Vanha ja uusi elämä

Huonojen uutisten ketju jatkuu. Papallani todettiin syöpä eikä mitään ole enää tehtävissä. Niin se kai vaan menee, että vanhat kuolevat ja uusi elämä syntyy tilalle. Surullista silti.

Olen juuri Pohjanmaalla. Tultiin eilen illalla Vaasaan, tänään oltiin Laihialla mummani synttärikahveilla. Mummani täyttää huomenna 85.vuotta. Dementia on vienyt käsityksen siitä ketä me ollaan, mutta kovan elämän on mummani elänyt. Tullut Inkeristä Suomeen sodan jaloista ja aloittanut elämän köyhyydessä. Pienenä olin usein mummalla viikonloppuja lähes samanikäisen serkkuni kanssa. Meillä oli leikkejä, joissa puettiin mumman hienoja juhlamekkoja ja koruja päälle. Jouluja vietettiin mummalla ja hoidettiin mumman kissoja, joiden nimet olivat Nöpö ja Killi. Hienoja muistoja kannan aina mukanani mummasta ja meidän hetkistämme yhdessä ♥ Erityisen pahalta tuntuu, ettei mummani tule ymmärtämään olevansa isomumma. 

Tänään vielä ajamme Alajärvelle katsomaan pappaani. Tarkoitus oli mennä vasta jouluna, mutta tämän uutisen jälkeen ei voi tietää kauanko aikaa on jäljellä. Haluan kuitenkin pystyä jättämään hyvästit. Niin kuin jätin hyvästit mummulleni tasan kolme vuotta sitten kun hänellä todettiin syöpä. Se oli rankkaa, mutta tärkeä juttu.

Yöksi ajamme Karstulaan ja huomenna Onnibussilla Helsinkiin. Tänä viikonloppuna on tullut istuttua autossa hurjasti. Rocky jäi hoitoon mun kaverille ja eilen automatkalla Vaasaan sanoin Mouadhille, että mulla on huono tunne Rockystä. Pelkään ihan hulluna, että sille sattuu jotain. Meni vähän aikaa niin ystäväni laittoi viestin, että Rocky oli karannut ja tapellut meidän naapurin koiran kanssa. Onneksi ei käynyt mitään vakavaa. Tuntuu vaan maailman hirveimmältä ajatukselta, että Rockylle sattuis jotain. Se on mun suurin pelko tällä hetkellä. Pelkään, että se(kin) viedään multa. Oon ehkä vähän hullu, mutta rakastan Rockyä niin paljon ettei sitä voi sanoin kuvailla. Kotona vaan halin ja pussailen sitä ja mietin sitä jatkuvasti jos en ole kotona. Ja nyt vielä nää hormoonit tuo oman lisänsä hehhee :D

Pointti tässä kirjoittelussa oli kai se, että miten eritavalla yhtäkkiä oon ymmärtänyt tämän elämän. Mulla ei ole kuollut tai sairastunut kukaan läheinen ennen mummuani. Miten paljon sairauksia ja kuolemaa voi yhtäkkiä kohdata. Kuitenkin uusi elämä saa alkunsa ja elämä jatkuu kuoleman jälkeenkin. Oon ymmärtänyt eri tavalla elämän ainut kertaisuuden ja sen, että milloin vain voi sattua jotain pahaa. Silti pitäisi yrittää pitää pelko poissa ja nauttia niistä pienistä hetkistä mitä nyt ja tässä on saanut. Nyt ehkä on vielä se vaihe, että pelkään kokoajan jotain pahaa tapahtuvan. Siksi en uskalla vielä raskaudestakaan nauttia. Yritän pienessä mielessäni saada ajatukset sellaisiksi, että nautin täysillä tästä hetkestä ja lopetan pelkäämisen. Se ei lopulta auta mitään.

Koittakaa tekin nauttia elämänne joka sekunnista tämän syksyisen harmauden keskellä ♥

Raskausjuttuja

Päätin, että tulen kirjoittamaan blogiin myös raskaus/vauvajuttuja. Onhan tämä nyt suurin osa elämääni tällä hetkellä. Tein siis testin tuossa elokuun puolessa välissä ja ennen sitä olin tehnyt muutaman negatiivisen testi. Yllätyin melkoisesti kun testi plussasi heti samantien kun virsa meni tikulle. Pakkohan sitä oli uusi testi tehdä ennen kuin uskoin asian todeksi. En mä jotenkin vieläkään tajua että mun sisällä on oikeasti kasvamassa elämä. Ultrassa on niin hassua kun tyyppi heiluu mun sisällä kun heinämies, mutta en tunne sitä. Uskomatonta!

Alussa mua väsytti tosi paljon, oli kamala nälkä, mutta kaikki ällötti. En oo kuitenkaan oksentanut, eikä ollut edes lähellä. Rinnat olivat ja ovat herkillä, mutta "pahin" asia on ollut finnit ja hormooninäpyt. Mulla on aina ollut tosi hyvä iho, joten tää on ollut kamalaa ja toivon, et ne menis nopeasti pois :D Mutta muuten olen voinut normaalisti. Mulla on lunnostaan matala verenpaine ja se on laskenut tässä raskauden myötä vielä lisää, joten se aiheuttaa välillä pahaaoloa ja huimausta. Toivotaan, että näillä mennään loppuun asti. Tosin pieni arvaus jo on, että mun alselkä tulee olemaan ongelma, mutta en vielä stressaa sitä.

Hullua ajatella, että 5 viikon päästä olen puolessavälissä raskautta.Masu kasvaa jo kivasti ja eilen ostin ekat mamma housut. Jeeee, tästä se valaaksi tulo lähtee!

Good and bad news

Blogissa on eletty hiljaiseloa. En oikein tiedä mitä tämän kanssa tekisin. Rakastan kirjoittamista ja tiedän miten (yllättävän) moni tätä blogia lukee ja haluaisi minun jatkavan. Mutta mutta... katsotaan.

Tuntuu, että muutettuamme uuteen kotiimme, joka ei kylläkään tunnu kodilta vieläkään, kaikki on mennyt enemmän ja vähemmän pieleen. Ihan kuin asunnossa olisi jokin kirous. Aloin jo miettimään, että onkohan edellinen asukas tehnyt siellä itsemurhan... Mouadh katto mua kun vajaata ja käski olla hiljaa :D Saatan olla ehkä hieman hysteerinen .... joskus.... Kamalin asia mitä on nyt tapahtunut on Babyn kuolema. Mun rakas pieni muru olisi täyttänyt juuri 3.vuotta. Valitettavasti Baby jäi tiistaina 6.10 illalla auton alle ja kuoli heti. Päälle ajaja oli (Jumalalle kiitos) itse vienyt Babyn Viikkiin, jonne keskiviikko aamuna soitin ja kuulin järkyttävän uutisen. Tosin olin jo vähän arvaillutkin näin käyneen. Keskiviikko me vaan itkettiin ja halittiin Rockyä. Perjantaina haettiin Babyn ruumis ja lähdettiin Karstulaan hautaamaan Baby. Siellä se on turvassa ja nukkuu ikiunta mun toisen kissan vieressä. Tämä on ollut raskas viikko, mutta pakko ajatella, että Babyn elämä oli tarkoitettu tämän mittaiseksi. Raskainta on, kun huomaa automaattisesti etsivänsä sitä katsellaan tutuista nukkumapaikoista, odottaa sen tulevan peiton alle kylkeen nukkumaan ja aamulla maukuen seuraavan vessaan ja aamupalalle kalkkunasiivun toivossa. Onneksi ihania muistoja on paljon ja tiedän, että ilman meitä Baby olisi kuollut jo monta vuotta sitten. Baby sai hyvän elämän eikä kukaan olisi sitä voinut enempää rakastaa kuin minä, Mouadh ja Rocky.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

"Do not stand at my grave and weep.I am not there.I do not sleep.I am a thousand winds that blow.I am the diamond glints on snow.I am the sunlight on ripened grain.I am the gentle autumn’s rain.When you awaken in the morning’s hush,I am the swift uplifting rush Of quiet birds in circled flight.I am the soft stars that shine at night.Do not stand at my grave and cry;I am not there.I did not die."

***

Ei mahdu se asia sanoihin,
ei lauseisiin, ei kyyneliin,
miten paljon sä meille merkitset.
On kuvasi piirtynyt sydämiin,
sinä ansaitset parhaimmat kiitokset.
Kaikki opetus elämästä
mikä sinulta saatu on,
on sisältö enemmästä,
se rakkaus pyyteetön.
Siksi lausumme kiitoksen sinulle Baby,
kaikesta mitä annoit meille.
Vain muistot ja rakkaus lohduttaa,
olkoon leposi rauhaisaa.

***
♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Mouadh on ollut tosi kipeä ja sairas. Syy onneksi selvisi ja hän pääsee leikkaukseen. Kyseessä on ihan vaan tähystysleikkaus, mutta toki se pelottaa silti. Hän ei ole koskaan ollut missään leikkauksessa tai näin monissa tutkimuksissa, joten jännitti niitä kovasti. Se, että oma perhe on tällaisella hetkellä kaukana, tuo tietenkin lisäjännitystä ja pahaa mieltä niin Moaudhille kun hänen vanhemmilleenkin. Mä uskon ja toivon, että kaikki menee hyvin.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Mutta jottei kaikki olisi niin kamalaa ja synkkää, niin iloa ja onnea meidän elämäämme toi elokuussa tieto, että meitä on siunattu suurella lahjalla. Meille nimittäin tulee vauva ♡♡♡ Laskettuaika on huhtikuun alkupuolella, joten kaikki on hyvin alussa, mutta kuitenkin nyt jo turvallisemmalla puolella raskautta. Olemme hyvin onnellisia ja ylpeitä tulevia vanhempia ♡♡♡ Näin juuri viime yönä unta, että synnytin ja vauva oli maailman suloisin poikavauva. Mulla on ollut jo aikaisemmin tunne, että poika tulee ja nyt se vielä vahvistui. Katsotaan paljonko tulen vauvasta ja raskaudesta kirjoittamaan. En ole vielä päättänyt haluanko näin yksityisiä asioita kuinka paljon tuoda esiin. Varsinkin kun viimeaikoina blogiin tulleet kommentit eivät ole olleet niitä kivoimpia. Halusin kuitenkin kaikkien teidän ihanien lukijoiden tietävän syyt hiljaisuuteeni. Mukavaa alkavaa viikkoa ♥