They say life is a battlefield, I say bring it on

4 päivän vapaat meni niin, että hups vaan! Tuntuu, et oon väsyneempi ku ennen tätä "minilomaa". Perjantaina olin koululla kirjottamassa opparia ja illalla nähtiin mun entisiä työkavereita, lauantaina siivottiin ja mulla oli työpaikan pikkujoulut, sunnuntaina aamulla mentiin mun kavereitten kanssa brunssille ja käytiin ostamassa Mouadhille pari kynää ja vihkoa kouluun. Koska todellinen arkihan alkoi silläkin tänään... Nimittäin koulu klo 8.30! Menin tietysti saattamaan sitä ja meidän piti mennä kahdella bussilla. Kun oltiin vaihtamassa toiseen bussiin niin huomaan yhtäkkiä, et mulla ei ookkaan enää bussikorttia. Kaiveltiin kaikki taskut ja laukku, ja ei vaan löytynyt! EN TAJUAAAAA!! Niin raivostuttavaa. Onneksi bussikuski päästi mut kyytiin, koska mulla oli kuitti, et olin just eilen ladannu matkakorttia. Päästiin Mouadhin koululle, mut sitte oliki vähä jännää, et miten pääsisin keskustaan. Oltiin JOSSAIN Kalliossa, jossa oon käyny ehkä kaks kertaa koko tähän astisen elämäni aikana.... Aloin sit vaan ettimään ratikkaa, mut menihän siinä aikansa ennen kun löysin semmosen, JONKA USKOIN MENEVÄN KESKUSTAAN ja arvailin kumpaan suuntaan menevään pitäis hypätä.. Maalaisjuntti ku oon! Menin HSLn toimistoon, mut hei ihan tosi, maksaa 11e, et saa uuden kortin ja et ne siirtää vanhan maksetun ajan sinne uudelle kortille. No enpä ostanu, täytyy soittaa huomenna jos sen olis joku löytänyt sieltä minne se sitten ikinä hukkukaan... Viimeksi kun hukkasin kortin, niin se oli myös aika mystinen tapahtuma. Ajattelin viedä roskat ja mennä siitä suoraan bussille. Otin kortin mukaan, mut bussipysäkillä mulla ei enää ollut sitä. Vissii olin heittänyt sen roskapussin kanssa roskikseen, mut ei sitä kyllä sieltäkään löytynyt...
















Eilen oikeen aloin miettimään, et millanen ihminen oon nykyään. Huomaan kyllä suuren eron siihen millainen olin vuosi sitten. Ennen mulla oli kokoajan semmonen levoton olo ja ajattelin, et sitte ku mulla on tätä ja sitte ku oon tehnyt sitä ja plaa plaa nii sitte oon tyytyväinen ja onnellinen. Mut eilen tajusin, et en oo enää sellanen!! On paljon asioita, joita haluaisin tehdä ja saavuttaa, mut vihdoin tuntuu, et oon tyytyväinen tässäkin hetkessä ja se mikä on tarkoitettu tapahtuvaksi, niin tulee tapahtumaan ja mikä ei, niin sitte se vaan on niin. Jos kokoajan ajattelee tulevaa ja murehtii, niin unohtaa elää tässä hetkessä ja huomioida ne asiat mitkä ovat jo hyvin.