lauantai 1. joulukuuta 2012

On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään Kuin oisin osa suurta kaikkeutta. Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään, Vaan mieleni on täynnä kirkkautta.

Tää viikko meni taas niin vauhdilla ohi, että huh huh. Oon tosiaan ollu töissä melkeen joka päivä 14-22, joten tuntuu, et en oo muuta tehnytkään. Huomenna vielä 10 tunnin sunnuntaivuoro ja sit ens viikolla vain 3 vuoroa ja huuuh sit onki 4 päivää vapaata! Haluaisin viedä Mouadhin luistelemaan, kun se sitä niin kovasti odottaa. Helsingissä on ollu nyt pari päivää ihan tooosi kauhee myräkkä ja oon shokissa (JA NIIN ONNELLINEN), et Mouadh (ja Rocky) on ihan innoissaan lumesta. Mouadh kyselee kauheasti voiko se hakea mun lumilaudan varastosta ja kokeilla tossa tiellä... tai joko voidaan tehdä lumiukko? Lisäksi se haluaa mennä hiihtämään, laskettelemaan, pulkkamäkeen, luistelemaan, moottorikelkkailemaan... lista on loputon.











Itkin aina Tunisiassa, et miten mulla on ikävä sushia. Käytiin tossa yks päivä sit Kampissa lounaalla siinä Circuksen vieressä olevassa buffassa. No, ei ihan ollu se paras sushi kokemus. Ens kerralla mennään sitten Sushi & Wineiin, jossa saa maailmankaikkeuden parasta sushia!!! Mouadh on tässä mulle ja myös mun kavereille "valittanut" miten mä en ole tehnyt sille mitään suomalaisia ruokia. Oon koittanut selittää, et ku meillä ei oikeen enää ole semmosia. Syödään niin paljon muun maalaisia ruokia tai sekoitellaan suomalaisuutta ja muiden maiden ruokakulttuuria. Sen on aika vaikeaa ymmärtää sitä, koska Tunisiassa syödään VAAN tunisialaista ruokaa. Sit se on myös ollut ihmeissään, et jos oon kokannut, niin katon netistä ohjeita. "Etkö sä muka muista ulkoa sun oman maan ruokien reseptejä???" Niin no, onhan se toisaalta aika outoa. Jos miettii Mouadhin äitiä ja siskoa, niin niillä on varmaan miljoona tunisialaisen ruuan reseptiä päässä.








JOULU ON MEILLÄ!! Tänään ollaan oltu koko päivä jouluvalot ja kynttilät päällä. Stereoissa raikaa happy xmas and war is over, Antti Tuiskun sydämeeni joulun teen ja varpunen jouluaamuna (noloa, mut aloin itkee kun kuuntelin sitä)....



Tosiaan viime viikolla sain taas kerran niin hyvän idean hiukseni suhteen, että melkein jonkun palkinnoin vois mulle antaa. Edellisiä neronleimauksiani hiusten suhteen on mm. : pari kertaa peräkkäin värinpoistolla valkoiseks.. siis blondiksi, siihen kävis vielä hyvin pinkit latvat, etuhiuksien leikkaaminen kotona taloussaksilla viivottimen kanssa (tai siltä ne ainakin näytti) ja kaikista paras ehkä kasvatin 3 vuotta hiuksia, haluankin jotain muutosta kun oon kyllästynyt, leikkaampa lyhyet hiukset, kotona alkoi heti vituttaa, joten seuraavaks sitten kaikki rahat pidennyksiin (jotka laittoi joku urpo ja sinne meni sitten 500e kankkulankaivoon). Mutta noita virheitä en enää tee, niin keksimpä sitten jotain muuta. Menin Sokokselle ostin kysyin myyjältä apua Colour Maskin suhteen, väriä yms. Otin tommosen KUPARISEN. Koko päivän töissä olin ihan innoissani, et pääsisinpä jo kotiin laittamaan sen ja sit mulla on iiiihanan värinen tukka. Oman värinen, mut korostuneena enemmän kupariseksi... Se oli mun haavekuva. Pesin hiukset noilla iiiihanilla tigin tuotteilla ja sit avasin maskin. Se oli ihan punaista. En siinäkään vaiheessa vielä epäillyt mitään.. Eiku maski vaan päähän... Ja kun pesin sen pois niin teki mieli leikata hiukset päästä kynsisaksilla. IHAN PILALLA!!! Ei todellakaan kupariset vaan sellaset haalistuneet punaset,hirveet,yöööök!!! Ajattelin, et kukaan ei ehkä huomaa, niin töissä ekoja kommenttaja oli :"Ootko laittanu jotain vappuväriä päähän.....?" Ajattelin, et voisin olla pari viikoa muslimi ja pukeutua burkhaan.





Eilen sitten kun sitä lunta vaan tuli ja tuli ja tuli ja tuuli oli 165464km/tunnissa, niin Rockylle hommattiin takki! NIIN SÖPÖ!!



Tänään mulla oli vapaapäivä, joten vihdoin tein perinteistä suomalaista perunamuussia ja lihapullia. Ja tietty kermakastiketta pussista :D Mut Mouadh tykkäs. Tosin tossa meni varmaan 3 tuntia, koska eihän mulla ollu mitään muusaajaa (onko se sana?? No sitä mennä muusi muusataan muusiksi), niin sitten vaan Prismaan klo 16 suurimpaan ostoshelvettiin...



Pari päivää on nyt ollut melko rankkaa. Alkaa pikku hiljaa tuntua fyysisesti ja henkisesti, et oon tässä pari kuukautta elänyt aika hektistä elämää ja melkoisessa stressissä. Tuntuu, et kokoajan pitäis olla tekemässä jotain ja sit kuitenkin tuntuu, et oon ihan luuseri ja en saa mitään aikaan. Samalla kauhee huoli Mouadhista kun se on niin paljon yksin. Tuntuu, et olen vastuussa siitä, et sillä on jotan tekemistä ja aktiviteettejä. Haluan sen olevan onnellinen ja sanovan mulle, et Suomeen muutto on parasta mitä meille on tapahtunut ja, että se viihtyy täällä ja Suomi on hyvä maa. Plus oon ollut kohta tuolla koulussani 5 vuotta ja oppari ei ole valmis. Se ahdistaa!!! Ja siihen vielä se, että ohjaajani ei ole kovinkaan kiinnostunut ohjaamaan ja en tiedä mitä pitäis tehdä seuraavaksi..... Niin ja oli meillä tässä pari aika isoa riitaakin. Ollaan kummatkin niin tempperamanttisia ja kun suututaan niin suusta pääsee sammakoita ja mutantteja. Mutta nyt on kaikki kunnossa ja riidat sovittu ja rakkaus kukoistaa!

Ihanaa ensimmäistä adventtia kaikille ja muistakaa sanoa joka päivä rakkaillenne kuinka rakkaita he ovat <3 br="br">


P.s. Muutamat ovat varmaan huomanneet, että kommentit eivät enään tule heti näkyviin. Jouduin ottamaan komenttien valvonnan käyttöön Mouadhin poikaa koskevan postauksen takia. Mutta kaikki kommentit luen, vastaan ja julkaisen :)















4 kommenttia:

  1. Heippa Laura!

    Löysin sun blogin My Exploration Emman blogin kautta ja luin siltä istumalta melkein kaikki postaukset :) Meni muutama tunti mutta mikäs siinä, olen yövuorossa ja aikaa on.

    Onneks olkoon Suomeen tulosta, toivottavasti sun mies kotiutuu hyvin Suomeen! Sun blogi on tosi mielenkiintoinen, oli tosi kivaa lukea sun elostas Tunisiassa ja siitä kaikesta arjesta ja elämänmenosta siellä. Ja teidän hääkuvat oli tosi upeat, olet ihan superkaunis ja itseasias muistutat toooosi paljon mun rakasta ystävää joka on Ausseista..Mulla on aikalailla sama stoori, olin ulkomailla vaihdossa ja tapasin mun miehen, mentiin naimisiin, muutettiin Suomeen. Toki sinne väliin mahtuu ihan törkeen paljon hyvää sekä huonoo, mutta tässä nyt ollaan, asustellaan pk-seudulla.

    Kokemuksesta tiiän, että helppoo ei tule olee ja samaistun täysin siihen sun fiilikseen, että tuntuu syylliseltä "jättää" mies yksin kotiin jne. mutta kyllä se siitä selviytyy :) Reippaasti vaan opiskelee suomea niin kokonainen uus maailma aukeaa. Sun mies on niin nuori kuitenkin vielä että sillä on tsiljoonittain eri mahdollisuuksia mitä vois Suomessa tehä tai opiskella, tärkeintä on se että oppis suomee :) Tän ei oo tarkotus olla mikään neuvo tai muu oman mielipiteen "tuputtaminen" mutta jotenkin löysin niin paljon "itteni" sun jutuista ja siitä, millasta oli ku just muutettiin ja miehellä ei ollu mitää ja kaikki oli tavallaan omalla vastuulla, raha, koti, jne jne...Siinä samassa piti olla koulussakin ja hoitaa sitä ihanaa tuoretta suhdetta :) Toivottavasti sulla on ihania ihmisiä tukena ja turvana! Se tunne on muuten uskomaton, kun se oma kulta alkaa yhtäkkiä puhuu suomee ja sen kans voi ihan suomeks jutella, tuntuu ihan oudolta! Mutta se on jeesannut meidän elämää niin paljon että on päässyt kursseille jne.

    Ja sun yhdessä postauksessa oli harrastuksista kysymys..Mun mies ainakin kirjautui salille heti kun muutettiin. Se on tosin harrastanut sitä jo omassa kotimaassa joten oli ihan luontevaa. Mutta salilla sitten olikin aika yksinäistä kun yritti lähestyy suomalaisia miehii tyyliin "treenataanks yhessä" ni voit kuvitella millainen oli vastaanotto :D No, nykyään on jo saanut suomalaisenkin yhden (1!!!:) ystävän ja erimaalaisia muita kenen kanssa voi hengailla, koulun kautta.

    Täsät tuli kauhee romaani mutta oli paljon asiaa koska just luin tuntitolkulla sun juttuja ni oli ni paljon sanottavaa :) Kaikkee hyvää teille!!ja joulun odotusta!

    VastaaPoista
  2. arvostan sun hiuskokeiluja. t. ripuliriikka

    VastaaPoista
  3. Et usko miten ihanaa oli heti aamulla herätessään lukea näin ihana ja piiiitkä kommentti !!! <3 On Niin hienoa kuulla (vaikka kyl sen nyt tietää et niin on),että on samassa tilanteessa eläneitä tai edelleen olevia. Vaikka mulla on ihana perhe ja ystävät, niin ei ne samalla tavalla voi ymmärtää millaisia asioita mä/me käydään läpi tällä hetkellä. Ulkoapäin saattaa näyttää, et mikäs tossa, helppo homma, mut eipä se ihan niin mene.. Jos suomalaisessa parisuhteessakin on haasteita, niin mites sitten kun toinen on Suomesta ja toinen Afrikasta ja ei puhu maan kieltä eikä ole ketään tuttuja (plus -15 astetta pakkasta).. Tiedätkö muita ihmisiä, jotka bloggaavat ja ovat "tässä samassa veneessä"? Olis kiva lukea ja vaihtaa ajatuksia muiden kanssa...

    Kyl mä uskon ja tiedän, et kaikki järjestyy (johan mouadh menee ens viikolla kouluun) ja meillä on kaikki perusasiat kunnossa. Mut kun on luonteeltaan stressaaja niin sillon on. Ja ehkä siinä on vähä sitäkin, et oon niin onnellinen ja haaveillut tästä niin kauan, et pelkää jonkun menevän pieleen ja haluaa niin kovasti kaiken olevan "täydellistä". Mut jos haluat vaihdella kuulumisia niin mulle voi laittaa mailia osoitteeseen lintetta@windowslive.com. KIitos kommentistasi ja kaikkea hyvää teille ja ihanaa joulunaikaa <3

    VastaaPoista
  4. Ripulikomentoija: Kiitos, onneksi olet saanut osasi niistä :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)