Silloin kun alettiin Mouadhin kanssa seurustelemaan, niin multa kyseltiin miten jaksan aina puhua englantia. Aluksi mua ujostutti vähän puhua vierasta kieltä ja en kokenut olevani siinä mitenkään hyvä. Musta oli kuitenkin aika "siistiä" puhua englantia :D Mouadh puhui jo sillon kun tavattiin niin tosi hyvää enkkua ja sehän oli yksi syy miksi kiinnitin häneen huomiota enemmän kuin niihin lukuisiin "Hey sexy!"-huutelijoihin... eiku silloin suosituin taisi olla Hey Shakira!
Vaikeinta aluksi oli ilmaista tunteiden ääripäitä sanoin tai kuvailla jotain tunteita niin kuin olisi halunnut vaikkapa suomeksi sanoa. Esim. jos Mouadh kysyi multa, että kuinka paljon rakastat mua,niin suomeksi olisin osannut selittää vaikka minkälaisen ällöromanttisensiirappisen lirkutuksen, mutta englanniksi en osannut sanoa mitään :D Ja seuraava kysymys siltä olikin, että etkö sä rakasta mua olleenkaan?! Ei, kulta siitä ei ole kyse, en vaan osaa sanoa sitä niin hienosti kun haluaisin... Sama tietty jos meillä oli riita, olisin voinut huutaa I hate youta loputtomiin, kun suomeksi riidellessä varmaan olisin osannut suuremman haukkumisrepertuaarin ja saanut purettua riidan aihetta jotenkin paremmin. Nykyään tosin kaikki onnistuu paremmin (eli olen oppinut haukkumissanoja englanniksi :D ).
Mun itseluottamus englannin puhumisen suhteen on kasvanut nollasta sataan. En todellakaan puhu täydellistä englantia, mutta mua ei kiinnosta jos sanon jotain väärin. On ihan meidän suhteen ansiota, että olen saanut mun nykyisen työpaikan. Mun täytyy töissä puhua englantia, kirjoittaa, käyttää ohjelmia ja opiskella englanniksi. En olis ikinä uskaltanut hakea tota paikkaa jos mulla ei olis tätä puhetaustaa. Tosin tästä on välillä haittaakin. Saatan unohtaa suomen sanoja tai välillä jotain ihan helppoja englannin sanoja, koska oon vaan sekasin kielissä. Yks päivä mietin kauan mikä on kasvi englanniksi... :D Lisäksi meille on Mouadhin kanssa tullut omia sanoja ja sanontoja ja ymmärretään toistemme puhetta vaikka se olis kieliopillisesti aivan päin honkia. Kerran yks työkaveri tuli sanomaan, että mä oon miettinyt kauan miks sa kirjotat näin ku tää ei ole oikea sana :D Tajusin, että me käytetään sitä sanaa Mouadhin kanssa ja vaikka tiedän että se ei ole oikein niin automaattisesti kirjoitin niin. Mutta nyt kun joku sanoi siitä niin ymmärrän kiinnittää huomiota... Mun kirjoittaminen ja sanavarasto ei kuitenkaan ole samaa tasoa kun mun itsevarmuus puhumisessa. En osaa mitään hienoja sanoja ja välillä täytyy tarkistaa miten joku ihan tavallinen sana kirjoitetaan, koska mulla on päässä vain sanan lausuminen ja en ole varma kirjoitusasusta. Mun pitäis vaan lukea enemmän englanniksi niin saisin paremman sanavaraston ja varmuutta kirjoittamiseen.
Musta hyvä neuvo niille, jotka haluaa kehittää lausumista ja englannin ymmärtämistä on kattoa kivoja sarjoja ja leffoja englanniksi ja keskittyä siihen miten sanat lausutaan ja yrittää ymmärtää kaiken ilman tekstitystä. Tekstitys kannattaa kuitenkin pitää päällä, koska jos tulee uusia sanoa ja tai sanontoja niin pystyy nopeasti tarkistamaan miten ne on suomennettu. Lisäksi pitää vaan puhua ja puhua ja puhua eikä pelätä virheitä, koska kaikki niitä tekee! Mulla on myös muutama brittikaveri, joihin olen tutustunut tunisialaisten miesten kautta. Heidän kanssaan kirjoittelen facebookissa ja siinäkin oppii... Itse brittiaksentista harvoin saan mitään selvää enkä muutenkaan tykkää brittiaksentista yhtään.. en tajua miten se on jonkun mielestä niiiiin super seksikäs...Mouadh osaa tosi hyvin matkia brittiaksenttia ja joskus jos se oikeen haluaa ärsyttää mua niin se puhuu sillä ja mä oon ihan raivona :D
Puhutaan vielä nykyäänkin pääosin englantia kotona, koska se vaan tulee luonnostaan. Vaikka olisi hyvä puhua kokoajan Suomea, jotta Mouadh oppisi paremmin... Nykyään pyritään joitain perusjuttuja keskustelemaan suomeksi. Ja onhan Mouadh oppinut koulussa jo tosi hyvin suomea. Ainut on se kirjoittaminen... enkussa sillä on sama juttu, että ei se osaa kirjoittaa niin hyvin kun puhuu. Meidän kulttuurien erot huomaa hyvin siinä, että Mouadh on alusta saakka pyrkinyt aina puhumaan kaupassa yms suomea niin paljon kun osaa. Tosin kun suomalaiset pysyvät aina sillä omalla mukavuusalueella ja puhuvat esim Ruotsissa aina enkkua vaikka varmasti pystyisivät puhumaan ruotsia. Mä yritin kovasti Tunisiassa puhua arabiaa kaupassa yms.. osasin kysyä paljonko tämä maksaa mutta numeroita en vaan oppinut eli mun täytyi jokatapauksessa kysyä vielä in english please! Mut ainakin mä yritin :D Mouadhilla on ihan todella hyvä kielipää niinkuin monella tunisialaisella. Se väittää oppineensa englannin telkkarista muutamassa kuukaudessa. Ranskahan on Tunisiassa toinen virallinen kieli ja sitä opiskellaan koulussa eniten. Nykyään enkkuakin enemmän ja enemmän mutta ei tarpeeksi. Jotkut hotellit ovat heränneet siihen, että venäläiset turistit eivät puhu mitään muuta kun venäjää, joten he ovat alkaneet pitää kielikursseja työntekijöilleen. Mouadhin isä on itse opiskellut venäjää koska on ravintolapäällikkönä ja meinasin pudota penkiltä kun kuulin sen kerran puhuvan asiakkailleen...
Meidän lapset joutuu varmaan kunnon sekasotkuun kun puhutaan suomea, englantia ja arabiaa. Ja jos ne raukat vielä "joutuvat" ranskalaiseen kouluun, niin voi voi! Mitäs ajatuksia teillä herää tästä aiheesta? Mitä kieliä osaatte? Mitä kieltä puhutte kotona? Meneekö lapsi sekaisin liian monesta kielestä?
Haha, tää oli loistava ja kuulostaa niin tutulta. :D Mulla sama juttu, itseluottamus englantiin on noussut kyllä nollasta sataan. Meidän suhteen alkuaikoina en pystynyt puhumaan edes puhelimessa englanniksi mun perheen lähettyvillä, nyt hölötän missä satun olemaan eikä mua kiinnosta kuka kuulee. Ei munkaan englanti täydellistä ole ja oon huomannut, että jotkut sanat tarttuu tosi helposti mieheltäni, vaikka ne ei ois kieliopillisesti edes oikein. Mutta meillä on sellainen oma sekakieli, mitä muut ei ymmärrä :D Riidellessä se on välillä todella väsyttävää, kun ei saa sanottua jotain asiaa niin kuin haluaisi ja sit molemmat huutaa päällekkäin ja kumpikaan ei kuuntele toista. Mä alan joskus huutamaan suomeksi, kun olen vaan niin turhautunut. :D
VastaaPoistaSit taas toisaalta musta tää on rikkaus, miten paljon kielikin kehittyy kun vaan uskaltaa puhua ja oonkin kehottanut mun ystäviä ja perheenjäseniä vaan rohkeasti puhumaan miehelleni, koska hän ei välitä oikeasti miltä joku kuulostaa... eihän hän itsekkään puhu täydellisesti :)
Mutta joo, alussa englannin puhuminen oli melko raskasta, mutta siihenkin on nyt ajan kanssa tottunut ja se tulee ihan luonnostaan. :) Välillä olen huomannut, että täällä kotona Suomessakin saatan puhua sekaisin suomea ja englantia, kun se on niin juurtunut tuonne pääkoppaan.
Me puhutaan siis keskenämme englantia, turkkia ja hieman nyt suomea, kun olen saanut opetettua. :D Sen lisäksi mieheni toinen kieli on kurdi, eli siis lapsistamme todellakin tulee sekakielisiä, kukaan ei varmaan ymmärrä mitään.... Olen vain kiittänyt, että onneksi en ole suomenruotsalainen, sitä vasta sotku syntyisikin. :D Lapselle pääkielet tulee olemaan suomi ja turkki, mutta haluaisin toki heidän oppivan myös kurdia ja sitten kun äiti ja isi puhuu keskenään englantia, niin hmm.... en minä tiedä. :D
Niin ehkä se tulee vain siitä, että kun enkkua puhuu kokoajan ja joka päivä niin ei edes tajua puhuvansa "vierasta" kieltä. Mä ainakin välillä luulen vastaavani suomeksi mutta oonkin puhunut englantia. Koska ei vaan enään ajattele edes puhuvansa kahta kieltä. Ja varsinkin nyt kun puhutaan molempia sekaisin... :D
PoistaTajusin juuri, että multa jäi kokoanaan kirjoittamatta tuohon postaukseen yks juttu vielä :D Hahha oli niin paljon asiaa! Täytyypäs vielä jatkaa samasta aiheesta seuraavassa postauksessa.
Eikös niin sanota, että 3 kieltä lapsi voi oppia kunnolla? Aluksi tietty voi olla vaikeaa, mutta sitten pikku hiljaa lapsi oppii kaikki kielet kunnolla. Monilla tosin käy niin jos esim suomessa asuu, että lapsi ymmärtää molempia kieliä, mutta suostuu puhumaan vain toista. Tiedän monta tapausta jossa lapsi suostuu puhumaan vain sen maan kieltä missä asuu ja käy koulut yms. Mutta ehdottomasti molempien äidinkielet täytyy oppia, jotta voi kommunikoida molempien sukulaisten kanssa :)
Yleensä se kieli on dominoivampi missä maassa asutaan, koska kieltä kuulee joka puolella. :) Alussa voi olla tosiaan vaikeaa, mutta kyllä se siitä kun ikää tulee lisää!
PoistaTotta! Me (aika varmasti) tullaan asumaan Suomessa, joten suomenkielestä tulee sitten se "tunnekieli" ja hallitsevampi. Jos Helsingissä asutaan niin täällä on mahdollisuus lasten mennä ranskan tai englanninkieliseen kouluun. Ja arabiaakin voi opiskella koraanikouluissa tai suurlähetystön pitämissä leikkikouluissa :)
PoistaEn ihan sata varma mutta käsittääkseni Tunisian kouluissa opetuskieli on Ranska eli ainakin osassa kouluissa tiedän että opetetaan ranskaksi ei pelkästään opetella ranskan kieltä.Tämä on perua siitä kun Tunisia oli Ranskan vallan alla.
VastaaPoistaLapsi puhuu saksaa,ranskaa,englanti,suomea ja aloittaa ruotsin ...niin nautii kun en itse niitä osaa muuta kun englannin :) ja haluais ottaa vielä yhden lisäkielen yläasteella. Ei ongelmaa kun lapsi on itse kielistä innostunut.
Joissain yksityiskouluissa ja korkeakouluissa opetuskieli on ranska, mutta ihan valtion peruskouluissa opetuskieli on arabia. Tosin ranskan opiskelu alkaa aikaisin. Vau, sun lapsella on kyllä sitten hyvä kielipää ja varmasti hienoja mahdollisuuksia elämässä tulee kun osaa noin montaa kieltä :)
PoistaYliopistoissa käytetään ranskaa :)
PoistaJep, niin mäkin olen ymmärtänyt :)
PoistaJoo on niin sosiaalinen ja halu pytyä kommunikoimaan ihmisten kanssa et ihan omasta tahdostaa ja välillä vahempien vastustelusta huolimatta ottanut kieliä :)Ollaan myös matkusteltu paljon.Eli opiskelee ala-asteella 4 kieltä ja sitten ylä-asteella mahdollista ottaa vielä yksi lisäkieli.Uskon että tulee luonnostaan teilläkin kun isovanhemmat ovat Tunisiassa niin motivaatio tulee helposti.
VastaaPoistaTosin ystävä asuu Espanjassa eikä sen lapset puhu suomea....mutta se kyllä varmaan riippuu myös siitä kuinka läheiseksi suhteet muodostuu. mutta kielen oppimisesta en olisi huolissaan on ne niin käteviä :) Meillä aloitti ranskalla ja 4luokan joululta tuli englanti suosittelen :)
Kyllä mä uskon kans että meillä ei tule mitään ongelmia olemaan kielien kanssa. Ainakaan jos lapset perivät Mouadhin kielipään :D Ja eikös se niin vähä mene, että kun oppii yhden kielen niin on helpompi oppia muita samansukuisia kieliä. Mä tiedän perheitä, jossa lapset ymmärtävät molempien vanhempien äidinkieliä, mutta vastaavat vain sillä kielellä joka on heidän elinympäristössään se hallitseva kieli. Mutta sekin varmasti riippuu lapsen luonteesta :)
PoistaMe puhutaan mun marokkolaisen miehen kanssa espanjaa kotona ja meilläkin on siihen kyllä kaikennäköset omat vääntelyt, joille sitten miehen sisko, joka puhuu espanjaa täydellisesti, nauraa ja korjaa meitä. Kun tutustuttiin miehehn kanssa, en osannut espanjaksi mitään muuta kuin Hola ja alussa oli pikasen hankalaa kun puhuminen onnistu vaan sanakirjat kourissa. Mies opetti sit mulle espanjaa ja puolessa vuodessa opin jo sen verran, että pysty keskustelemaan(tavattiin ja asuttiin eka vuos espanjassa). Nyt 5 vuoden jälkeen puhun jo aika sujuvasti, mutta tietysti puutteita on esim. kieliopissa ja sellasessa välillä. Mutta ei haittaa!
VastaaPoistaOngelmana on se, että kun oon niin tottunut mun miehen aksenttiin espanjan puhumisessa, niin mun on vaikee ymmärtää espanjan natiivipuhujia, joilla on ihan oma ja vahva aksentti. Ymmärrän tosi hyvin kaikkia, jotka ei puhu espanjaa äidinkielenään mutta ärsyttää kun en ymmärrä sitä ihan "oikeeta" espanjaa sitten :D
Vautsi! Miten te oikeen tutustuitte jos teillä ei ollut ollenkaan yhteistä kieltä aluksi? Täytyy olla kyllä tosi rakkautta <3 Mullekin jon tarttunut jotain sanoja mieheltäni, jotka ovat väärin lausuttu tai kieliopillisesti väärin. Kun taas joskus hän tietää sanoja, jotka ovat mulle ihan uusia tai toisinpäin ja sitten korjaillaan toisiamme. Asutteko tällä hetkellä Espanjassa?
PoistaAh tieda tuon kielien sekasorron. Itse siis olen suomen-ruotsalainen tai siis isani on (puhuttiin kotona aidin kanssa suomee ja isan kanssa ruotsii) ja mun mies on Ranskan marokkolainen (on toisen sukupolven marokkolainen Ranskassa, puhuu ranskaa mutta ymmartaa jonkin verran arabiaa mutta ei ole ikina asunut Marokossa ja vanhemmatkin aina puhuneet hanelle vaan ranskaa ja koulut ranskaksi ja kaverit ranskiksia) ja asutaan siis Ranskassa ja meilla on 3,5 vuotias tytto. Miehen kanssa ekaks puhuttiin englantia, oikeastaan melkeinpa kolme ekaa vuotta, vaikka muutinkin Ranskaan ja opin kielta niin se eka kieli milla aluks puhuttiin miehen kanssa tuntui aina silta luonnollisimmalta vaihtoehdolta. Jossain vaiheessa huomasin, etta puhun oikeesti ihan kaikille muille ranskaa mutta en mun miehelle, toissa puhun ranskaa, kavereiden kanssa, kaupassa ja kun olin raskaana niin paatin, etta taa kielien sekasorto saa riittaa ja pakotin mut itseni ja mieheni puhumaan vain ranskaa kotona joten se on nyt meidan kotikieli.
VastaaPoistaTyttarellemme ma puhun vain ja ainoastaan suomea. Toivoin kylla, etta tyttareni voisi oppia ruotsia, mutta sen opettaminen tassa vaiheessa kyl olis hankalaa. Toisaalta mun isa sit aina yrittaa puhuu tytolle ruotsii kun nahdaan ja skypessakin, mutta kun kuitenkin se on niin harvakseltaan tapahtuvaa niin mun mielesta han ei kyl hirveesti ymmarra. Suomee ma sitten puhun tosi paattavaisesti vaikkei se kauheen helppoo aina olekaan. Mies taas sitten luonnollisesti puhuu ranskaa lapsellemme. Ranska on kylla vahvin kieli talla hetkella mun tytolle, koska suomenkieli on vaan mun harteilla talla hetkella...
Ja sekin on hiukan hankalaa etta mun mies ei ymmarra suomee kovinkaan paljoo ja joudun aina tulkkaan kaikki mun sanomiset suomesta ranskaks hanelle ja siita sitten tytto ymmartaa etta hanenkin tulisi vaan puhuu ranskaa... argh
no mutta ajan kanssa naa jutut aina muuttuu ja selkiintyy mutta kannatta pitaa jonkinlaiset linjat ja yrittaa olla paattavainen vaik oliskin helpompi puhuu sita samaa kielta lapselle jota puhuu miehenkin kanssa...
Miten Mouhadin suomenkieli sujuu? ja puhuuko hankin ranskaa hyvin?
Me kaytiin kerran lomalla/sukuloimassa Marokossa mieheni kanssa ja mua kylla yllatti se miten huonosti siella osattiin ranskaa. Siis oikeastaan vaan sellaiset jotka opiskeli paremmissa kouluissa puhui hyvaa ranskaa mut esimerkiks mun miehen sukulaiset eivat oo niin varakkaita etta olisivat hienoissa kouluissa niin eivat kauheen hyvin osanneet puhuu. Just sille perusjuttui osas selittaa mut ei mitenkaan sujuvaa...
Tiedän tunteen tuon englanninkielen kanssa. Sitä vain tottuu puhumaan englantia ja ei edes hoksaa, että voisi puhua jotain toistakin kieltä :D Esim. mähän voisin ihan hyvin puhua Mouadhille suomea kokoajan, koska kyllä se ymmärtää ja jos ei ymmärrä niin kysyy ja voisin selittää englanniksi ja sekin oppisi nopeammin. MUTTA. Se enkku tulee vaan niin automaattisesti vaikka monta kertaa olen sanonut, että : "Noniiin nyt puhutaan tänään vain suomea!". Ja sitten seuraavan lauseen sanonkin heti enkuksi :D Eli suomenkieli puhuttaessa sujuu Mouadhilla jo ihan hyvin, mutta kirjoittaminen ja lukeminen on haastavampaa. Niitä sen pitäisi harjoitella, mutta ei ole tarpeeksi kärsivällisyyttä... Mä en osaa sanoa yhtään kuinka hyvin se puhuu ranskaa kun en itse ymmärrä sitä yhtään :D Mutta kyllä kai se aika hyvin puhuu, kun on sillä on hyvä kielipää. Mutta noin yleisesti ottaen niin ei kai tunisialaiset kovin hyvin ranskaa kuitenkaan puhu. Ainoastaan ne jotka ovat todella korkeakoulutettuja ja tekevät työtäänkin ranskaksi...
PoistaTosi mielenkiintoinen tää kieliasia! Mun isä on uudellen naimissa ulkomaalaisen kanssa ja heillä nyt 8 vuotias lapsi. Asuivat vaimon kotimaassa ensimmäiset vuodet ja kävivät suomessa vain lomilla. Nyt ovat asuneet Suomessa jo muutaman vuoden. Lapsi puhuu äitinsä äidinkieltä äidinkielenään, suomea nyt koulussa, kotona puhutaan heilläkin pääosin englantia, tosin molemmat vanhemmat puhuvat lapselle omaa äidinkieltään. Hyvin on sujunut, lapsi on vahingossa oppinut englantia vaikkei sitä ole erikseen opetettu, mutta koska on kuullut sitä vanhempien puhuvan koko ajan englantia, niin yllättävän paljon siitä on jäänyt päähän. Tämä tuli mulle selkeästi ilmi kun keskustelin lapsen äidin kanssa englanniksi ja pikkuveli sitten kommentoi mulle suomeksi samaan asiaan, kun olin ajatellut ettei hän ymmärrä/kuuntele meidän keskustelua ja yllättäen olikin ihan mukana keskustelussa. Täytyy myöntää että joskus käytän pikkuveljeä tulkkina kun käyn heillä kylässä että kääntää äidilleen kun ei meinaa englanniksi saada asiaa sanottua, ja toinen kääntää sujuvasti :)
VastaaPoistaHienoa kuulla tämmöinen kommentti! Silloin joskus aikoinaan sanottiin, että ei tee hyvää lapselle, että se kuulee montaa kieltä ja menee ihan sekaisin. Mutta tässä ihan loistava esimerkki, että ihan tavallisessa arjessa hups vaan lapsi on oppinut kolme kieltä. Nää on näitä monikulttuurisien perheiden plussa puolia ;) Mietippä vielä kun veljesi tuosta kasvaa, niin millainen hurmuri siitä tulee ja voi opetella vielä muitakin kieliä tuohon rinnalle!
PoistaJuu näin on :) Hauskaa oli kun mummo kysyi veljeltä, joka silloin oli 5 vuotias, että eikö suomi ole vaikea kieli, niin pikkuveli vaan vastaa että eikun ihan helppoa se on. Niin ne vaan lapset pienenä oppii helposti ja nopeasti :)
PoistaHahah , IHANA <3
PoistaKuulostaa niin tutulta. Itse ulkomaalaisen kanssa seurustelen ja on oikea kielikylpy välillä. Englantia pääasiassa puhutaan ja meillekkin on muodostunu se oma ymmärrys että ei mene aina kyllä kaikki kieliopillisesti oikeen mutta arvaa jo mitä toinen tarkoittaa :D Myös omia sanontoja/sanoja löytyy joita muut ei varmaa ymmärtäs. Se on kaikista ärsyttävintä kun jotain asiaa ei voi selittää niinkuin haluaisi tai suomeksi selittäisi, ja riidellessä taas jostain kumman syystä tulee vaan suusta sitä enkkua ja löytyy jostain aivojen takalohkosta niitä kirosanoja sun muita :D tosin joskus/harvoin sitten molemmat vaihtavat omalle kielelle ja huutavat omiaan.. :) Olin myös ennen tosi arka englannin puhumisessa ja aina ajattelin mitä muut ajattelevat ja pelkäsin ettei kukaan mua ymmärrä koska en osaa täydellisesti kieliopin mukaan, mutta poikaystäväni myötä olen uskaltautunut puhumaan englantia aina tilanteen vaatiessa ja ihan tuntemattomillekkin, opin tietämään ettei muutkaan jotka ei äidinkielenään englantia puhu niin täydellisesti sitä osaa ja pääasia kun ymmärtää ja tulee ymmärretyksi!! Oli todella hankalaa alussa puhua ja kirjoitin mieluummin, mutta nykyään en välitä ja en todellakaan puhu aina kieliopillisesti oikein mutta englantini on parantunut älyttömästi. Nykyään puhelimessa puhuminen tai vieraalle kasvotusten englannin puhuminen on helppoa ja arkipäiväistä :)
VastaaPoistaMäkin huomaan välillä telkkaria/leffoja katsellessa, että en enää edes katso tekstejä vaan automaattisesti kuuntelen vain. Mä oon huomannut, että opin paremmin kun luen ja kirjoitan, eli siks mulla varmaan lukiossa jäi puhuminen vähemmälle ja ei niin uskaltanut puhua. Varmuutta puhumiseen on tullut nyt vain puhumisen kautta. En usko, että jos olisin esim. briteissä asunut niin olis ollut varmasti paljon suurempi kynnys alkaa puhumaan ihmisille, koska he puhuvat "täydellistä" englantia ja siinä tietenkin pelkäisi nolaavansa itsensä. Mutta Tunisiassa kun harva puhuu edes HYVÄÄ englantia, niin kynnys puhua enkkua oli matalampi koska jollain tasolla tiesin olevani kuitenkin parempi tai ainakin samalla tasolla. Nykyään mä välillä toivon, että voi kun vois puhua aina vaan Suomea.. voisinhan mä puhua, mutta sitten joutuis aina selittämään enkuksi kuitenkin mitä tarkoitin :D
PoistaOnneksi pienet lapset oppii montakin kieltä suht kivuttomasti! Kai? :D
VastaaPoistaSe on kyllä rikkaus, että lapsella on mahdollisuus monikieliseksi :) mun isä on turkkilainen, mutta koska vanhemmat erosi mun ollessa pieni, en koskaan oppinut turkkia niin hyvin kuin olisin voinut. Itse on tullut opeteltua ja siellä asuessa harjoiteltua, mut ei se korvaa sitä että olisi kaksikielinen. Teidän lapsilla ei tuu ainakaan kielistä puutetta, hahaa :D
Niin mäkin olen kuullut/ymmärtänyt, että lapsi kyllä oppii monta kieltä pienenä. Aluksi saattaa mennä sekaisin ja sekoitalla montaa kieltä tai käyttää tiettyjä sanoja tietyllä kielelllä. Yks mun norjalainen opaskaveri on naimisissa ruotsalaistunisialaisen kanssa ja äiti puhuu lapselle norjaa, isä puhuu ruotsia/tunisiaa ja lapsi on päiväkodissa jossa puhutaan mun käsittääkseni ranskaa tai englantia... :D He asuvat siis Tunisiassa. Että jos siitä lapsesta tulee "normaali" niin meillä ei ole mitään hätää! Puhumalla sitä vaan oppii. Lukasin sun blogia vähän läpi ja tuli mieleen, että miksi et lähde oppaaksi Turkkiin? Siis pysyvästi. Eiks Detur tee sinne ympäri vuoden kautta?
PoistaHah, saatte vähän seurata ensin mitä siitä lapsesta tulee :D
PoistaDetur tekee talvisinkin joo. Ja mä en jotenkin tiedä siitä opashommasta, musta tuntuu että se ei oo ihan mulle. Oon sen verran läheltä sitä seurannut, et jotenkin se ei vaan tunnu omalta :D en oikein tiedä.
Niin.. kaikille se ei sovi ja riippuu myös firmasta missä työskentelee. Mä rakastin oppaan hommia Finnmatkoilla ja menisin millon tahansa takasin! Haaveilen vieläkin välillä, että lähtisin Tunisiaan oppaaksi... Mutta Detur tekee sinne vain lyhyttä talvikautta ja saa nähä jatkuuko sekään enään kun Tunisian tilanne on mikä on :(
PoistaMä käytän päivittäin kolmea kieltä; oma äidinkieli suomi, sit sekasin poikaystävän (ja kavereiden ym) kanssa saksaa ja englantia. Oon asunut nyt reilut kaks vuotta Itävallassa, mutta koska opiskelin täällä enkuks niin en oppinut saksaa niin hyvin kuin muuten olisin varmaan voinut. Nyt kesästä asti ollaan koitettu puhua mahdollisimman paljon vaan saksaksi, ja nykyään onneks sujuu hyvin :) Tuttu tunne kyllä toi kielten sekoittuminen, mäkin välillä muistan jotain sanoja vaan suomeksi ja saksaksi, vaikka enkuks jotain koitan selittää :D
VastaaPoistaPitää vaan tehdä se tietoinen päätös, että mitä kieltä oikeen puhuu ja sitten vain pysyä siinä. Kyllä siinä välillä käy aivot niin ylikierroksilla kun joutuu miettimään montaa kieltä. Näätkö muuten unia suomeksi vai millä kielellä? Eiks niin sanota, että jos alkaa näkemään unia jollain muulla kielellä kun omalla äidinkielellään, niin silloin siitä kielestä alkaa tulla se vahvempi tunnekieli.Mä onneksi sillon Tunisiassa olin töissä suomalaisten kanssa, niin en ihan unohtanut kieltä :D Oli se aika hankalaa yhtäkkiä puhua suomea kun ekat kuukaudet puhuin pelkästään enkkua. En meinannu saada sanaa suustani kun kaveri tuli ekaa kertaa käymään :D
PoistaKyl mä edelleen suomeks nään unia ja ajattelen suomeksi, vaikka en muuten sitä niin paljoa puhuiskaan päivän aikana :) välillä toki jotain sanoja saattaa unohtua, mutta ei muuten oo mitään ongelmia onneks :D Monikielisyys on kyllä rikkaus ja varmasti sit joskus, kun saa lapsia, on hienoa jos/kun niistä tulee kakskielisiä :)
PoistaSe kyllä tulee olemaan rikkaus.. Odotan innolla <3
PoistaKyllä se lasten kohdalla on niin, että se maa missä asutaan on se vahvin kieli vaikka kotona puhuttaisiin muutakin. Se toinen tai muut kielet eivät tule niin rikkaiksi ja monimuotoisiksi. Arabian kohdalla on vielä se ero, että kirjakieli ja puhekieli ovat aivan erilaisia. Tunnen monia tunisialaisia perheitä Suomessa joiden lapset eivät pääsisi Tunisiassa kouluun ikätason mukaisesti koska osaavat vain "tunisiaa" mutta eivät arabiaa mitä koulussa puhutaan. Jos siis haluatte lastenne oppivan arabiaa tulisi miehesi puhua heille kirjakieltä.
VastaaPoistaTunisiassa lukiosta eteenpäin opetuskieli on aina ranska. Sitä ennen myös yksityiskouluissa opetuskieli on arabia mutta ranskaa opiskellaan kymmenenkin tunti viikossa heti esikoulusta alkaen.
Omat lapseni puhuvat neljää kieltä.
Mä uskon kyllä ihan täysin juuri näin kun sanoit, että siitä kielestä mitä kuulee ja käyttää päivittäin enemmän, tulee se vahvin kieli. Sanoin miehelle tuosta, että puhut sitten aina klassista arabiaa lapsille, niin ei kuulemma aijo puhua :D Mutta mieli saattaa puuttua vielä parissa vuodessa. Vau, sulla on kans ihme lapset joille riittää sitten isona kysyntää työmarkkinoilla :)
PoistaEn tunne kuin pari Suomessa asuvaa arabia ketkä oikeasti jaksaa puhua kirjakieltä lapsille. Kukaanhan ei sitä oikeasti puhu vaan sillä opetetaan koulussa mutta joka maassa se puhekieli "murre" on omansa erikseen. Tunnen tunisialaisia perheitä ketkä olisivat halunneet lasten ala-asteiässä muuttaa takaisin Tunisiaan mutta ongelmaksi muodostui kieli. Vaikka molemmat vanhemmat puhuivat lapsille "tunisiaa" kotona niin se ei riittä. Pitää osata sitä kirjakieltä sekä lukea ja kirjoittaa sitä myös että osata ranskaakin, jotta voi siirtyä tänne kouluun. Tai joutuu aloittamaan ekalta luokalta. Kannattaa siis tosi tarkkaan miettiä etukäteen missä maassa lapset koulutetaan.
PoistaKotona minä, tunisialainen mies ja 1 vee poika. Miehen kanssa puhumme keskenään suomea ja välillä omaa sekakieltä (enkku,suomi ja arabia). Lapselle puhun vain suomea tai joskus jos ei millään usko niin sanon arabiaksi ei, jos sillä olisi joku teho!:) Mies puhuu pojalle suomea ja arabiaa. Poika ymmärtää jo nyt molempia kieliä todella hyvin. En ole painostanut miestä puhumaan arabiaa pojalle, vaikka haluan, että poika oppii kielen. Uskon, että oppii joka tapauksessa, koska olen itsekin jo muutaman vuoden kokemuksella oppinut. Ymmärrän puhetta hyvin. Puhua en kovin paljon uskalla :)
VastaaPoistaJeeeee, lisää meitä tunisia-suomi pareja, kiva kun kommentoit :) Pienellä lapsella on ihan uskomaton kyky oppia asioita. Ja siihen vielä yhdistettynä tunisialaisten hyvä kielipää ;) Mäkin haluaisin oppia arabiaa/tunisiaa ja olenkin ajatellut mennä kurssille kun aikataulut antaa periksi. Puhuuko miehesi hyvin suomea?
PoistaSuosittelen vanhempien puhumaan vain yhtä kieltä lapselleen eli esim teidän tapauksissa äiti suomea ja isä arabiaa. Muuten Suomessa asuva lapsi alkaa myöhemmin käyttämään vain suomea isän kanssa kun kerta on siihen tottunut.
PoistaNo isä saa puhua pojalleen mun puolesta mitä haluaa ja hän tuntuu enemmän haluavan puhua suomea. Se on miehen asia, josa hän haluaa pojan oppivan arabiaa :) mieheni puhuu ihan hyvin suomea, mutta on se tietty vielä semmosta, jossa on paljonkin virheitä. Kuitenkin kun minä puhun oikeaa suomea ja poika on päiväkodissa, niin oppii kyllä puhumaan oikein:) Mutta tosiaan, poika ymmärtää jo paljon lauseita arabiaksi mm. anna isän kengät :D ja nyt juuri olin kuulevinani, että poikamme olisi hokenut arabiaksi IRTI :) itse en tästä kieliasiasta ota pulttia kun niitä murhedittavia asioita maahanmuuttajan perheessä on miljoonia muitakin. Oppii mitä oppii. Suomen tulee oppimaan kuitenkin täydellisesti ja muu on pelkkää plussaa. Mä kävin arabian kurssilla, mutta se oli klassista arabiaa, joka eroaa aika paljon tunisian arabiasta, joten jätin sen. Jotkut sanat tarkoittaa ihan muuta esim habibi on muualla arabimaissa kaveri kun taas tunisiassa se on kulta/rakas/hellu tms :)
PoistaTurkkilaisen poikaystäväni kanssa puhumme englantia ja turkkia sekaisin. Joka päivä puhun myös suomea ystävieni ja perheeni kanssa puhelimen yms. välityksellä. Lisäksi töissä tulee puhuttua jonkin verran saksaa ja venäjää. :D Espanja sujuu myös, mutta sitä harvemmin tulee käytettyä.
VastaaPoistaMutta ehdottomasti olen sitä mieltä, että monikielisyys on rikkaus!
Voi vitsit oon kateellinen kun osaat miehesi äidinkieltä :) Mä en osaa kun joitain sanoja ja ulkoaopittuja lauseita. Mahtavaa! Todellakin monikielisyys ja myös monikulttuurisuus on ihan uskomaton rikkaus :) Kaikkea hyvää teille!
PoistaMeillä puhutaan miehen kanssa kotona turkkia ja tästä johtuen mun enkku on kärsiny kyllä pahasti. Nykyään jos töissä tulee asiakas puhumaan englantia saatan vastata sille englanti-turkilla takasin. Suomi sentään sujuu vielä normaalisti. :)
VastaaPoistaVitsit, että mäkin haluaisin osata arabiaa! Hahhaa, luullaanko sua jo ihan täys turkkilaiseksi? ;)
PoistaHahaa, ei kun oon niin valkonen ja blondi! :D
Poistasittehän ne on ihan ihmeissään ja sekaisin! Oot jokaisen turkkilaisen unelma vaimo :D
PoistaIhan samat jutut itellä/meillä ollu mielessä monta kertaa. Mun mies on saksalainen ja meillä puhutaan englantia. Joskus myös jotakin sanoja saksaks, suomeks ja puolaks, koska asutaan Puolassa ja esim. ruokien nimet supermarketissa tulee helposti sanottua puolaks. (Tai ei se kyllä varmaan kuulosta puolalaisten mielestä siltä, mut enivei :D) Englanti, jota me puhutaan on varmasti usein ihan päin honkia, vaikka molemmat osataankin sitä hyvin. On vaan aina niin kiire selittää ettei ei jaksa miettiä miten voi sanoa ja miten ei. Opetellaan joskus yhdessä uusia sanoja englanniks, jos kumpikaan ei tiedä. :) Osaan saksaa myös tai siis ymmärrän, mutta en suostu puhumaan, kun en osaa "tarpeeks" hyvin. Tyhmää, I know. Ehkä joku päivä. Välillä ketuttaa vähän ettei voi esim. kertoa jotain hauskaa juttua, koska siinä ei oo mitää järkeä jos toinen ei osaa suomea. Tai ettei jollekin sanoille löydy käännöstä (joskus yritän näitä sanoja opettaa ja selittää, muttei se oo ihan sama asia).
VastaaPoistaOn ihan ehdotonta että meidän lapset tulee oppimaan kunnolla molempien äidinkielet, tosin oon jo etukäteen huolissani suomesta, koska maailmalla on kuitenkin aika vähän suomalaisia ja kouluja kerhoja tms. saksankielisiin verrattuna. Mielenkiintosta on nähdä miten tulee sujumaan, jos/kun asutaan lasten kanssa sitten jossain maassa missä puhutaan jotain kolmatta kieltä :D Päätin jo joskus aika nuorena (leikilläni) että haluan ulkomaalaisen tai äidinkielenään muuta kuin suomea puhuvan isän mun lapsille, että ne oppii useemman kielen :D ehkäpä tää haave vielä toteutuu.
Meillä on kyllä enkku semmosta sössötystä välillä, mut sitten kun oikeen skarppaa ja haluaa niin kyllä sitä vaan aika hyvin osaa ääntää :) Mies osaa oikeen kiva (HIRVEEN) brittiaksentin halutessaan ja joskus siltä Tunisiassa kysyttiinkin,että asutko Briteissä. Joo, noi hauskat jutut ja sanonnat on just niitä juttuja milloin ehkä toivois että mies olis suomalainen. Just kerroin joskus äitille jotain juttuja ja me naurettiin ihan hirveesti ja mies kysyi jälkeenpäin, että mikä juttu se oli ootko kertonut mulle sen. Oli ihan kamalaa sano, että no ei tullut edes mieleen kertoa, koska et sä ymmärtäisi.. :( Ja sitte kun koittaa selittää niin ei siitä vaan tule MITÄÄN! Jep, teillä tulee kyllä olemaan haasteellista, jos se kolmannen maan kieli on joku semmonen mikä ei ole kummankaan teidän äidinkieli.. Mutta kaikki järjestyy ja eiköhän niistä(kin) lapsista ihan selväjärkisiä tule :D Ennemminkin mikä rikkaus ostata montaa kieltä! Eiköhän sun haave ole toteutumassa ;)
PoistaKäytin ennen englantia paljon, koska olin vaihdossa Brightonissa. Se ei tuottanut ongelmia. Mutta olen osaksi viittomakielinen ja se kyllä tuottaa välillä ongelmia, kun kielioppi on erilainen. Saatan joskus vahingossa puhua suomen puhuttua kieltä väärällä sana järjestyksellä ja sanat perusmuodossa, koska viittomakielessä ja viittomakielen huuliossa se menee niin. Minusta on hyvä jos lapset kasvavat kielirikkaassa ympäristössä. Hyvä postaus! (:
VastaaPoistaKäytin englantia ennen enemmän, koska olin vaihdossa Brightonissa. Se ei tuottanut ongelmia. Mutta olen osaksi viittomakielinen ja se kyllä on aiheuttanut välillä ongelmia. Viittomakielen kielioppi on aivan erilainen ja sen takia saatan joskus puhua suomen puhuttua kieltä väärällä sanajärjestyksellä ja sanoa sanat perusmuodossa koska viittomakielessä ja huuliossa se menee niin. Joskus saatan unohtaa mikä joku sana on suomeksi ja muistan sen vain viittomaksi. Kuurot kaverini ovat myös kertoneet, että viittovat joskus unissaan. Minusta on hyvä, että lapsella on kielirikas kasvu ympäristö. Hyvä postaus! (:
VastaaPoista