 |
 |
Kesällä kun olin Tunisiassa ja odottelin autossa kun Mouadh meni jonnekin virastoon. Kun se tuli takasin, niin itkin ja se kysyi, että mitäs nyt on tapahtunut. Mä osoitin ulos kadulle, jossa katukivetyksen reunalla istuivat vanha ja ryppyinen nainen ja nuorempi, ilmeisesti hänen tyttärensä tai miniänsä, ja nuorempi nainen syötti vanhalle naiselle jogurttia. Se oli mun mielestä niin koskettava näky ja semmoinen mitä Suomessa en koskaan näkisi. Mulle tuli niin paha mieli kun aloin ajatella mun omaa mummaa hoivakodissa ja niitä kaikkia tuhansia vanhoja ihmisiä, jotka ovat hoivakodeissa, kun muualla maailmassa oma perhe hoitaa heitä kotona kuolemaan saakka.
Mouadh ei voinut käsittää miksi Suomessa lapset eivät ota vanhoja äitejään asumaan kotiinsa ja pidä häistä huolta kunnes heistä aika jättää. Yritin selittää, että ei semmoinen ole mahdollista, koska kaikkien on käytävä töissä ja monet vanhat ihmiset tarvitsevat hoitoa 24/7. Ei kuulemma siltikään voi ymmärtää. Tunisiassa/muslimimaissa äiti menee aina asumaan (yleensä) vanhimman poikansa luokse, mutta joissain tapauksissa myös jonkun muun pojista. Ja se on heille kunnia asia. Mouadh kertoi mulle eräästä oikeudenkäynnistä, joka käytiin tästä asiasta. Veljekset menivät oikeuteen siitä, kumpi saisi vanhan äidin heille kotiin asumaan. Ja kun vanhin poika voitti oikeiudenkäynnin niin toinen pojista oli niin murtunut, suruissaan ja loukattu, kun ihminen vain voi olla.
Islamin uskossa sanotaan, että "Taivas on äitisi jalkojen alla" ja muutenkin vanhempien kunnioitus on aivan eri luokkaa kun Suomessa/kristinuskossa. Mouadhin perheessä kun isä tai äiti puhuu niin kaikki kuuntelevat ja heille ei yleensä esitetä vastaväitteitä. Se ei tarkoita, että heillä ei riideltäisi, mutta heidän päälleen ei puhuta/huudeta ja loppujen lopuksi vanhemmat ovat aina oikeassa. Mitä tahansa vanhemmat sanovat tai pyytävät tekemään, lasten on aina toteltava, eikä siihen ole mitään vastaansanomista. Ja äiti on aina perheen pää! Vaikka monet ehkä ajattelevat, että islamin uskossa naisia alistetaan, niin oikeastaan asia on aivan päin vastoin....
Mä ymmärrän ja tiedän, että on helpompaa ottaa vanha ihminen asumaan kotiin, kun Tunisiassa (yleensä) nainen on aina muutenkin kotona eikä käy töissä. Kun taas Suomessa nainen menee oman lapsensakin syntymään jälkeen vuoden tai muutaman vuoden heti päästä töihin. Ja jos joku ei mene ja on vaan kotona, niin häntä pidetään laiskana ja puhutaan, että "no niillä nyt on varaa tommoseen kun mies tienaa niin hyvin". Tai puhutaan, että miksi nainen joutuu "alistumaan" ja luopumaan omasta urastaan ja jäämään kotiin. No nyt meni jo seuraavaan aiheeseen... :D
En nyt ole sitä mieltäkään, että voi miten Suomessa on asiat päin hel**ttiäja ollaan niin huonoja ihmisiä. Tää on se mihin ollaan totuttu ja osittain vanhuksilla on hyvät oltavat laitoksissa ja monet omaiset käyvät hoitamassa vanhempiaan vanhainkodeissa. Auttamassa pukemisessa, pesemisessä ja syöttämisessä.... Oma äiti on kuitenkin se, joka on pitänyt huolta kun me ollaan oltu vauvoja ja sitten kun he tarvitsevat huolenpitoa niin me laitamme vanhainkotiin, jotta voimme käydä töissä ja tienata lisää rahaa ja rahaa ja rahaa! En tiedä onko tähän mitään ratkaisua olemassakaan, mutta kunhan halusian aiheesta kirjoittaa ja todeta miten paljon "parempia" ihmisiä ovat (minun mielestäni) ne, jotka omista vanhemmistaan huolehtivat kotona heidän kuolemaansa saakka.
En nyt ole sitä mieltäkään, että voi miten Suomessa on asiat päin hel**ttiäja ollaan niin huonoja ihmisiä. Tää on se mihin ollaan totuttu ja osittain vanhuksilla on hyvät oltavat laitoksissa ja monet omaiset käyvät hoitamassa vanhempiaan vanhainkodeissa. Auttamassa pukemisessa, pesemisessä ja syöttämisessä.... Oma äiti on kuitenkin se, joka on pitänyt huolta kun me ollaan oltu vauvoja ja sitten kun he tarvitsevat huolenpitoa niin me laitamme vanhainkotiin, jotta voimme käydä töissä ja tienata lisää rahaa ja rahaa ja rahaa! En tiedä onko tähän mitään ratkaisua olemassakaan, mutta kunhan halusian aiheesta kirjoittaa ja todeta miten paljon "parempia" ihmisiä ovat (minun mielestäni) ne, jotka omista vanhemmistaan huolehtivat kotona heidän kuolemaansa saakka.
Kommentoikaa, jos tämä asia herättää teissä tunteita ja ajatuksia..
Niin ja kuvillahan ei ollut mitään tekemistä tämän postauksen kanssa...
Itse lähihoitajana työskennellessäni minusta on todella ikävää, ettei työvoimaa vanhainkoteihin saada/palkata tarpeeksi. Tuntuu, että koko ajan on kiire eikä ehdi "viettämään" aikaa iäkkäiden ihmisten kanssa ja kuuntelemaan heitä. Monet hälyyttävät huoneeseen vaan sen takia, että ovat yksinäisiä, mutta tällaiseen ei ole meillä varattu tarpeeksi aikaa:( Ja monilla käy todella harvoin vieraita. Todella koskettavaa minusta oli kun eräs iäkäs mies totesi pojalleen, että ei hänen kuoltua ei tarvitse välttämättä haudalla vierailla niin usein, kunhan vaan nyt poika kävisi häntä katsomassa kun hän vielä elää, eikä haudalle tarvitse kukkia viedä, mieluummin hän ottaisi ne kukat nyt. Ja tosiaan kyseisessä tapauksessa hyvä jos poika vieraili isänsä luona edes kerran kuussa vaikka asuikin samalla paikkakunnalla.
VastaaPoistaToisaalta tiedän myös erään naisen, joka yritti huolehtia äidistään ja toi hänet joskus syömään vanhainkotiin, jotta tämä näkisi muitakin ihmisiä. Hänen äitinsä ei kuitenkaan halunnut pysyvästi asua missään nimessä vanhainkodissa, mutta vaati 24/7 hoitoa ja kyseinen nainen oli joutunut luopumaan työstään hoivatakseen äitiään (hänellä oli kuitenkin mies). Hänellä meni lähes kaikki aika hoivaamiseen eikä hän pystynyt ylläpitämään sosiaalisia suhteita, käymään jumpassa jne. Lopulta hän toi äitinsä vanhainkotiin ja poti siitä kovin huonoa omatuntoa, koska äiti syytti tästä tytärtään. Jotkut vanhukset tarvitsevat todellakin sen 24/7 hoitoa ja tämä saattaa vaatia lapselta omasta elämästä "luopumista". Tässä tapauksessa minusta oli oikein, että tytär vei äitinsä lopulta vanhainkotiin, koska näki selvästi, että hän oli väsynyt ja hänellä oli liian suuri taakka harteillaan huolehtia äidistään.
Arvostan kyll suuresti kaikkia, jotka ovat töissä vanhusten kanssa. Ja on niin totta, että työntekijöitä on aivan liian vähän ja heidän aikansa ja voimansa ovet vedetty äärimmilleen. Vanhukset ovat yksinisiä ja tarvitsevat omaisiaan ja heistä on tietenkin apua myös hoitajille. Tosi surullinen toi juttu mitä kerroit miehestä... mä oon alkanut miettiä, että pitäiskö muutta takaisin Pohjanmaalle, jotta vois olla lähempänä. Enkä halua, että kun mulla on lapsia, niin mummula on 500km päässä. Munkin kummitäti olisi halunnut alkaa mumman omaishoitajaksi, mutta ei voinut koska mumman jalat eivät kantaneet, joten nostamiseen olisi aina tarvittu kaksi ihmistä. Ymmärrän täysin! Se on vaan niin surullista... Kiitos ajatuksia herättävästä kommentistasi :) Ja tsemppiä työhösi, se on tärkeä työ!
PoistaHei Laura! Oli mielenkiintoista luettavaa. Myös mieheni kotimaassa vaikka ei islami-maa olekaan niin vanhuksista pidetään huolta kotona kuolemaan asti. Vanhukset saavat asua aikuisten lastensa kanssa ja heitä kohdellaan tosi kunnioittavasti ja arvostaen. Kun mieheni isoäiti joutui sairaalaan niin koko suku piti vuorotellen vahtia yötäpäivää sairaalahuoneessa ettei toisen tarvinnut olla yksin. toisaalta sairaalassa kun olen töissä niin usein vierasmaalaisen potilaan omaiset haluavat olla yötäkin sairaalassa omaisensa lähellä. Tätä ei kaikki hoitajat ymmärrä mikä on musta surullista, vaan joskus törkeästikin sanovat että vierailuaika on päättynyt. Itse olen miettinyt asiaa ja että mitä teen kun oma äitini on niin vanha että vanhainkoti tulee kysymykseen. Mun mies on sitä mieltä että ehdottomasti hän muuttaa meidän kanssa. Mutta tärkeitä pointteja ovat myös työ ja toimeentulo. Jos selviäisimme miehen palkalla niin voisin harkita, mikä jo sinänsä kuulostaa itsekkäältä ja epäkiitolliselta. Niinkun sanoinkin, muualla se on kunnia asia ja meillä se on velvollisuus. Näin meidäton kasvatettu :( Se mikä on oikein ei aina ole se mitä me halutaan täydestä sydämestä. Myöskään kaikki vanhukset eivät välttämättä halua asua näin täällä Suomessa koska ovat tottuneet itsenäisyyteen ja omiin tapoihinsa, eivätkä välttämättä tuntisi oloaansa niin mukavaksi lastensa "nurkissa". Ja tosi myös on että jotkut vanhukset tarvitsevat sellaista hoitoa mitä kotona ei voi tarjota vaikka haluaisi. Ellei ole sitten tosi rikas. Näitä eri puolia onkin hyvä miettii :) Mitä islmiin ja naisten kohteluun tulee niin olen ymmärtänyt että monessa perheessä nainen onkin se kaula joka kääntää perheen pään eli miehen haluamaansa suuntaan :) naisia myös kunnioitetaan ja hemmotellaan ku prinsessoja. Mutta toinen ikävä totuus on että monessa perheessä näin ei ole ja nainen on usein alempana ja miehensä vallan alla. Ikinä en halua yleistää kuitenkaan nimenomaan sen takia että molempia puolia on. Kurjaa vaan on se että esim Suomessa uutisoidaan maasta ku maasta vaa negatiivista. Monikulttuurisista suhteista ihmisillä on tietoa vaan suomi24 törkypalstalta. Ehkä siksi että tavallisissa parisuhteissa ei ole mitää mässäiltävää niin niistä ei puhuta. Tää on nyt vähä off topic mut joo hyvä kirjoitus ja pisti ajattelee!
VastaaPoistaHei Laura! Oli mielenkiintoista luettavaa. Myös mieheni kotimaassa vaikka ei islami-maa olekaan niin vanhuksista pidetään huolta kotona kuolemaan asti. Vanhukset saavat asua aikuisten lastensa kanssa ja heitä kohdellaan tosi kunnioittavasti ja arvostaen. Kun mieheni isoäiti joutui sairaalaan niin koko suku piti vuorotellen vahtia yötäpäivää sairaalahuoneessa ettei toisen tarvinnut olla yksin. toisaalta sairaalassa kun olen töissä niin usein vierasmaalaisen potilaan omaiset haluavat olla yötäkin sairaalassa omaisensa lähellä. Tätä ei kaikki hoitajat ymmärrä mikä on musta surullista, vaan joskus törkeästikin sanovat että vierailuaika on päättynyt. Itse olen miettinyt asiaa ja että mitä teen kun oma äitini on niin vanha että vanhainkoti tulee kysymykseen. Mun mies on sitä mieltä että ehdottomasti hän muuttaa meidän kanssa. Mutta tärkeitä pointteja ovat myös työ ja toimeentulo. Jos selviäisimme miehen palkalla niin voisin harkita, mikä jo sinänsä kuulostaa itsekkäältä ja epäkiitolliselta. Niinkun sanoinkin, muualla se on kunnia asia ja meillä se on velvollisuus. Näin meidäton kasvatettu :( Se mikä on oikein ei aina ole se mitä me halutaan täydestä sydämestä. Myöskään kaikki vanhukset eivät välttämättä halua asua näin täällä Suomessa koska ovat tottuneet itsenäisyyteen ja omiin tapoihinsa, eivätkä välttämättä tuntisi oloaansa niin mukavaksi lastensa "nurkissa". Ja tosi myös on että jotkut vanhukset tarvitsevat sellaista hoitoa mitä kotona ei voi tarjota vaikka haluaisi. Ellei ole sitten tosi rikas. Näitä eri puolia onkin hyvä miettii :) Mitä islmiin ja naisten kohteluun tulee niin olen ymmärtänyt että monessa perheessä nainen onkin se kaula joka kääntää perheen pään eli miehen haluamaansa suuntaan :) naisia myös kunnioitetaan ja hemmotellaan ku prinsessoja. Mutta toinen ikävä totuus on että monessa perheessä näin ei ole ja nainen on usein alempana ja miehensä vallan alla. Ikinä en halua yleistää kuitenkaan nimenomaan sen takia että molempia puolia on. Kurjaa vaan on se että esim Suomessa uutisoidaan maasta ku maasta vaa negatiivista. Monikulttuurisista suhteista ihmisillä on tietoa vaan suomi24 törkypalstalta. Ehkä siksi että tavallisissa parisuhteissa ei ole mitää mässäiltävää niin niistä ei puhuta. Tää on nyt vähä off topic mut joo hyvä kirjoitus ja pisti ajattelee!
VastaaPoistaHei LulutheZulu ja kiitos ihanasta kommentistasi! Sanoin ehkä väärin tuossa tekstissäni, kun puhuin vain islam-maista, paremmin olisi ollut sanottu, että maat joissa kulttuuri on hyvin yhteisökeskeinen. Suomessa ja muualla euroopassa kun kulttuuri on hyvin yksilökeskeistä. Ja myöskin meidän mumman tapauksessa oli niin, että hän ei halunnut muuttaa omasta kodistaan "toisten nurkkiin". Ja monet vanhukset ovat tosiaankin niin sairaita, että eivät enää voi olla kotona. Ja uskoisin,että Tunisiassa ihmiset eivät elä niin vanhoiksi kun Suomessa... (koitin etsiä keski-ikää, mut en löytänyt) Vaikeita juttuja!
PoistaIslamissa tosiaan nainen on perheen pää ja näin on ollut ainakin minun mieheni perheessä. Mutta olet oikeassa, että eihän se näin aina mene! Ei voi yleistää puoleen eikä toiseen.. Mua vaan henkilökohtaisesti eniten ärsyttää se, että monille alistaminen on sitä, että nainen ON PAKOTETTU peittämään hiuksensa. Ja tämähän ei pidä paikkaansa.. Ihankuin tavalliseissa suomisuhteissa ei alistettaisi tai olisi väkivaltaa. Luin muuten uuden tutkimuksen, jossa tutkitaan monikulttuurisia suhteita: http://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/29965a5022b7bb7031e403f0e1fc5ec9/1359041125/application/pdf/2007156/Perhebarometri%202012_web.pdf kannattaa tutustua!
Haitteko oleskelulupaa Suomessa yhdessä vai Tunisiasta? Todella nopeesti saanut luvan.. Mun mies odotti 8,5kk vaika mitään erikoista hakemuksessa ei ollut. Odotti kotimaassaan odotusajan.
VastaaPoistaAsuin Tunisisassa 6 kk ja sieltä haettiin yhdessä oleskelulupaa. Aikaa meni noin kuukausi kun lupa myönnettiin. Jos on pienikin syy epäillä lumeavioliittoa niin kestää KAAAAUUAN. Siihen vaikkuttaa niin monet asiat ikäero, tapaamiskerrat, miten tavattu, yhteinen kieli, onko asuttu yhdessä, miten haastattelu menee.. yms. Meillä ei vaan ollut mitään ihmeellistä, niin saatiin nopeasti :)
VastaaPoistaJuuh..meillä ei ollut haastattelua missään vaiheessa. Hain 5/2010 Suomesta olea (silloin vielä pysty puoliso hakemaan) ja aina vaan sanottiin "ei täs kauaa mene, menee tapaus kohtaisesti, ennen joulua, ihan kohta.." ja sit 2/2011 tuli postissa päätös lopulta viikko sen jälkeen kun yrittivät pissittää linssiin ensin. Tammikuussa meinaan sanoivat, että meidän tapaus on otettu käsittelyyn ja on käsittelijän pöydällä odottamassa päätösvuoroa (sanoi itse käsittelijä kun sille soitin) No helmikuussa soitin ja siellä sano toinen käsittelijä näin: "Eiii viel pitkään aikaan, eihän teidän hakemusta ole edes otettu käsittelyyn" Ärähdin ja kerroin mitä edellinen oli sanonut..käsittelijä pyysi odottamann hetkisen ja tuli takas luuriin: "juu anteeksi, miehesi hakemuksessa oli vahingossa väärä käsittely status..Olit oikeassa, käsittely on käymnnissä" MÄ: "PUUH, näin se homma pelittää, kiitos kuulemiin!!! " BÄNG luuri kiinni. Päätös oli sitten tehty kaksi päivää tämän puhelun jälkeen :)
VastaaPoistaMiten voi olla niiiiin vaikeeta puhua totta kun itse vaativat totuutta? Kääk...Grhh..
T. PT
Silloin ei varmaan ollut vielä semmoista käytäntöä, että AINA tietystä maista haettaessa olea tehdään haastattelu. Nykyään se on niin. Ennen tehtiin vain tietyissä tapauksissa... Mut oli teillä silleen onnea kuitenkin matkassa, että joillain käsittely on kestänyt vuosia! Mut varmasti oli rankkaa ja ärsyttävää! Mä kerkesin soittaa sinne vaan kerran ja toisen kerran kun soitin (en todellakaan osannut odottaa) sanottiin, et päätös on tehty! JA sit ne ei suostuneet kertomaan sitä mulle :D Vaan olis pitänyt odottaa kirjettä tai et suurlähetystöstä otetaan yhteyttä Mouadhiin. Onneksi saatiin sitten kuulla se kuitenkin heti. Meinasin saada paskahalvauksen töissä kun mietin et kumpi se on... :D
Poista