Mulla on kamala Tunisia ikävä päällä! Oon niin onnellinen, että päätin muuttaa sinne ja saatiin elää siellä yhdessä ennen Suomeen muuttoa. Salaa haaveilen, että voitais vielä joskus asua siellä... Jos vaikka joskus vielä voisin olla oppaana... hmmm. Tämmönen tuuliviiri mä olen ja kaikki mulle heti nyt! Tunisiassa kun oltiin, niin halusin vaan Suomeen ja kun ollaan täällä niin miuistelen Tunisiaa. Mutta tottakai muistelen, oon ylpeä itsestäni että uskalsin sinne lähteä ihan yksin ja hommasin vielä töitäkin. Meillä oli kiva koti ja kaikki meni paremmin kuin hyvin. Vähän harmittaa, että ei tullut reissattua tarpeeksi ja paljon ihania paikkoja jäi näkemättä. Plus, että en ajanut mönkijällä aavikolla!!! Vaikka asuttiin mönkijä vuokraamon vieressä !!?! Vähä sama ku en oo vieny Mouadhia vielä hiihtämään, vaikka saleen tästä jostain läheltä sais vuokrattua sukset. "Onhan sitä aikaa" ja "jos sitte ens viikolla", on mun pään sisäinen ongelma... :D Ja sitte kaikki jää tekemättä.
Eilen oli kakka päivä ja itkin. Ja itkin. Ja itkin. Ilman mitään sen kummempaa syytä. Ja Mouadh osasi halata juuri oikealla hetkellä ja sanoa, että kaikki järjestyy. Niin kai.Viimeistään ensi viikolla on niin happy happy, että! Voi meitä naisia. On meillä NIIN vaikeeta.
Olen jonkin aikaa seuraillut ulkosuomalaisena blogiasi ja olet niin luonnonlapsi jotenkin, kiltti ja hyvää uskova ja kaikesta näkee että teidän rakkaus on niin aitoa ja elämänne vaikka jotenkin vaatimatonta niin onnellista (aina on niitä vaikeuksiakin tottakai eli jokaisella ruusulla piikkinsä). Olet niin ihailtavan tarmokas ja oma-alotteinen ja avoin(en löydä nyt oikeita sanoja). Olen niin onnellinen sinun (teidän) puolesta ja toivon kaikkea, kaikkea parasta jatkossa! Tuo on tuttu tunne että aina kaipaa jonnekin....tuntuu ettei koskaan ole siellä oikeasssa paikassa. Tiedän tunteen kun minullakin perhe pitkin maailmaa. Ihania nuo eläinystävät ja jossakin videossa oli niin liikuttavaa miten olet hienosti koiralle opettanut vaikka mitä. Minullakin koira osaa antaa käpälää ennenkuin saa ruokaa. puhun koiralleni neljää eri kieltä.Eläimet on ihania ja tuollaisten "pelastettujen" eläinten tarinat erityisesti. Minullakin on naapuri jonka koira on Thaimaasta pelastettu, oli auton lavalla ja matkalla keittokattilaan. Onnellista aikaa teille toivoo Ann
VastaaPoistaLuonnonlapsi :D Ihana, kiitos <3 Kyllä meilläkin niitä ongelmia on ja vaikeuksia (tällä hetkelläkin mykkäkoulu meneillään.....) Mä kaipaan Tunisiasta sitä ilmapiiria, aina kun Suomen kiireisyys ja ihmisten kylmyys alkaa ärsyttää. Itekkin oon jotenkin rauhaton täällä. Siellä pystyin rauhoittumaan eri tavalla. Eläimet on mulle voimavara arjen keskellä! Kiitos ihanasta kommentista, luin sen aamulla bussimatkalla töihin. Kaikkea ihanaa sinulle elämääsi <3
PoistaLaura I feel u! Mä olen aivan samanlainen :)
VastaaPoistaJuuri viimeviikolla oli päivä, että kaikki harmitti ja masenti ja itketti, mutta ilman sen kummempaa syytä!! Me naiset haha :D Onneksi on semmoisina päivinä joku joka halaa oikealla hetkellä <3
Niin niitä paskojapäiviä vaan tulee, että osaa arvostaa sitten niitä hyviä hetkiä ja onnenpäiviä! Tosin sit kun sain halin, niin kyynelvirta senkun suureni ... :D
PoistaVoi, tunnistan entisen itseni tuosta paremmin kuin hyvin. Mulla on aina ollut se ongelma, että en ole osannut nauttia hetkestä, enkä asettua paikoilleen. Ulkomailla asuessani halusin suomeen ja suomeen tultuani halusin ulkomaille ja ikinä mikään ei tuntunut olevan tarpeeksi hyvin eikä mitään riittävästi. Kunnes... Sain vauvan. Vaikka elämä on muuttunut ja jotkut asiat tuntuvat vaikeammilta ja saavuttamattomammalta (onko tuo edes sana!?!) nyt, niin joku ihmeellinen rauha on laskeutunut ylleni ja osaan vihdoinkin iloita ja olla onnellinen siitä, mitä mulla on. Eikä enää ole kiire minnekään muualle. Se tuntuu hyvältä. =)
VastaaPoistaKyllä se kuule sullekin vielä rauha sydämeen joku päivä tulee. Tavalla tai toisella. =) Sitä odotellessa nauti siitä, että on intoa ja halua vielä kokeilla uusia asioita. =) -J
Hetkestä nauttiminen onkin mun ongelma ja, että en osaa rauhoittua. Aina jossittelen ja ajattelen, et joku asia vois aina olla vielä paremmin. Onneksi sentään nyt jälkeen päin osaan arvostaa aikaamme Tunisiassa ja tajuan mitä oikein olen elämässäni tehnyt.. Sillon viime keväänä, en ehkä oikein tajunnut mitä olin tekemässä :D Vaikka toisin itselleni vakuuttelinkin. Ihanaa ja lohduttavaa kuulla, että joskus se rauha vielä levottoman sieluunkin eksyy :) Kiitos ihanasta kommentista ja tsemppiä vauva arkeen <3
PoistaEksyin jotenkin Suomi24 Tunisian palstan kautta sun Blogiin. En ole KOSKAAN lukenut kenenkään blogia mutta tänne kun eksyin ni en vaan voinut lopettaa lukemista, 6 tuntia meni että sain kaiken luettua. Todella mielenkiintoisia juttuja! :) Olin kans kavereiden kanssa vuosi sitten 2 viikkoa Tunisiassa ja rakastuttiin siihen maahan ja ihmisiin aivan täysin, pakko päästä pian takaisin. :) Mut hei älä koskaan ikinä milloinkaan lopeta kirjottamista, mielelläni luen enemmänki juttujas! :)
VastaaPoistaOho! Vau! Oon ihan sanaton! Kiitos ihasta kommentista <3 Tunisia on ihana paikka, kaikki eivät vain pääse näkemään siitä parhaita puolia. Mun pitääkin tehdä semmonen postaus, jossa on kaikki parhaat paikat Tunisiasta, mun mielestä :D Mäkin toivon että sä jäät lukijaksi :) Ihanaa kevättä sulle <3
PoistaHeippa,
VastaaPoistaEn enää muista miten löysin blogiisi, mutta lukijaksi jäin muistaakseni jo viime syksynä. Olen hieman laiska kommentoija ;)
Itse olen myös naimisissa ulkomaalaisen miehen kanssa. Itselläni ei lähipiirissä ole monikulttuurisessa suhteessa eläviä, joten tämä on ollut myös vähän kuin vertaistukea :)
Mukavaa viikonloppua
-Heini
Haaha, joo ei kovin moni kommentoi, vaikka lukijoitakin on jo ihan hyvin :) Mutta kiva kun nyt kommentoit! Kiva kuulla, että meitä on muitakin. Ei mullakaan paljoa ole samassa tilanteessa olevia ystäviä, ihan muutamia. Vertaistuki on tärkeä asia, sitä ei voi koskaan olla liikaa :) Mistä maasta miehesi on?
Poista