torstai 25. huhtikuuta 2013

Crazy Laura

Nythän tässä on taas aikaa bloggailla kun unohdin TAAS avaimet kotiin ja Mouadh oli salilla. Onneks se on jo tulossa bussilla, mut silti ihan hanurista odotella rapussa ku en jaksa minnekään lähteä enään.

Tää viikko on mennyt ihan tosi nopeasti. Eilen kävin hierojalla. Ja ai että teki hyvää!! Oli vähän paikat jumissa, koska meinasin pyörtyä pariin kertaan kun nousin ylös pöydältä. Parin viikon päästä uudestaan... kävin Pasilassa hierojakoululla ja maksoin tunnista 28e. Eli todella halpa ja mulle ainakin sattu hyvä hieroja.

Mitäs muuta.. tämä viikko on ollut täynnä riitaa ja sopimista. Mä oon tosi ärsyttävä ihminen ja ku mulla on pinna kireellä niin puran sen Mouadhiin. Vaikka ei saisi. Huudan sille tyhmistä asioista, esim miksi ostit parvekkeelle rumat laatikot kysymättä multa.... jooo :D hävettää edes kertoa koko juttua. Mut niin tyhmä mä välillä olen. Kerran riideltiin siitä kun molemmat olivat ostaneet kananmunia, toinen ison ja toinen pienen paketin. Mun mielestä se oli tietty Mouadhin vika...Varsinkin kun tuun töistä ja on kauhea nälkä ja kiirellä pitäis tehdä vaikka mitä, että ehtii illan aikana touhuilla kaikkea, niin mua alkaa ärsyttää ihan uskomattoman pienet jutut.

Eilen Mouadh sanoi ekaa kertaa (ihan surullisena), että sillä on ikävä Tunisiaan ja perhettään. Oon pelännyt tätä hetkeä ja pelkään edelleen, että jonain päivänä se ikävä tulee niin isoksi ja ylitsepääsemättömäksi, että se haluaa muuttaa takaisin ja mun on "pakko valita" seuraanko sitä vai jäänkö tänne. No, ehkä noin ei voi tapahtua, että toinen vain lähtisi, koska ollaan naimisissa. Mutta se on mun suuri pelko, että yhtäkkiä sillä on niin paha olla ja se ei ole onnellinen, että meidän on pakko keksiä joku ratkaisu. Toisaalta, en mäkään tiedä haluanko Suomessa olla koko elämääni... mut ei sais murehtia sellaista mitä ei ole vielä edes tapahtunut. Ja ikävä on maailman luonnollisin asia. Olis aika epänormaalia jos Mouadhilla ei olis ollenkaan ikävä kotimaahansa.... onhan se kohta ollut täällä puoli vuotta ja ei tiedä millon mennään seuraavan kerran.

Tää oli taas tajunnan virtaa koko teksti, mut eikös semmosia ole kiva lukea? Ainakin kirjoitan suoraan sisimmästäni... ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)