lauantai 10. tammikuuta 2015

Masukuvia ❤

Päätin silloin kun tulin raskaaksi, että otan joka viikko kuvan masusta. Hauska sitten katsoa jälkeenpäin miten se kasvoi viikko viikolta. Nyt jo naurattaa nuo ekat kuvat, joissa mulla jo omasta mielestä silloin näkyi masua. No heh heh kun vertaa nykytilanteeseen :D Ja tästä päivästä vielä tasan 3 kuukautta laskettuun aikaan aikaa kasvaa! 

Aika on mennyt ihan hurjan nopeasti. Toisaalta haluaisin, että aika pysähtyisi kun tuntuu, että en oo vielä ehtinyt nauttimaan raskaudesta ja edes tajuamaan kunnolla, että ihan oikeasti musta tulee äiti ja meistä vanhempia. Kuulemma sitä ei voi edes tajuta tai käsittää ennen kuin se lapsi on sun sylissä. Jos vielä silloinkaan täysin ymmärtää. Toisaalta en millään malttaisi odottaa, että saan lapseni syliini ja näen miltä hän näyttää ja kumpi sieltä tuli, tyttö vai poika. Mä oon kyl sillä tavalla masokisti, että tykkään jännityksestä ja semmosesta itsensä kiusaamisesta. Varsinkin kun tietää miten ihana ja paras palkinto mua odottaa.

Vauvalle alkaa olla kaikki hommattuna. Vaatteita on enemmän kun ehtii käyttää. Rattaat on hankittu. Sänky ja kaikki siihen tarvittava on tiedossa ja ne tulevat kun päästään uuteen kotiin. Oikeastaan vaan sitteri, itkuhälyytin ja kantoreppu/liina puuttuu. Mietin vielä hankinko hoitotasoa. Tosin monta asiaa ehtii hankkia myöhemminkin.Nyt olisi se aika kun pitäisi alkaa lukemaan vastasyntyneen hoidosta yms. Tai ei kai pidä, mutta mua jännittää ja pelottaa miten mä osaan hoitaa. Saan pientä sisäistä rauhaa ja varmuutta jos vähän luen etukäteen ohjeita ja vinkkejä. Onko teillä semmoisia antaa? Lukijoilla joilla on jo omia lapsia niin mikä yllätti vastasyntyneen hoidossa eniten? Tai synnytyksessä? Entäs imetyksessä? Kertokaa mitä vaan!

Meillä on kuun lopussa muutto edessä takaisin samalle aluelle missä asuttiin ennen kun tänne muutettiin. Oon ja ollaan molemmat niin onnellisia että päästään pois täältä. Oli virhe muuttaa kyseiselle alueelle. Ainut asia mitä täällä tulee ikävä on iso takapiha ja oma sauna. Piha on ollut Rockyn kanssa ihanaa kun se on saanut juosta isolla aidatulla pihalla ja riehua lelujensa kanssa. Uudessa asunnossa on myös piha, mutta paaaljon pienempi ja täytyy rakentaa parempi aita ettei Rocky karkaa viereiselle pallokentälle pallojen perään :D Taloyhtiössä on sauna ja järkeviä vuorojakin vielä tarjolla, joten saunaankin tullaan pääsemään ja oma sähkölasku pienenee. Kyllä se asuin ympäristö ja lähellä asuva tukiverkosto on tärkeä viihtyvyyden kannalta. Oon niin onnellinen, et mun ystävät on siellä lähempänä ja samoin Mouadhinkin. Kiva päästä vaikka iltalenkille kaverin kanssa ja nähdä extempore kahvilla ostoskeskuksessa eikä tarvii sopia tapaamista viikkoa ennen keskustaan. Kauheinta täällä on se, että Baby kuoli täällä. Mä en pystynyt pitkään aikaan kulkemaan kohdasta jossa oletan sen kuolleen. Joka kerta mietin että tästäköhän se auto ajoi ja tästä Baby juoksi ja onkohan sen verta tuolla asfaltissa. Niin moni asia muistuttaa Babyn kuolemasta. Oon ehkä seko, mut itken edelleen joka päivä Babyn takia. Mulla on niin kova ikävä sitä ❤ 

Alla masukuvia, otin nyt vain joiltain viikoilta ja viimeinen kuva otettu eilen :)


                               Viikko 10

Viikko 14
Viikko 15
Viikko 18
Viikko 20
Viikko 21
Viikko 24
Viikko 25
Viikko 26
Viikko 27

12 kommenttia:

  1. Imetykseen kannattaa perehtyä. Se varmaan monille tulee yllätyksenä, että se ei välttämättä meekään tosta noin vaan helposti, ja monia ongelmia saattaa matkan varrella tulla eteen. Suosittelen lämpimästi liittymään Facebookin Imetyksen tuki ry -ryhmään! Sieltä voi lueskella juttuja ja kokemuksia, ja kysyä apua sitten kun se on akankohtaista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitti! Sen teen :) Se tuleekin olemaan tärkeä juttu kun sitä ei tosiaan voi tietää mitä se imetys itsellä tulee olemaan :)

      Poista
  2. Voi, sitä todellakaan ei voi kuvitellakaan ennen lapsen saamista, mullasta Se tulee olemaan. Yhden neuvon annan: muista oikeesti levätä ja kerätä voimia äitiyslomalla, sillä niitä tuut tarvimaan :) ja toisenkin neuvon: muistakaa pitää huolta myös parisuhteesta. Valitettavan usein Se tulee jäämään vähälle, kun tulee Se pieni elämän keskipiste kuvioihin. Omasta raskaudesta muistan sen, että mulle tuli n. Kuukausi ennen laskettua aikaa mieletön synnytyspaniikki. Mä pelkäsin sitä ja ajattelin että mä en pysty siihen. Mutta kummasti luonto on senkin hoitanut niin että sitten lopulta ennen synnytystä on vaan niin valmis siihen kaikkeen. Vaikka on Se silti eittämättä elämäni kivuliain kokemus :D mietin paljon mitä kivunlievityksiä haluan. No, kaikki kävin niin nopeasti ettei ne ehtinyt vaikuttaa edes. Mulla ei ollut kokemusta vauvojen, eikä oikeestaan ylipäänsä pienten lasten kanssa olemisesta, mutta siihen vaan oppii! Nyt muistelen huvittuneena miten keskittyneenä katselin kun hoitaja opasti vaipanvaihtoa. Mä vaan pelkäsin et pieni menee rikki! :D Kaiken kaikkiaan elämä nyt, äitinä, on väsyneempää, aikataulutetumpaa, mutta myös onnellisempaa ja ennen äidiksi tuloa en ole tiennyt rakkaudesta mitään. Onnea vielä hirmuisesti teille! Onnittelinkin jonkun postauksen kommenttiosiossa, mutta Se ei kai ikinä päätynyt tänne...? -J

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä yritän äippälomalla levätä ja laittaa kaiken vaan valmiiksi vauvan tuloa varten.. Ja nähdä vähän kavereita ja vaan nauttia asioista, joita en pääse vähään aikaan nauttimaan. Mä päätin olla ajattelematta koko synnytystä :D Sori mä oon niin tohelo nykyään julkaisemaan näitä kommentteja niin nää ilmestyy tänne välillä aika myöhässä. Kiitos hirmuisesti vinkeistä ja onnitteluista <3

      Poista
  3. Kiva lukea tein kuulumisia! Ja nää kuvat on tosiaan kivoja sit kattoa, miten maha kasvanut. :D Ihanaa loppuraskautta ja mukavaa talven jatkoa tein perheelle! :)

    VastaaPoista
  4. Heippa! :)
    Mitä nyt vauvan hoitoon, se tulee luonnostaan tai mulla ainakin tuli ensimmäisen kanssa ja mitään kokemusta ei aiemmin ollut. Sairaalassa saat hyvät neuvot ja ohjeet, kuten myös neuvolasta. En lukenut etukäteen mitään.
    Synnytyksestä ei juuri voi sanoa mitään, kun jokaiselle kokemus on ihan eri. Mulle kokemus oli kamala ja samalla ihana, kivut tosiaan unohtuu kun vauvan saa syliin.

    Meilläkin tässä alkaa masun kasvatus, toinen rakkausvauva tulossa ^_^

    -Karden tytteli. http://rakkaudella-aiti.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se taitaa olla just noin kuin sanoit, luontoäiti hoitaa itsestään niin monta asiaa. Viaikeinta on ehkä ajatella millaiset ne kibut tulee sitten olemaan, mutta onneksi nykyään saa kaikenlaita lievitystä. Kiitos Jaana ja iiiisot onnittelut myös sinne :)

      Poista
  5. Moikka! Törmäsin sattumalta tähän sun blogiin ja hämmästyin kun sulla niin sama tilanne ku mulla itellä. Oon itse kans naimisissa tunisialaisen kanssa, ja huhtikuun 11 on laskettu aika, ilmeisesti päivä sun jälkeen :) esikoista odotellaan kans. Oma mies on edelleen tunisiassa, mutta tässä kuukauden sisään on tulossa suomeen. Tietysti jännittynyt, kun hänelläkään ei oo ketään sukulaisia tai tuttuja täällä. Miten sun mies on sopeutunut tänne? :)

    VastaaPoista
  6. Synnytys voi mennä helpostikin, kuten itsellä. Kanttii ostaa imetysliivejä, liivinsuojia, apteekista lansinohia rinnanpäille, paljon siteitä ja paljon mehua sitte kotiin (imetystä varten jos ei jaksa ihan koko ajan vettä juoda). Ruokaa kannattaa tehä pakkaseen etukäteen niin ei tarvi ruuanlaitosta stressata. Potkuhousut on monesti liian isoja vastasyntyneelle niin sukkahousut on hyviä. :) Onnea paljon ja ihanaa loppuodotusta! T. 2kk-vauvan äiti

    VastaaPoista
  7. http://themostsweetestdream.blogspot.fi/2012/12/sometimes-love-can-come-and-pass-you-by.html?m=0

    Aloin tässä lukemaan koko blogiasi läpi ja oli jotenkin tosi suloista lukea tämä postaus ♥ voitko paljastaa löytyvätkö nykyiset nimivaihtoehdot edelleen tuolta listalta? :)

    VastaaPoista
  8. Moikka! Itellä on poikaystävä Pohjois-Afrikasta (ja asuu viel siel) ni siks haluisin esittää pari kysymyst :) Opiskeleeko miehes? Jos opiskelee niin millä kielellä ja miten hän pääsi opiskelemaan? Missä olis mahdollista opiskella englannin kielellä? Toivottavast osaat auttaa sillä ois mukava saaha hänet mahollisimman pian tänne :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)