Onni on ja ei ole...

Olen enemmän kuin onnellinen siitä, että minulla on tämä mies rinnallani <3 td="td">

Mutta en ole onnellinen siitä, että käytin tätä tuotetta eilen. En kommentoi lopputulosta :D

Last Christmas i gave u my heart...

Eilen sunnuntaina oli Helsingissä joulukadun avajaiset. Vaikka oon asunut täällä kohta 5.vuotta, niin en ole koskaan käynyt joulukadunavajaisissa, niin olihan sinne nyt lähdettävä. Ekana kun astuttiin ovesta ulos, niin alkoi sataa vettä kaatamalla. Tuli hyvin jouluinen fiilis...





Keskustassa oli hirveesti sakkia, mut itse kulkue kesti, ehkä 10 minuuttia ja en edes huomannut kun joulukadun valot syttyivät... Olin ehkä vähän pettynyt, mut Mouadh oli hyvin innoissaan ja ihmetteli miksi minä ja mun kaveri haluttiin seisoa niin kaukana kulkueesta, eikä siinä rivissä pikku nappuloiden kanssa ihan kulkueen menoreitin varrella.. No siellä Mouadh innoissaan otti kuvia pikkunappuloiden kanssa :D







Käytiin sitten tietenkin Stokkan jouluosastolla ja ihmeteltiin kaikkia niitä ihania koristeita. Päätettiin, että meidän on pakko hankkia oma pieni joulukuusi ja siihen kivat koristeet! Mulla ei oo moneen vuoteen ollut joulufiilis, mut nyt kyllä on. Tästä joulusta tulee täydellinen!



Me ollaan kummatkin ihan hulluina valoihin ja kynttilöihin, joten niitä meiltä sitten löytyykin aika paljon. Toi sininen valosarja oli meillä ensin ikkunan ympärillä, mut se ei oikeen pysynyt. Yks ilta tulin töistä kotiin, niin mua odotti tämmöne yllätys <3 p="p">



Tässä vielä kuva terveiset Tunisiasta. Kuka löytää kuvasta Babyn? ;)

Why are children allways first To feel the pain and hurt the worst

Oon jo pitkään halunnut kirjottaa eräästä asiasta, mut musta tuntuu, et nyt vasta on oikea aika jakaa tää asia teidän kanssa. Moni ehkä ihmettelee miks edes haluan kertoa näin henkilökohtaisen asian, mut haluan, et ihmiset tietää ja ymmärtää, että tässä maailmassa on myös poikien/miesten hyväksikäyttöä eikä vain naisten. Kaikki alkoi siitä kun Mouadh oli 17.vuotias ja työskenteli hotelleissa ja ravintoloissa. Samaan aikaan nimeltämainitsemattomalla matkanjärjestäjällä työskenteli 35.vuotias turkkilainen nainen matkaoppaana, joka iski silmänsä Mouadhiin. No, ylläri ylläri he alkoivat tapailemaan ja nainen alkoi puhua siitä kuinka Mouadhin pitäisi muuttaa sen kanssa Turkkiin ja miten sen elämästä tulisi täydellistä ja ihanaa siellä. Nainen vakuutteli rakkauttaan Mouadhille ja Mouadhin isälle, jonka oli pakko allekirjoittaa papereita, että alaikäinen poika saisi passin. Mouadhin äiti ei koskaan hyväksynyt kyseistä naista ja nainen ei saanut tulla heille kotiin. Isä oli ihmeissään, varoitteli poikaansa, mutta halusi niin kovasti uskoa siihen, että poika saisi paremman elämän ja tietää mitä on tekemässä, että auttoi passin hankinnassa. Mouadh oli tuntenut naisen 3 kuukautta ja yhtäkkiä nainen kertoikin olevansa raskaana. Ja niinpä Mouadh lähti Turkkiin naisen kanssa.





Ennen Turkkiin muuttamista Mouadhille selvisi, että nainen on naimisissa, mutta omien sanojensa mukaan eroamassa miehestä ja hän rakastaa vain Mouadhia. Kuka 17.vuotiais sinisilmäinen poika ei semmoista uskoisi? Varsinkin jos nainen on hänelle raskaana?





4.11.2008 maailmaan syntyi yksi kauneimmista ja komeimmista poika lapsista mitä oon koskaan nähnyt. Mouadh oli töissä Turkissa lähes kaksi vuotta ja yritti kovasti pitää huolta lapsestaan. Niin hyvin kun just 18.vuotias voi pitää. Eräänä iltana Mouadh ja nainen olivat yökerhossa ja nainen kertoi menevänsä vessaan. Pian Mouadh alkoi ihmetellä, että miksi nainen ei tule pois vessasta ja yritti soittaa hänelle, mutta puhelin oli kiinni. Mouadh lähti takaisin kotiinsa päin ilman avainta ja kiipesi ikkunasta sisään eikä naista eikä lasta löytynyt mistään. Parin päivän sisällä Mouadh sai kuulla, että nainen oli lopettanut työnsä ja lähtenyt lapsen kanssa Istanbuliin. Puhelimeen nainen ei vastannut päiviin ja Mouadhin oli pakko hankkia lentoloput takaisin Tunisiaan. Pian ennen lähtöä nainen vastasikin puhelimeen ja antoi Mouadhin tulla heidän luokseen hyvästelemään lapsen. Sen päivän jälkeen Mouadh ei ole nähnyt poikaansa. Niin ja vielä yksi pieni juttu, jonka Mouadh sai tietää myöhemmin. Nainen ei koskaan ollut eronnut miehestään ja oli synnyttäessään sanonut lapsen olevan hänen aviomiehensä. JOKA EI KOSKAAN VOINUT SAADA LAPSIA. Eli virallisesti Mouadh ei ole oman lapsensa isä. Yhteenvetona: 35. vuotias nainen etsii itselleen 17.vuotiaan pojan, koska oma mies ei voi saada lapsia ja hankkiutuu raskaaksi. Ja kun poikaa ei enään tarvita, niin heittää tämän pois elämästään ilman, että pojalla on mitään oikeuksia omaan lapseensa?



Miten tää sitten liittyy muhun, niin sen jälkeen kun me tavattiin, niin kyseinen nainen ja varsinkin hänen äitinsä ovat lähetelleet mulle tosi kammottavia viestejä. En jaksa niitä sen enempää alkaa avaamaan, mut siis ihan hulluista ja sairaista ihmisistä on kyse. Sitä miks ne jaksaa/haluaa meidän elämään puuttua, sen jälkeen miten nainen vaan halusi käyttää Mouadhia hyväkseen saadakseen lapsen, niin en tiedä. Ja kaikista parasta tässä on se, että ne on jotenki löytäneet mun blogin ja tietää, et Mouadh asuu nyt Suomessa. Ja mitäs siitä seurasi? Nyt se nainen haluaa, että Mouadh virallisesti mustaavalkoisella olisi lapsen isä, koska Mouadh on Euroopassa. Se nainen ihan oikeasti lähetti viestin, et nyt kun oot Euroopassa, jossa kaikki on paremmin, niin olis varmaan MEIDÄN pojan kannalta parempi, että olisit nyt virallisesti sen isä. VOITTEKO KUVITELLA??!?!? Mouadhin unelmien täyttymys olisi, että se olis virallisesti pojan isä, mutta se nainen on niin kiero, että tässä on ihan jostain muusta kyse. Mut me/minä uskon, et jonain päivänä paha saa vielä palkkansa ja Mouadh voi olla pojan isä ja poika saa tietää totuuden siitä, miksi sen isä lähti pois aikoinaan. Nykyään se nainen antaa kuitenkin Mouadhin soittaa pojalleen ja puhua sen kanssa, mutta eihän poika puhua englantia tai arabiaa eikä Mouadh niin hyvin turkkia. Koko tarina on mun mielestä niin surullinen ja tiedän miten paljon se on satuttanut Mouadhia, et mua alkaa aina itkettää kun edes ajattelen koko asiaa. Kun Mouadh soittaa pojalleen ja poika sanoo maailman suloisimmalla äänellä ISI, niin mun padot aukenee ja tiedän miten paljon Mouadh rakastaa poikaansa ja haluaisi olla sen elämässä, mutta se ei voi. Pointti tässä postauksessa oli se, että ei kannata ajatella, että vain miehet käyttävät naisia päästäkseen Eurooppaan/"parempiin" maihin. On olemassa myös naisia, jotka ovat hyvin itsekkäitä ja tekevät mitä tahansa muiden kustannuksella saavuttaakseen omat päämääränsä.

















(Kuvat google & weheatit)

There's always that one person That will always have your heart You'll never see it coming 'Cause you're blinded from the start Know that you're that one for me It's clear for everyone to see Oh baby ooh you'll always be my boo

Heitin tossa pari päivää sitten glögit kännykän päälle, pöydälle ja lattialle aika lahjakkaasti, joten JOUDUIN hankkimaan uuden puhelimen. Ja päädyin sitten Samsung Galaxy Note 2. JA OON NIIN HAPPY! Se on ihana!! Kiirettä on pitänyt, koska eilen Mouadh kävi tasotestissä koulussa, maistraatista soitettiin, et henkilötunnuksen voi tulla hakemaan (se siitä 3 viikon odotusajasta, ONNEKSI), tänään hoideltiin Mouadhin asioita plus mun koulu ja työt. Niin on vähä ollu aika kortilla.. Kuitenkin oon ehtinyt leikkimään mun uudella puhelimella sen verran, että mua voi alkaa seuraamaan instagrammissa nimellä tmsdlaura.





Yritin laittaa tähän postaukseen sata kertaa kuvaa, mut bloggeri ilmoittaa mun kuvatilan olevan täynnä. Täytyy OSTAA tilaa ennen kuin pystyn jatkamaan postaamista kuvien kanssa. Menkäähän siis instagrammiin, niin pääsette elämääni mukaan kuvien kera ;)



Mukavaa viikonloppua kaikille !!





(Kaikki kuvat weheartit.)

And yes there are times when I hate you but I don't complain 'Cause I've been afraid that you would walk away Oh, but now I don't hate you, I'm happy to say That I will be there at the end of the day

Olin koko viikonlopun töissä ja siltä kyllä tuntuukin jaloissa ja selässä. Ollaan siivoiltu kotia ja vihdoin kaikki pahvilaatikot ovat varastossa ja saatiin imuroitua kauhea pölykerros. Laitettiin jo vähän jouluakin, eli kynttilöitä ja jouluvaloja! Tällä viikolla pitää leipoa ensimmäiset joulutortut... Ihanaa kun tulee joulu!!

Viikonloppuna tuntui, että kaikki vaan kaatuu päälle kun oon töissä niin paljon ja Mouadh joutuu olemaan yksin täällä, eikä sillä ole mitään tekemistä. Oon koittanut sanoa, et kyl se voi ihan hyvin lähteä kävelemään kaupungille ilman mua, mut ei kuulemma uskalla, jos eksyy. Mun pitäis käyttää mun kaikki vapaa-aika koulun tekemiseen, mut se on aika haastavaa kun toinen on kokoajan yksin muutenkin. Lisäksi mulle tuli taas terveydellisesti vähän takapakkia (YLLÄTYS), niin tuli lisää turhaa rahanmenoa... Mut ei saa valittaa, paitsi siitä, että selkä on ihan helvetin jumissa. Tuntuu ihan ku ei pystyis edes hengittää kunnolla. (Tietääkö kukaan halpaa ja hyvää hierojaa Helsingissä?) Pikaiset päivityksen vaan tässä teen samalla kun kirjoittelen opparia. Juuri mitään kerrottavaa meidän elämästä ei ole kun jokainen päivä menee samaan malliin ja joka päivä oon vaan hirmu ahdistunut, et miten me selvitään ja milloin voi alkaa ajatella, et nyt kaikki on ihan reilassa... Oon vaan kauhee stressierkki kokoajan!

Onneksi tänä maanantai aamuna paistaa aurinko! Toivotan kaikille ihanaa ja aurinkoista viikonalkua <3 br="br">

In time i found myself in happiness with u

Oon ollu alku viikosta ihan tosi paljon töissä ja tänään oli vihdoin vapaapäivä! Oli inhottavaa heti aamulla herätä ja alkaa stressaamaan, et mitä kaikkea tänään pitää ehtiä tehdä. Ekana käytiin työkkärissä ja selvis, et ei voida tehdä vielä mitään muuta kun ODOTTAA 3 viikkoa, et saadaan maistraatista Mouadhille henkilötunnus. Ennen sitä me ei voida tehdä mitään :( Ja se on paskaaaaa! Vihaan odottamista! Varsinkin nyt kun olis satatuhatta asiaa järjestettävänä. Mut ei auta. Eläköön byrokratia!

No, me sit kierreltiin Hakaniemessä kaikkia ulkomaalaisia ruokakauppoja ja Mouadh halusi käydä Tunisian suurlähetystössä hakemassa jonku jutun, mut se oli kiinni. Käytiin myös tatska liikkeessä kysymässä paljonko maksais semmonen tatska jonka se haluais. En edes kehtaa kertoa mitä se haluaa :D Mäki haluaisin uuden tatskan. Ekasta onkin kohta 3 vuotta.

Päivät menee tosi nopeasti, mut tuntuu et pää räjähtää kun on sata asiaa, jotka pitäis saada kuntoon. Mulle tuli jopa mätkyjäkin, joten rahallisestikin ollaan aika tiukoilla. Se jos mikä saa ihmisen stressin partaalle. Ei sais valittaa, enkä valitakaan, mut jokainen varmaan ymmärtää et oon ollut tässä viime kuukausina aika kovassa pyörityksessä ja tälle stressin määrälle ei vaan näy loppua. Onneksi tulee joulu ja pääsee rauhoittumaan ja viettämään aikaa perheen kanssa keskellä korpea.

Useimpina päivinä musta tuntuu, että onko tää edes todellista, et ollaan kaikki täällä. Baby on viissii ihan ok, mut sillä on maha jotenki sekasin ja se kakkailee ympäriinsä. Tai yleensä kylpyammeeseen kuulemma... :( Käy niin sääliksi sitä, mut minkäs sille voi. Tammikuun 9.päivä se sais tulla Suomeen, mut sillon ei oo Deturilla suoria lentoja Suomeen. Eli Babyn hakeminen menee sitten helmikuulle...

Kertokaa, jos siellä ruudun toisella puolella on Suomessa asuvia suomi/maahanmuuttaja pareja, niin olis mahtavaa vaihtaa kokemuksia ja jutella :)

First days!

Tässä ekojen päivien kuvia! Lähinnä vaan koirapuistoa ja yleistä ihmettelyä!

Mun kone ei suostunut kääntämään näitä kuvia, että sortsi vaan!

Huomenna alkaa arki, eli töihin ja hoitamaan Mouadhille asioita kuntoon... Henkilötunnus maistraatista, sen koululla haastattelu, pankkitili, verokortti, työkkäri, puhelinliittymä, matkakortti... IHAN SIKANA HOMMAA!!  Mut kaikki on sen arvoista, että saa aamulla herätä rakkaan kainalosta ja rapsuttaa koiraa lähtiessään töihin <3 br="br">