Onpas taas jäänyt tää blogi vähän taka-alalle... Viime viikko oli aika kaoottinen töissä, koska meillä jyllää jonkunlainen flunssapöpö ja yks sun toinen oli vuoronperään kuumeessa. Paitsi minä, VIELÄ. Olin sit tietenki huuuurjan paljon töissä ja huh huh. Ahneella tulee olemaan vielä paskanen loppu...
Perjantai oli siinä mielessä ainutlaatuinen päivä, että näin pitkästä aikaa mun parhaan ystävän. Kyseinen pitkä aika tarkoittaa vuotta. Tasan vuosi sitten nähtiin viimeksi ja nyt sitten VIHDOIN!! Aivan uskomatonta miten nopeasti vuosi on mennyt ja ei kumpikaan meistä olisi osannut odottaa että missä nyt oikeen mennään vuoden päästä. Vuosi sitten asuttiin Mervin kanssa yhdessä tässä mun 25 neliöisessä yksiössä. Se oli ihanaa se!! Vuoden aikana me molemmat toteutettiin haaveitamme eli Mervi muutti Israeliin ja mä muutin Tunisiaan. Nyt ollaan molemmat vihdoin Suomessa ja ei enään KOSKAAN olla erossa vuotta. Todellinen ystävyys onneksi kestää mitä tahansa. Kyllä siinä kyynel jos toinenkin pääsi kun tutut kasvot näkyivät tuolta ihmisten seasta ja ja halattiin!!
Rocky reppana joutui tänään lääkäriin ja se sai antibiootti kuurin. Sillä on semmosia epämääräisiä länttejä ja karvattomia kohtia, joissa oli kuulemma bakteeritulehduksia. Oli vähä shokki toi hinta kun on tottunut Tunisian eläinlääkärin hintoihin. Esimerkkinä Tunisiassa mikrosirun laitto maksoi about 25e ja Suomessa 75e... Mut tärkeintä, et mun vauva tulee kuntoon!
Mouadhilla alkoi tosiaan viime viikolla koulu ja se osaa jo vaikka mitä! Heti ekan päivän jälkeen se osas numerot tuhanteen ja kirjottaa ne myös. Siellä on paljon sitä nuorempia opiskelijoita, ja se onkin saanut isoveljen roolin. Oon niin onnellinen, et se pääsi näin pian kouluun ja arkeen kiinni. Moni Suomeen tuleva haahuilee ympäriinsä monia kuukausia tai jopa puoli vuotta. Kaikki järjestyy kun vaan laittaa järjestymään ja uskoo et kaikki menee hyvin! Tosin Kela ja työkkäri ovat edelleenkin hanurista ja kestäää kestää kestää ennen kun alkaa saamaan mitään tukia. Viime viikolla oli hauska ylläri kun sain Maahanmuuttovirastolta kirjatun kirjeen postiin. Mitäs sieltä paljastuikaan... Ilmoitus, että Mouadhille on myönnetty oleskelulupa. Ihanko tosi??!? Päätös oli annettu 20.9, että ei muute kauan kestäny... Lisäksi ne palautti meidän oleskelulupahakemuksen liitteenä lähettämät kuvat :D Että kiitos, mutta ei kiitos!
Täällä ei ole vielä koskaan ollut kuvaa mun tatuoinnista. Sain idean mun tatskaan yhdestä kirjasta, jonka luin ja se oli aika vaikuttava kirja. Siinä oli espanjaksi lause Elämä on kovaa. Siitä lähti mun tatska idea, mut halusin siitä pitemmän ja latinaksi. Joten koko tatskaksi tuli VITA EST DURA EGO DURIOR SUM. Joka tarkoittaa siis suomeksi Elämä on kovaa Olen kovempi. Se on just se asia minkä haluan muistaa läpi elämäni ja aina kun katon tota tekstiä, niin muistan mitä kaikkea oon jo kokenut elämässäni ja kuinka paljon vahvemmaksi ihmiseksi ne kokemukset ovat mut tehneet. Seuraava tatska tulee olemaan Usko Toivo Rakkaus latinaksi ja sitten joskus mun lasten nimet kylkiluihin. Aijon ostaa Mouadhille tatskan lahjaksi... Nyt on kova mietintä, et millasen se ottais...
Tällä hetkellä musta tuntuu, et mun sydän räjähtää kun mulla on niin kamala ikävä Babyä ja huoli siitä. Haluaisin niin paljon, et se olis täällä meidän kanssa ja nukkuis mun mahan päällä ja kehräis. Miten joku eläin voikin olla niin rakas.
Tänään sainkin Babyn terveiset Tunisiasta:
Mammiii, I`m still the king of the house !!!
P.s. Kirjotin tän tekstin jo eilen ja ehkä kolme kertaa, mut blogger oli niin kakka, et se poisti mun tekstit ja ei suostunut julkaisemaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)