Olen onnellinen.... mitä sä luulit?

Eilen aamulla kun heräsin, niin mulla oli todella onnellinen olo. En tiedä miksi, mutta kaikki tuntui vaan hyvältä ja teki mieli kiljua riemusta.

Iltapäivällä lenkkeilin serkun kanssa ja menin combat tunnille. Siellä koin taas ryhmäliikunnan ihanuuden. Ja oman tyhmyyteni.... nimittäin en osannut aloittaa rauhallisesti vaan vedin ihan täysillä ja lopuksi voimat meinaski loppua ja yrjö lentää. En vaan suostu tajuamaan, että oon nykyään rapakunnossa. Teki mieli alkaa itkemään ku perjantaina salilla yks muija veti (onkohan se jalkaprässi???) 110kg painoilla ja menin sen jälkeen siihe ja hyvä ku jaksoin 50kg... alko ihan vi****aa!! Onpahan ainakin motivaatiota...

olin eilen onnellinen monesta pienestä ja isosta asiasta. Tajusin miten onnekkaita me ollaan. Tommosia hetkiä pitäis tulla vaan useammin, koska mä olen oikeasti aivan liian kiittämätön ja haluan aina vaan enemmän ja tuntuu, että en oo koskaan tyytyväinen. Mut mitä sitä ihminen muuta tarvii kun rakkautta, ruokaa, terveyttä ja katon pään päälle???!! Pitäis lopettaa ainainen valittaminen ja olla onnellinen siitä mitä on. Koska monella ei ole sitäkään.

Oon katsellut meidän Tunisian kuvia ja oon siitäkin onnellinen, että asuin siellä. Salaa haaveilen meidän vielä joskus asuvan siellä... ihan hullua, että ollaan oltu nyt Suomessa vasta 5kk. Tuntuu, että oltais oltu ainaki vuosi. Niin paljoan asioita on tapahtunut viidessä kuukaudessa, että huh huh. Rankkaa aikaa tää on ollut, mutta en mä (kai?) päivääkään vaihtaisi pois... en mä tiedä missä muuallakaan haluaisin olla kun tässä ja nyt.