Juodaan viinaa tullaan viisaammiksi vaan?

Eilen oli työpaikan pikkujoulut ja olin päättänyt jo ennakkoon että en juo mitään. Enhän mä muutenkaan juo. Oon ollut kännissä viimeksi helmikuussa ja siitä tulikin niin kamalat olotilat että päätin jättää koko alkoholin. Kesällä taisin juoda siiderin tai kaksi,mutta siinä se. Ei vaan maistu, ei kiinnosta eikä ole mitään syytä juoda. Illan myötä join muutaman alkoholiannoksen ja ette varmaan ylläty jos kerron että oli kauhee hedari kokoajan? Tän kokemuksen myötä en varmaan enään ota sitä yhtäkään. Baariin menin muiden mukana, koska ajattelin että kiva päästä tanssimaan.... no joopa joo, eihän siellä mahtunut olemaan ja mua ahdisti ne känniset ihmiset, meteli ja väsymys. Tuli taas todistettua, että alkoholi ja baarit, not my thing at all! Ja voin hyvillä mielin olla viikonloppuillat kotona ja sammua (väsymyksestä) kymmenen jälkeen. Olin todella myöhään kotona ja silti aamulla oli pakko nousta. Menikin koko päivä pipariksi, koska on niin sekava ja väsynyt olo vaikka mitään viinakrapulaa ei ole ollut. Mutta semmonen väsymys krapula.

Oon pohtinut kauan että miksi pitää juoda alko holia. En oo koskaan ollut se joka haluaa olla joka viikonloppu kännissä ja ilman viina ei voi olla hauskaa. Pienellä paikkakunnalla on vaikea pysyä semmoisena, koska suurinosa ihmisistä ajattelee, että eihän täällä ole muuta tekemistä kun mennä baariin ja eihän siellä nyt selvinpäin voi olla! Uskallan väittää, että oon ollu Saarijärven Seurahuoneella useemmin selvinpäin joraamassa kun kännissä. En mä väitä etteikö mullakin olis ollu semmonen biletysvimma kun täytin 18, mutta se kyl meni hyvin nopeasti ohi.

Silloin kun oltiin kaukosuhteessa ja oli jotain bailuja niin tottakai menin ja saatoin juodakin, mutta hyvin nopeesti se meni siihen ahdistukseen, et täällä on pareja ja haluan vaan soittaa Mouadhille (tiedossa oli piiiitkä itkupuhelu) ja tuli vaan hirvee olo ja itketti. Tunisiassa oltiin muutamia kertoja ulkona ja mulla oli siellä elämäni worst hangover (todellinen kuoleman rajoilla käynti) ja sen jälkeen lopetin juomisen. Paitsi se viime helmikuu kun oli meidän tuparit ja sekin päätty itkemiseen vaikka Mouadh oli täällä. Ja se oli se viimeinen niitti, että en halua alkoholia elämääni. Hyi. Mouadh ei oo ikinä mua painostanut että en saisi juoda ja se ei itekkään mikään pulmunen ole. Tein itse sen päätöksen, että voin kaikinpuolin paremmin ilman viinaa ja ei mulla edes ole mitään syytä juoda. En tykkää viineistä, oluista tai siidereistä maun perusteella eikä mulle tuu himoja että nyt on saatava siideri.

Mun kotona ei ole koskaan juotu sitä saunakaljaa enempää ja en oo koskaa nähnyt vanhempiani kännissä. Ja ei muuten tuu munkaan lapset näkemään. Tässä taas yksi syy miksi parempi olla muslimin kanssa ;) Ei vaan, onhan semmosia suomalaisiakin jotka ei juo, mutta varmaan aika harvassa..?

Tässä postauksessa ei ollut mitään pointtia, kunhan vain halusin kertoa tämmöisen asian itsestäni teille. Ja enhän mä mikään absolutisti ole kun välillä on mennyt överiksi ja välillä juonut yhden, mutta semmosta se on. Joskus pitää vaan lyödä päätä seinään ja muistaa, että miksi en tätä kyseistä asiaa tee.Sana on vapaa! Oletteko olleet ennen kovia bilehileitä ja yhtäkkiä tuli stoppi? Vai onko täällä jopa joku joka ei ole koskaan ollut humalassa? Kertokaa mielipiteitä alkoholinkäytöstä monikulttuurisessa suhteessa?