Niin katoavaa on voimat ihmisen,vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa mutta en sun särkyä anna mä en

En tiedä tuntuuko musta vaan vai oonko oikeesti antanut tänne semmoisen kuvan että mun elämä on ihanaa ulkomailla auringonpaisteessa ja kahden kulttuurin yhdistäminen + parisuhde on täydellisen helppoa? Jos olen, niin tämä ei ole totuus. Tällä hetkellä kaikki tuntuu olevan aika kakkaa ja haluaisin heti huomenna lentää kotiin ja hautautua sänkyyn peittojen alle pimeyteen ja polttaa kynttilöitä ja höpöttää kavereiden kanssa.



Nyt oon vihdoin herännyt siihen, et oon tosi yksinäinen täällä. Mulla ei ole kokoaikana ollut täällä ystäviä/kavereita. Pari kuukautta oli toki pari työkaveria, mut ne eli aikalailla eri elämää kuin minä. Mun elämä on muuttunut täällä ihan täysin päin vastaiseksi kuin Suomessa. Suomessa en juuri koskaan ole yksin, vaan aina on kavereita ja ihmisvilinää ympärillä. Mutta täällä... kaikki on niin erilaista. Täällä ei ole samanlaisia aktiviteettejä kuin Suomessa. Ei voi mennä leffaan, ei voi vuokrata leffaa, ei viitti leipoa kun on niin kakka uuni, kahvilla ei jaksa istua kaikkia päiviä, auringonottaminen yksin on maailman tylsintä, salilla käynti on kallista ja pitkän matkan takana.... Tiedän tekosyitä tekosyitä, mutta täällä ne tuntuvat suurilta asioilta ja ylitsepääsemättömiltä. Moni varmasti haaveilee ulkomailla aurinkoisessa ja lämpimässä paikassa asumisesta, mut voin kertoa, et 5 kk jälkeen ei paljon kiinnosta enää auringossa maata. Alkaa enemmänki kiinnostaa missä on voimakkain ja kylmin ilmastointi laite.



Pointti on se, että en mä voi samalla tavalla touhuta ja höpöttää Mouadhin kanssa kuin tyttökavereiden. Sillä on sen omia kavereita ja ne käy kahvilla yms. mut en mä jaksa sinne tunkea mukaan ja mitäs mä siinä tekisinkään kun ne puhuu arabiaa. Meilläkin on nyt ollut omat ongelmamme kun musta tuntuu, et Mouadh on ihan luovuttaja eikä se enään usko itseensä. On tosi vaikea selittää mitä tällä tarkoitan, mut yritän. Tunisiassa peruspalkka on 300TND eli 150e. ELI EI YHTÄÄN MITÄÄN. Täällä on paljon työttömyyttä ja työolosihteet monesti toooodella huonot. Töitä tehdään yli 10h, ilman sopimusta ja minkäänlaisia oikeuksia. Täällä ei ole koskaan kuultukaan työhyvinvoinnista, esimiehen ja alaisen suhteesta tai motivoinnista. Suoraan sanottuna pomot ovat ihan hirveitä ja työntekijöistä puristetaan kaikki mehut ihan järkyttävän huonolla palkalla. Moni lopettaakin työt kokonaan (ne kuvittelevat tämän jonkinlaisena protestina...) ja menettävät toivonsa ja uskonsa tähän maahan. (Siksi moni haluaakin täältä pois koska kuvittelevat kaiken olevan Euroopassa niin HELPPOA. Moni asia onkin, mut silti heillä on aika vääristynyt kuva.)Täällä ei ole minkäänlaista tukisysteemiä eli jos et tienaa niin ei kukaan sulle rahaa anna. Lisäksi ei ole aikuiskoulutusta yms. Esim. Mouadh on 23.v (huomenna!) ja olis halunnut opiskella uudelleen, niin ei sitä oteta enään mihinkään kouluun. Mä tiedän tän tilanteen, mut silti on niin vaikea katsoa vierestä kun toinen on menettänyt täysin toivonsa ja uskonsa siihen et on kuitenkin hyvä tehdä JOTAIN elämällään. Mouadh oli töissä hotellissa, mut täällä alkaa olla turistikausi lopuillaan, joten kaikki työntekijät potkitaan pellolle talveksi. Ja lisäksi hotelli jossa se oli, niin suljettiin remontin vuoksi. Enhän mä osaa kuvitella miltä se tuntuu, et vuodesta toiseen oot töissä kesät ja teet parhaas paskalla palkalla joka ei riitä edes vuokraan ja sit loppujen lopuks sut aina potkitaan pihalle eikä välttämättä edes makseta kaikkea palkkaa mikä on luvattu. Siinä kiitos monen kuukauden työpanoksesta? Meille kun työ on aina työtä ja uskotaan et kyllä tekevälle aina töitä löytyy. Me tullaan kuitenkin niin eri maailmasta, et kaikkea tätä on hyvin vaikea käsittää. Edes minä en pysty täysin ymmärtämään vaikka elän tämän kaiken keskellä.



Kerroinkin jo joskus aikaisemmin, et oon tosi väsynyt kokoajan, paino laskenut ja oon jatkuvasti kipeä. Eilen sain aikaiseksi mennä verikokeisiin ja sieltähän se selvis, että anemiahan mulla on. Kaikki tuntuu satatuhattamiljoonaabiljoonaa kertaa raskaammalta jos on väsynyt kokoajan. Oon aina ihan poikki työpäivän jälkeen vaikka suurimman osanajasta istun 8 tuntia koneella. Suomessa olin 8 tuntia seisomatyössä ja lähdin vielä työpäivän päätteeksi salille ja jumppiin eikä tuntunut missään.



Hyvä, että juuri edellisessä postauksessa sanoin, et lopetan kaiken turhan valittamisen kun on ihmisiä joilla menee vielä huonommin. Mut jokaisella omat murheensa. Tuntuu, että tällä hetkellä kaikki positiivinen ajattelu on tipotiessään ja kaikki tuntuu vaan suomeksi sanottuna ihan paskalta. Vaikka mun pitäisi olla onneni kukkuloilla, koska vihdoin ollaan saatu järjestykseen kaikki lentoasiat ja ostettiin Mouadhille jo lentolippukin. En vaan nyt jaksa. Oon niin väsynyt tähän kaikkeen suunnitteluun. Haluan pikakelata siihen hetkeen kun normaali arki alkaa eikä tarvii enään suunnitella ja järjestellä yhtään mitään. Anteeksi, oli vain pakko vuodattaa teille kun ei niitä ystäviäkään täällä ole............



(kaikki kuvat google)