There are many people who know you, but there are few who understand you.

Ennen kun tapasin Mouadhin, en tuntenut ketään kenellä olisi maahanmuuttaja mies tai ylipäätään ulkomaalainen mies. Kun seurusteltiin, niin välillä kattelin suomi 24 keskusteluja Tunisiasta ja löysinkin sieltä muutaman kaverin, jotka olivat samassa tilanteessa. Googletin usein Tunisia ja blogi sanalla, mutta eipä juuri löytynyt mitään. Paitsi jossain vaiheessa Jessican blogi ♥  Kun muutin Tunisiaan tiesin Jessican, yhden tytön suomi 24stä ja yhden tytön muualta. Kukaan heistä ei asunut Soussessa sillä hetkellä. Aluksi mulla oli tosi yksinäistä ja oon tottunut isoon kaveriporukkaan ja muutenkin siihen, että en juuri koskaan ollut yksin. Aluksi oli todellinen shokki, että Mouadh oli mun ainut ihminen. Mutta kyllähän tytöt tarvii tyttökavereita (ainakin minä!) höpöttelemään meikeistä ja miehistä :D Mouadh oli aika epätoivoinen (koska olin niin down) ja alkoi googlettelemaan... se laittoi ilmoituksen jonnekin brittisivuille, että pliis joku alkakaa kaveriks mun vaimolle :D sainkin yhden viestin ja tutustuttiin. Kun pääsin töihin, sain enemmän tuttuja ja ystäviä. Oma sosiaalinen elämä ja ystävät toivat mulle paljon iloa elämään ja tunteen, että olin itse rakentanut elämääni vieraassa maassa.

Suomeen muutto oli kova paikka. Mua pelotti ja jännitti, mitä meidän pitää tehdä. En tuntenut ketään, joka olisi tuonut miehensä Suomeen. Luin taan Suomi 24 keskusteluja (VIRHE!!) ja olin todella sekaisin kaikesta mikä meitä odottaisi. Kun suurimmat paperisodat oli käyty ja arki vähän normalisoitunut, niin mun elämään alkoi tupsahdella monia suomi-tunisia pareja. Suurin kiitos ehkä älypuhelimelleni ja netille ylipäätään :D Usein mietin, ja mietin edelleen, miten paljon helpompaa olisi ollut kun olisin tuntenut kaikki nämä ihmiset ja verkostot ennen kuin muutimme Suomeen. Kaikkea ei olisi tarvinnut selvittää yksin ja olisi voinut kysyä neuvoa. Tavallaan olen todella ylpeä, että hoidimme kaiken yksin, mutta monilta itkuilta ja epätoivon hetkiltä olisi vältytty kun olisi ollut jonkunlainen vertaistuki.

Olen todella onnekas, että löysin ihmisiä ympärilleni, jotka tietävät mitä kävin ja käyn edelleen läpi. Jotka jaksaisivat kuunnella ja puhua samoista jutuista, koska kaikilla meillä on jollain asteella samoja ongelmia ja asioita mietittävänä. Tottakai mulla oli ja on mun ystävät ja he ovat aina kuunnelleet ja tukeneet. Mutta kukaan joka ei ole elänyt samoja asioita ja tunteita läpi, ei voi tietää miltä susta tuntuu. Vain toinen tunisialaisen kanssa oleva ja hänen kanssaan Suomeen muuttanut voi täysin ymmärtää ja osata sanoa oikeita asioita. Tietysti on jollain tapaa lohduttavaa kuulla, että tässä maailmassa on muitakin, jotka kärsivät samoista vastoinkäymisistä, kulttuurieroista ja pettymyksistä, mutta erityisesti musta on tärkeätä saada tukea ja ymmärrystä ihmiseltä jonka tiedän ymmärrävän mua 100%. Ne ymmärtää kun mieheni sanoo jotain ja mä pyöritän silmiä päässäni sen sanomiselle, ne tietää miksi teen niin !

Myös Mouadhille on ollut tärkeätä saada oman maalaisia kavereita (vaikka sanoikin alussa ettei niitä halua). Se saa puhua omaa kieltään, puhua Tunisiasta ja ikävöidä omaa maataan. Silläkin on ollut vaikeaa täällä, niin varmasti on helpottavaa huomata, että eipä muillakaan sen helpompaa ole saada töitä tai sopeutua pakkasiin. On aivan eri asia jutella britin tai venäläisen kanssa Suomeen sopeutumisesta kun toisen tunisialaisen kanssa. Tunisialaiset ovat vähän weird people (vain tunisialaisen vaimo voi tän ymmärtää) ja niiden kanssa pitää päästä samalle aaltopituudelle, että voit ymmärtää niiden juttuja ja huumoria :D

Tän tekstin pointti oli se, että mun mielestä jokainen tarvitsee kohtalontoverin ja vertaistukea. Mä oon hyvin onnellinen ja tyytyväinen siitä, että mulla on monia ihania tunisialaisten vaimoja ystävinä (toki muita moku vaimoja väheksymättä, olette myös tärkeitä ♥). Vertaistuki kaukosuhde aikoina ja nyt arjessa on korvaamaton henkireikä. Voin kertoa ihan pienen arkisen jutun toiselle tunkku vaimolle ja hän ymmärtää! Jos kertoisin saman jutun "tavalliselle" kaverilleni, hän ei pystyisi täysin samaistumaan tilanteeseen. Ja se on täysin ok ja voin puhua heidän kanssan muista jutuista. Kehotan kaikkia monikulttuurissa suhteessa olevia etsimään kontakteja samanlaisista pareista. Mä oon tutustunut netissä, facebookissa, blogin ja instagramin kautta moniin uskomattomiin ihmisiin. Nyt kun matkustamme Tunisiaan, mulla on mooooonia ihania tapaamisia tiedossa ♥

Loppuun vielä uutisia Rockystä. Eilen iltalenkillä Rocky oli irti ja meni joenvartta alas. Yhtäkkiä kuului kun se ulahti ja juoksi mun luokse. En löytänyt siitä mitään vikaa ja lähdettiin kotiin. Se käyttäytyi tosi oudosti ja kotona vielä katsoin sen läpi ettei ole käärmeen puremaa. Mitään ei näkynyt. Yhtäkkiä sen nenä ja huulet alkoivat turpoamaan ja tassuihin nousi paiseita. Soitin päivystykseen ja koska ei tiedetty mikä kaiken aiheutti, niin kehottivat tulemaan näytille. Lopetin puhelun ja aloin katsomaan bussia niin Rocky muuttui vaan oudommaksi. Mouadh soitti kaverilleen jolla on auto ja meni Rockyn kanssa ulos odottamaan. Kun menin ulos niin Rocky muuttui jo todella apaattiseksi ja ei suostunut liikkumaan ja lopulta makasi vain maassa. Mä aloin olemaan hysteerinen ja soitin uudelleen päivystykseen, että koiraa alkaa mennä tajuttomaksi. He käskivät yrittää pitää väkisin hereillä ja kun tulemme sairaalalle niin suoraan sisään. Autossa tilanne oli todella paha ja hädin tuskin saatiin pidettyä Rocky hereillä. Päästiin sairaalaan ja lääkäri tutki Rock niin se alkoi virkoamaan ja pystyi taas kävelemään. Ilmeisesti usean maa-ampiaisen aiheuttama anafylaktinen shokki, joka onneksi meni ohi nopeasti itsestään. Mä pelkäsin niin paljon, että menetän mun parhaan ystävän ♥ Päästiin yöllä vielä kotiin ja patit olivat kadonneet aamuun mennessä. Loppu hyvin kaikki hyvin ♥