lauantai 10. marraskuuta 2012

Ja elämä on helppoo silloin, kun on joku, josta pitää kii Ei tarvitse mennä nukkumaan itkeäkseen itsensä unelmiin


Viime perjantaina lensin takaisin Tunisiaan yhden Suomi koti yön jälkeen. Lento meni nopeasti, koska ostin Nälkäpeli-kirjasarjan kolmannen eli viimeisen osan! Kentällä mua oli vastassa Rocky ja Mouadh, niin ja +21 astetta....


Käytiin heti lauantaina syömässä meidän lemppari italialaisessa. Mun kaveri Tunisista ja hänen poikaystävänsä tulivat meille yhdeksi yöksi.


Olin kertonut mun kaverille Soussessa olevasta Jungle Parkista ja sen oli pakko päästä sinne! Pojat ja M lähtivät kiipeilemään esteitä ja mä jäin kuvailemaan niitä ja antamaan hyviä neuvoja....




Mouadh oli sitä mieltä, et kaikki oli ihan lastenleikkiä ja se suurinpiirtein juoki kaikki esteet läpi :D Joko se apina tai kaikki johtuu sen pitkistä jaloista...






Viikonloppu otettiin vaan rennosti ja alkuviikosta aloitettiin Rockyn papereiden hoitaminen ja pakkaaminen.



Olihan se outoa pakata kaikki tavarat ja lähteä omasta kodista. Kyllä siitä vaan puolessa vuodessa jo tuli mun koti.  Rocky ja Baby olivat vielä enemmän ihmeissään. Vietiin kaikki meidän tavarat Mouadhin vanhemmille. Jätettiin niille mitä ne halus ja jonkun verran meni tavaraa roskiinki. Muuttoiltana kun tultiin kotiin asioilta, niin löysin Babyn syömässä iha järkyttävän isoa raakaa lihakimpaletta. Oltiin ihan ihmeissämme, koska se ei ollut meidän jääkaapista ja alettiin pelätä, et joku on heittänyt myrkytetyn lihanpalasen ikkunasta. Pakotin sit Mouadhin menemään kysymään meidän naapureilta, et onko niiltä hävinnyt lihaa. Ja olihan niiltä :D Baby oli mennyt ikkunasta niitten keittiöön ja kantanut pussissa olevan lihakimpaleen meille kotiin.


Keskiviikkona käytiin hakemassa Rockylle Italiasta tilattu häkki. Kattelin Suomen hintoja ja tulin siihen tulokseen, et tulee miljoona kertaa halvemmaksi hankkia se Tunisiasta. Toi oli isoin mahdollinen häkki ja maksoi  270 TND eli 135e. Suomessa noin isojen häkkien hinnat pyörivät 250-350e tienoilla.



Vikana iltana kävin ottamassa vielä samassa paikassa, jossa mun häähennat laitettiin, niin harkusa hennat käsiin ja jalkoihin.


Maailman hirvein asia oli jättää Baby. Itkin aivan mielettömän paljon, mut ei asialle mitään voinut. Parin kuukauden päästä täytyy käydä hakemassa se kotiin Suomeen. Siinä vaiheessa meillä on jo toivottavasti isompi koti. Toivon, et Baby ei karkaa ja tai tuu sairaaksi tänä aikana.



Perjanatai aamuna Mouadh lähti klo 9.05 Tunisin lentokentältä kohti Pariisia ja vahtoi siellä konetta Helsinkiin. Mouadhin kone laskeutui 19.20 ja mun koneen oli tarkoitus laskeutua 19.30 samaan terminaaliin, mutta ylläripylläri mun kone oli puoli tuntia myöhässä, joten Mouadh oli ehtinyt jo ulos moikkaamaan mun vanhempia ja Janskua. Itkin myös kun jätin Rockyn Tunisiassa kentällä odottamaan lentokoneeseen menoa. Kysyin varmaan sata kertaa, että onhan koira varmasti koneessa ja kapteeni tietoinen, että koneessa on koira. Pelottin ihan mielettömän paljon, et sille sattuis jotain. Kun päästiin Suomeen niin olin jo ihan hysteerinen ja juoksin ympäri kenttää ja kyseln erittäin vittumaiselta Finnairin työntekijältä minne koira tuotaisiin. Hän ilmoitti hyvin töykeästi, että ei voi auttaa toisen lentoyhtiön matkustajia. MIKÄ ÄMMÄ!!! No maailmanlopulta tuntuvan ajan jälkeen Rocky tuotiin pieneen huoneeseen ja pääsin hakemaan sen sieltä. Sitten vielä enemmän paniikissa tulliin selvittelemään papereita. JOTKA LUOJAN KIITOS OLIVAT KUNNOSSA!!! Sitten äkkiä ulos ja monen kuukauden odotus, stressi ja jännitys purkautuivat itkukohtauksena. En voi sanoin kuvailla miten onnellinen olin/olen!!! Tää oli se päivä jota olin odottanut niin kauan!!!!


Tänä aamuna kun heräsin ja näin Mouadhin nukkumassa mun sängyssä ja Rocky nukkui sohvalla, niin tunsin valtavaa helpotusta. Mun sydämeltä on vierähtänyt 5000000 kiloa kiviä ja huolia pois eilisen ja tämän päivän aikana. Tuntuu, et vihdoin voin hengittää. (okei, Baby puuttuu vielä...) Nyt me voidaan alkaa rakentaa meidän elämää täällä, tehdä asioita ja nauttia arjen pienistä iloista. Tunisiassa elämä oli kokoajan välivaiheessa. Me vaan odotettiin ja odotettiin ja jossiteltiin ja elettiin sitten-kun-ollaan-Suomessa-elämää. Nyt alkaa todellinen elämä ja voidaan suunnitella tulevaisuutta <3 p="p">
OON NIIN ONNELLINEN ETTÄ EN OSAA SITÄ SANOIN KUVAILLA <3 br="br">

3 kommenttia:

  1. Kovasti onnea ja tsemiä teille uuteen elämään :) Toivottavasti miehesi löytää pian töitä.

    VastaaPoista
  2. Voi että oon hirmuisen onnellinen teidän puolesta vaikkei tunnetakaan! :)
    Toivotaan että Mouhadin ja Rockyn kotiutuminen lähtee nyt oikein mukavasti käyntiin :)

    ps. sulla on toi sananvarmistus päällä kommenteissa, olisko sitä mahollista saada pois koska se on oikeesti hurjan vaikee :D Menee useesti mulla niin että kirjoitan sen ainakin 5 kertaa väärin...

    VastaaPoista
  3. Kiitos <3 Mouadhilla alkaa koulu pian ja sitten työn hakukin saadaan käyntiin! Tähän mennessä kaikki on mennyt ihan hyvin, vaikka kelit ovat olleet melko harmaat...Apua, en oo olleenkaan tajunnu et mul on joku sananvarmistus päällä :D Yritän ottaa sen pois.. Kiitti kun sanoit :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)