdä. En tuntenut ketään, joka olisi tuonut miehensä Suomeen. Luin taan Suomi 24 keskusteluja (VIRHE!!) ja olin todella sekaisin kaikesta mikä meitä odottaisi. Kun suurimmat paperisodat oli käyty ja arki vähän normalisoitunut, niin mun elämään alkoi tupsahdella monia suomi-tunisia pareja. Suurin kiitos ehkä älypuhelimelleni ja netille ylipäätään :D Usein mietin, ja mietin edelleen, miten paljon helpompaa olisi ollut kun olisin tuntenut kaikki nämä ihmiset ja verkostot ennen kuin muutimme Suomeen. Kaikkea ei olisi tarvinnut selvittää yksin ja olisi voinut kysyä neuvoa. Tavallaan olen todella ylpeä, että hoidimme kaiken yksin, mutta monilta itkuilta ja epätoivon hetkiltä olisi vältytty kun olisi ollut jonkunlainen vertaistuki.

Olen todella onnekas, että löysin ihmisiä ympärilleni, jotka tietävät mitä kävin ja käyn edelleen läpi. Jotka jaksaisivat kuunnella ja puhua samoista jutuista, koska kaikilla meillä on jollain asteella samoja ongelmia ja asioita mietittävänä. Tottakai mulla oli ja on mun ystävät ja he ovat aina kuunnelleet ja tukeneet. Mutta kukaan joka ei ole elänyt samoja asioita ja tunteita läpi, ei voi tietää miltä susta tuntuu. Vain toinen tunisialaisen kanssa oleva ja hänen kanssaan Suomeen muuttanut voi täysin ymmärtää ja osata sanoa oikeita asioita. Tietysti on jollain tapaa lohduttavaa kuulla, että tässä maailmassa on muitakin, jotka kärsivät samoista vastoinkäymisistä, kulttuurieroista ja pettymyksistä, mutta erityisesti musta on tärkeätä saada tukea ja ymmärrystä ihmiseltä jonka tiedän ymmärrävän mua 100%. Ne ymmärtää kun mieheni sanoo jotain ja mä pyöritän silmiä päässäni sen sanomiselle, ne tietää miksi teen niin !

Myös Mouadhille on ollut tärkeätä saada oman maalaisia kavereita (vaikka sanoikin alussa ettei niitä halua). Se saa puhua omaa kieltään, puhua Tunisiasta ja ikävöidä omaa maataan. Silläkin on ollut vaikeaa täällä, niin varmasti on helpottavaa huomata, että eipä muillakaan sen helpompaa ole saada töitä tai sopeutua pakkasiin. On aivan eri asia jutella britin tai venäläisen kanssa Suomeen sopeutumisesta kun toisen tunisialaisen kanssa. Tunisialaiset ovat vähän weird people (vain tunisialaisen vaimo voi tän ymmärtää) ja niiden kanssa pitää päästä samalle aaltopituudelle, että voit ymmärtää niiden juttuja ja huumoria :D

Tän tekstin pointti oli se, että mun mielestä jokainen tarvitsee kohtalontoverin ja vertaistukea. Mä oon hyvin onnellinen ja tyytyväinen siitä, että mulla on monia ihania tunisialaisten vaimoja ystävinä (toki muita moku vaimoja väheksymättä, olette myös tärkeitä ♥). Vertaistuki kaukosuhde aikoina ja nyt arjessa on korvaamaton henkireikä. Voin kertoa ihan pienen arkisen jutun toiselle tunkku vaimolle ja hän ymmärtää! Jos kertoisin saman jutun "tavalliselle" kaverilleni, hän ei pystyisi täysin samaistumaan tilanteeseen. Ja se on täysin ok ja voin puhua heidän kanssan muista jutuista. Kehotan kaikkia monikulttuurissa suhteessa olevia etsimään kontakteja samanlaisista pareista. Mä oon tutustunut netissä, facebookissa, blogin ja instagramin kautta moniin uskomattomiin ihmisiin. Nyt kun matkustamme Tunisiaan, mulla on mooooonia ihania tapaamisia tiedossa ♥

Loppuun vielä uutisia Rockystä. Eilen iltalenkillä Rocky oli irti ja meni joenvartta alas. Yhtäkkiä kuului kun se ulahti ja juoksi mun luokse. En löytänyt siitä mitään vikaa ja lähdettiin kotiin. Se käyttäytyi tosi oudosti ja kotona vielä katsoin sen läpi ettei ole käärmeen puremaa. Mitään ei näkynyt. Yhtäkkiä sen nenä ja huulet alkoivat turpoamaan ja tassuihin nousi paiseita. Soitin päivystykseen ja koska ei tiedetty mikä kaiken aiheutti, niin kehottivat tulemaan näytille. Lopetin puhelun ja aloin katsomaan bussia niin Rocky muuttui vaan oudommaksi. Mouadh soitti kaverilleen jolla on auto ja meni Rockyn kanssa ulos odottamaan. Kun menin ulos niin Rocky muuttui jo todella apaattiseksi ja ei suostunut liikkumaan ja lopulta makasi vain maassa. Mä aloin olemaan hysteerinen ja soitin uudelleen päivystykseen, että koiraa alkaa mennä tajuttomaksi. He käskivät yrittää pitää väkisin hereillä ja kun tulemme sairaalalle niin suoraan sisään. Autossa tilanne oli todella paha ja hädin tuskin saatiin pidettyä Rocky hereillä. Päästiin sairaalaan ja lääkäri tutki Rock niin se alkoi virkoamaan ja pystyi taas kävelemään. Ilmeisesti usean maa-ampiaisen aiheuttama anafylaktinen shokki, joka onneksi meni ohi nopeasti itsestään. Mä pelkäsin niin paljon, että menetän mun parhaan ystävän ♥ Päästiin yöllä vielä kotiin ja patit olivat kadonneet aamuun mennessä. Loppu hyvin kaikki hyvin ♥

Hei Heinäkuu!

Moikka pitkästä aikaa! Me muutettiin juhannuksen ja siitä lähtien on riittänyt hommaa. Joka tosin ei tekemällä tunnu loppuvan. Muutettiin kaksioon 49,5 neliötä, jossa on samankokoinen piha kun koko asunto. Edellinen asukas ei ollut kovinkaan innokas pihalaittaja, eikä edes nurmikonleikkaaja, joten meillä (eli Mouadhilla) oli ja on kova homma pihan laittamisessa. Rocky on tietenkin ollut kovin avulias ;) Vaikka vuokra on aika paljon suurempi kun edellisessä, niin tähän mennessä ei olla kyllä kaduttu yhtään. Ihan jo sekin, miten onnellinen Rocky on kun se saa olla vapaana pihalla ja maata auringossa ja kieriä nurmella, tekee mut niin onnelliseksi ja varmaksi että oli hyvä päätös muuttaa tähän.

Pihan lisäksi ollaan laitettu muuta asuntoa ja multa kysyttiinkin, että miltä täällä näyttää. Valmista ei todellakaan vielä ole, joten saatte nyt jotain pieniä kuvia makkarista. Kaikki matot on vielä äitini "pesulassa" ja saadaan ne tänne kun lähdetään Tunisiaan. Haluaisin ostaa makkariin rahin tai nojatuolin ikkunan eteen... Olkkariin pitäisi saada kapea valkoinen sivupöytä ja muutamat taulut seinälle. Haluaisin myös ison kokovartalopeilin, eteiseen lampun ja penkin jossa on korit alla. Mutta hiljaa hyvä tulee! Ai niin ja makkariin seinätarran sängyn yläpuolelle.....

Kesäkuussa vietettiin myös mun 25-vuotis synttäreitä. OON VANHA!

Ramadan alkoi noin viikko sitten ja mä kokeilin paastota ensimmäistä kertaa elämässäni. Niille, jotka ei tiedä niin paaston aikana ei juoda eikä syödä auringonnousun ja -laskun välisenä aikana, vasta auringon laskettua saa syödä ja juoda. Me syötiin mahat täyteen ja juotiin paljon vettä kaveriporukalla meillä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Noin kahden aikaan yöllä alkoi paasto ja me mentiin silloin nukkumaan. Herättiin joskus puoli kahdentoista aikaan ja alettiin valmistautumaan lähtöön siivoamaan meidän vanhaa asuntoa. Meillä oli vielä loppu siivoukset tekemättä ja yksi seinäkin piti maalata. Bussimatkan aikana mulla oli kova jano ja mietin, että mitähän tästä tulee kun pitää vielä siivotakin koko päivä... Kun päästiin asunnolle ja alettiin hommiin, niin jano lähti ja aika meni tosi nopeasti kun oli tekemistä. Seittämän aikaan olin ihan ihmeissäni, että ei oikeastaan ollut nälkä ja jano oli siedettävä. Tultiin kotiin ja alettiin miettimään mitä syötäisiin. Siinä vaiheessa aika alkoi matelemaan kun ei oikeastaan ollut muuta tekemistä kun odottaa. Meillä oli edelliseltä päivältä jäänyt ruokaa, niin ei kauheasti tarvinnut kokkaillakaan. Ruokana meillä oli tunisialaista Camouniaa, joka syödään leivän kanssa ja tein myös perunamuusia ja nakkeja :D Lisäksi oli smoothie ja hedelmiä. Kun kello tuli 22.51 ja paastoa oli takana 21 tuntia, niin paaston sai rikkoa ja join heti vettä.  Vitsit, että vesi maistui hyvältä. Nälkä ei oikeastaan ollut, mutta silti söin aivan liian nopeasti. Ja näin jälkeen päin ajateltuna niin ruoka oli aivan liian raskasta. Mun maha tuli todella kipeäksi ja tuntui, että se räjähtää. Tuli tosi huono olo muutenkin, tuntui että oksennan. Olin tosi yllättynyt, että päivä meni niinkin helposti ja varsinkin siitä, että mulle ei tullut kauhea nälkä eikä päänsärky. Enkä edes ollut kiukkunen! Yleensä jos oon väsynyt, nälkänen tai vessahätä, niin oon ihan kauhea ämmä. Varsinkin jos mulla on nälkä. Kokeilin paastoa myös työpäivänä, oikeasti yritin, mutta ei se onnistu. Mun työ on liian pikkutarkkaa ja vaatii keskittymistä, niin ei onnistunut. Viikonloppuisin voin paastota jos haluan :) Onko lukijoissa paastoajia? Tai oletteko kokeilleet? Miltä tuntuu/tuntui?

Nyt kun on ollut ihanat ilmat (nää 3 päivää :D) niin ollaan oltu paljon ulkona. Laitettu pihaa, käyty Rockyn kans kävelemässä... eilen oltiin koirapuistossa niin innostuttiin kopittelemaan tennispalolla varmaan tunti. Koitettiin myös harjotella heittämään vasemmalla kädellä. Oli varmaan sen näköstä touhua että.... Koittakaapas joskus, näyttää ja tuntuu siltä kun 3.v kersa heittäis ekaa kertaa elämässään palloa. Voin kertoo, että on pikkusen käsi kipeä, kun viimeks lukiossa heittänyt palloa pesäpallossa liikkatunnilla.

Ollaan  myös ostettu muutamia tuliaisia Tunisiaan perhelle ja eilen käytiin keskustassa jätskillä ja käveltiin Hietsuun. Kun tultiin pois päin Hietsusta, niin näin vanhemman pariskunnan pyörittelemässä karttaa keskellä katua. Sen enempää miettimättä kysyin heiltä tarvitsevatko he apua. He olivat juuri saapuneet Suomeen Austraaliasta ja olivat menossa Kauppatorille :D Oli vähän väärä suunta ja käveltiin sitten heidän kanssaan samaa matkaa Mannerheimintielle. Oli ihana jutella Suomesta ja he kyselivät kaikkea. Nainen sanoi lukeneensa artikkelin, jossa kerrottiin, että Suomi on tällä hetkellä yksi nousevista matkailukohteista. Vautsi vau, olishan se hienoo, mut taitaa täällä olla ja tänne matkustaminen melkoisen kallista, että ei ihan jokainen mamma ja pappa voi matkustaa tänne toiselta puolelta maailmaa. Onneksi jäin jututtamaan heitä, tuli tosi hyvä mieli ja musta on aina ihanaa tutustua uusiin ihmisiin. Varsinkin eri maista ja kulttuureista! Niin ja mulle tuli vielä parempi mieli kun Mouadhkin kehui heille Suomea :)

Eipä tänne sen kummallisempaa. Töitä päivisin ja illalla ulkoilua ja kodinlaittoa. Urheilemaan en oo nyt oikein päässyt, kun kokoajan on pieni nuha tai allergia tai mikä lie päällä. Täytyy mennä siitä lääkäriin. Mutta en jaksa ottaa stressiä, elokuussa aloitan Crossfitin, niin sitten treenataan, nyt vaan naatiskellaan kesästä ja rakkaista!

Ps. Alle 3 viikkoa matkaan!

Juhannuksen aika

Heipparallaa ja toivottavasti kaikilla oli leppoisa juhannus! Me ollaan oltu muuttopuuhissa koko juhannus. Maanantaina saatiin avaimet ja maalit, tiistai ja keskiviikko maalattiin. Torstaina alettiin kunnolla paakkaamaan ja perjantai meni pakatessa. Vaikka illalla käytiinkin Pitäjänmäessä kokolla. Eilen lauantaina kannettiin kaikki tavarat vanhasta asunnosta tänne uuteen ja nyt ollaan kaaoksen keskellä. Onneksi mun maailman ihanimmat äiti ja isäpuoli olivat jälleen auttamassa meitä. Ei oltais muuten pärjätty mitenkään.

Olin aluksi aika surullinen tästä uudesta asunnosta, mutta nyt nään että kyllä tästä oikeesti saa tosi kivan. Ihanaa kun on oikea keittiö, TISKIKONE, LIESITUULETIN, sauna ja iiiso piha. Baby karkas eilen jo kaks kertaa pihalle. Nyt se istuu kokoajan ikkunalla ja maukuu haluavansa pihalle. Täytyy keksiä joku piiiiitkä nauru viritelmä, koska en uskalla sitä päästää irti kun tässä kuitenkin menee aika lähellä isotie. Pihalla on paljon raivattavaa ja laitettavaa, mut Mouadh (ja Rocky myös) on (ovat) hyvin innoissaan siitä. Rocky rakastaa repiä puun oksia ja mitä isompia ne on sitä parempi.Ehkä ens kesänä meillä vois jo olla pavilionki ja oikee puutarhakalusto. Jeeee!  Tää  tuntuu oikeasti kodilta, koska on iso (no ei nyy kauheen iso, mut 49.5 neliöö) ja tänne vois ehkä JOSKUS mahtua kolmaskin ihminen ;) Tää päivä menee tavaroiden purkamisessa ja pitää tehdä lista mitä kaikkea pientä pitää vielä hankkia. Tulispa kesäkin pian niin pääsisin tohon omalle pihalle ottamaan aurinkoa ennen lomaa. Joka muuten lähestyy kovaa vauhtia ♥ odotan kovasti, että pääsen näyttämään teille meidän kotia kuvissa ja postailemaan Tunisiasta.

2-vuotis hääpäivä ♥

Kaksi vuotta sitten sanottiin tahdon. Uskomatonta ♥ Hobbik inti ♥

Kesäkuu

Ajattelin tulla vaan päivittelemään mitä kuuluu. Torstaina mulle iski kipeys yskän ja äänen menetyksen muodossa. Perjantaina oli vaan pakko olla töissä ja lauantaina kävin ylppäreissä. Sunnuntaina oli sen verran karmea olo (ei kuitenkaan alkoholin vuoksi), että oli pakko hakea saikkua. Torstaista lähtien illat ja päivät on oikeestaan mennyt Netflixin ja Gossip Girlin kanssa. Tää kevät on mennyt niin kipeillessä, enkä edes muista millo viimeks olisin ollu kipeenä. Varmaan Tunisiassa! Siitä allergiasta tää kaikki alko ja sit ku koko kevään stressi purkautuu niin vastustuskyky laskee. Mut hope so nyt olis takana päin :)

Me muuten päätettiin, että otetaan meille tarjottu asunto ja nyt pitäis kesäkuun loppuun mennessä muuttaa. Tuntuu tosi haikeelta meille molemmille, koska tää alue on ollut mun koti koko tän 6 vuoden ajan kun oon asunut Helsingissä ja Mouadhinkin koti melkeen 2 vuotta. Muutetaan ihan molemmille tuntemattomalle alueelle. Onneks siel on meillä molemmilla kuitenkin muutamia ystäviä ihan lähellä. Ja mä pääsen töihin pyörällä ja voin aloittaa Crossfitin!! Alue on tosi vihree ja perheellisten suosiossa ;) eli varmasti rauhallinen ja kiva paikka asua.
Asunnossa on yks vika ja se on muovimatto. Mua vaan ällöttää se niin paljon. Oltais voitu laittaa laminaatti, mutta vuokra olis noussu 30e, joten ihan periaattesta en ala ilmaseks laittamaan ja maksamaan sen käytöstä. Anyways ei me siinä lopun elämäämme asuta. Aloin miettii, että mistä tää mun muovimatto ällötys johtuu ja tulin siihen tulokseen, et sen on pakko juontaa juurensa mun lapsuudesta. Mun äidin ystävällä oli jalkahoitola, jossa hoidettiin kaikenlaisia sieniä ja syyliä ja ällöjä juttuja ja siellä oli muovimatto. Semmonen vaalee mis on harmaita pisteitä. En uskaltanut siellä kävellä lattialla vaan aina hypin matolta toiselle ja pelkäsin muovimattoon koskemista. Musta se näytti ihan niiltä sieniltä ja syyliltä :D Tästä tän mun "trauman" on pakko johtua... haha.

Mitäs muuta. Mouadhilla loppui koulu tältä vuodelta ja nyt on kesäloma ja vaan odotellaan et se sais töitä aloitettua. Ramadan lähestyy ja myös meidän loma! Siihenkin alkaa olla aikalailla VAAN 50 päivää! Aika on mennyt niin nopeasti! Pitäis alkaa miettimään tulisiasia ja Eid lahjoja. Onko teillä vinkkejä? Mitä yleensä viette tuliaisiksi? Entä Eid lahjoiksi? Kaikista vaikeinta on ostaa Mouadhin isälle ja isoveljelle lahjat... pitää alkaa jo hankkimaan niitä, ettei tuu viime hetken paniikki. Ehkä odotan kuitenkin alennusmyyntejä...

Rockylle ja Babylle kuuluu hyvää. Rocky nauttii auringosta ja menee aina lenkin jälkeen suihkuun odottamaan viilennystä. Se oppi sen silloin Tunisiassa. Baby nukkuu mun vaatekaapissa päivät piilossa pimeässä ja sekin tapa on jäänyt sille Tunisiasta.

Nyt sunnuntaina 8.6 vietetään meidän 2-vuotis hääpäivää ♥ uskomatonta, miten musta tuntuu, että siitä olis ainakin 10 vuotta aikaa :D Meillä ei ole edes mitään erikoisia suunnitelmia... mutta jos on kaunis ilma niin vois vaikka mennä piknikille ja haluaisin mennä Lintsille iltalipulla. Mutta katsotaan! Koitan seuraavaksi postaukseksi miettiä ihan jotain aiheita...