Oon saanut monia viestejä, että ootte niin täydellinen pari. Voin kertoo et ei olla aina. Ja meidän naapurit on varmasti samaa mieltä (siks ne onki tainnu muuttaa mökille ku postiluukku tursuaa lehtiä). Me riidellään paljon. Ja kun me riidellään niin me huudetaa ja lujaa. Mä mm paiskon ovia, olenhan draamaa ja teatraalisuutta rakastava ihminen.... Miks me sitten riidellään? Miks me ollaan yhdessä jos ME VAAN riidellään? (Varmasti liioittelen, koska eihä kukaan semmosessa suhteessa olis?)
Me riidellään, koska mä olen pettynyt. Eihän elämä koskaan mene niinkuin haluaa ja toivoo ja unelmissaan suunnittelee. Ehkä naiviisti ajattelin, et kun päästään Suomeen niin kyllä tekevälle töitä löytyy ja saahan ihmiset tukia ja pärjäävät hyvin. Työkkäri auttaa ja kyllä joku kiva ja järkevä ihminen palkkaa ulkomaalaisen vaikka sitten tiskaamaan. Ajattelit et kyllä yhteiskunta auttaa meitä jos ei muuta. Ajattelin, et kyllä kaikki järjestyy, pakkohan se on niin mennä.
Nyt on yli puoli vuotta oltu Suomessa ja tuntuu että ei tää murehtiminen, suunnitteleminen ja asioiden järjesteleminen koskaan lopu... alan olla väsynyt olemaan se, joka hoitaa kaiken. Koska mun on vaan pakko. Kunnon valitus postaus, mutta oon semmonen ihminen joka haluaa kaiken heti ja nyt. Mua pelottaa, että Mouadh ei saa koskaan töitä ja kokoajan joudutaan stressaamaan ja suunnittelemaan. Mä haluan, että kaikki olis niin varmaa. Inhoan epätietoisuutta ja stressaamista. Toisaalta eihän KUKAAN tiedä mitä elämässä tulee tapahtumaan...
Pointti oli vaan se, että vaikka kerron täällä kuinka ihanaa meillä on ja kuinka rakastetaan toisiamme niin tämä viikko on ollut rankka ja olen miettinyt paljon asioita. Sitä mitä oon aina halunnut ja toivonut elämältä ja onko mun elämässä tällä hetkellä mitään niistä asioista. Näitä asioita miettiessäni oon tajunnut missä asioissa ollaan Mouadhin kanssa hyvin erilaisia. Sillä ei ole aina ollut rahaa eikä töitä. Se on nähnyt kotimaassaan köyhyyttä ja työttömyyttä, epätoivoa ja ihmisten tyytyväisyyttä pieniin asioihin. Entäs mä? Oon aina ollut töissä tai koulussa ja ei ole kauheasti tarvinnut rahankäyttöä miettiä. Suomessa on työttömyyttä, mutta se ei ole mitään verrattaessa Tunisian tilanteeseen. Vois melkein sanoa, että oon saanut kaiken mitä oon halunnut. Suomessa ihmisen kuvitellaan olevan onnellisimmillaan kun voi syödä joka viikko ravintolassa, shoppailla, omistaa auton ja matkustella monta kertaa vuodessa.Mouadh ei stressaa elämästä tai meidän pärjäämisestä, koska se on nähnyt pahempaa. Tunisiassa moni on onnellinen siitä, että saa käydä rannalla perheensä kanssa kävelyllä ja saa olla kesän töissä. Minä joka oon aina pärjännyt hyvin niin pelkään, et mitäs jos ei yhtäkkiä pärjätäkään?!? Tyhmää!!! Tiedän!!! Kuulostanko ihan kiittämättömältä kakaralta joka stressaa turhaan? Joo kuulostan!!! Onko muita samanlaisia...? Pliis sanokaa, että on... :D mua alko nyt naurattaa tää koko teksti, koska aloitin tän kirjoittamisen tiistaina kun meillä oli maailmanluokan riita...
P.S. KUN KATTOO LÄTKÄÄ, NIIN KYLLÄ KEHTAA SANOA OLEVANSA SEINÄJOELTA KOTOOSIN!!!
Olen se joka aiemmin kommentoi Tunisian matkan tehneenä ja suomi-afrikka suhteen kokeneena. En minä ainakaan ole saanut mitään pumpulihattara kuvaa teidän elämästä ja ihailen sitä, miten rehellisesti kerrot asioistanne.
VastaaPoistaMutta... et stressaa turhaan. Älä syyllistä siitä itseäsi, että mietit tulevaisuutta. Sinä olet Suomessa ja suomalaisessa kulttuurissa kasvanut ja sinun on ihan luonnollista miettiä asioita ja tulevaisuutta ja esimerkiksi miehen työtilannetta. Suomessa arvostetaan keskiluokkaista elämää, oman asunnon ostamista, matkustelua ja elämän pikku mukavuuksia, eikä sun tarvitse syyttää siitä itseäsi, että haluat samaa mitä muut. Ja tietenkin työnteko on aivan oleellisessa osassa elämää miettiessä, ei ainoastaan toisen tuloilla pidemmän päälle pärjää. Itse en ikinä voisi olla haluamatta tiettyjä asioita, vaikka kuinka maailmassa on muilla asiat kurjemmin ja sen tiedän. Niin itsekäs ihminen on, että omaksuu halunsa itseään ympäröivästä elämästä ja kulttuurista ja se on aivan luonnollista.
Ongelma on se minkä olen itsekin kokenut eli mies turhautuu myös työttömyyteen pidemmän päälle. Ja sitten alkaa suomalaisten/Suomen yhteiskunnan syyllistäminen. Toivottavasti ei sentään kaikilla.
Samoin itse turhaudut kun miehelle ei töitä löydy. Ja ilman suomenkielentaitoa niitä ei vaan löydy. Edes tiskaamaan ei nykyään pääse suomea puhumaton. Ihan kaikki on hankalaa, edes ilmaiseen työharjoitteluun pääseminen tai vaikka opinnäytetyön toimeksiantajan löytäminen ovat ulkomaalaiselle nimellä ja ilman kielitaitoa melkein mahdottomia.
Itse tämän aikanaan totesin. Jos on korkeasti kouluttautunut niin oman alan töiden löytämiselle saa heittää hyvästit. Ainoa mikä tulee mieleen on siivous, mutta sekin voi olla vaikeaa ilman kielitaitoa.
Itse olen myös rekrytoinut työkseni ihmisiä ns. hanttihommiin ja ulkomaalaiset suljetaan ensimmäisenä pois hakijoista. Toisaalta Suomeen kyllä tuodaan esim. ulkomaista hoitohenkilökuntaa, eli johonkin tuollaiseen juttuun mukaan pääseminen voisi auttaa. Mutta pitkä tie on edessä, ikävä kyllä.
no mut toihan vaan just tekee teistä täydellisen parin. riitely vaan osottaa että välittää toisesta kun viittii noin näyttää kaikki mahdolliset tunteensa!
VastaaPoistaHahah niin kai... Tuskin tätä jaksais, jos ei oikeasti toisesta välittäis...Kiitos <3
Poistahei Laura ja salam aleykum Mouadh. Olen jonkun aikaa seurannut sun blogia. Olen suomalainen muslimi noin sun ikäinen ja naimisissa irakilaisen kanssa. Oon monta kertaa meinannut kommentoida mut sit en ole jaksanut :) Vaikutatte tosi hyviltä yhdessä. Antaisin nyt tähän postaukseen liittyen pari neuvoa. Ensinnäkin, en tiedä jos olet huomannut jo, mutta ennenpitkää tulet huomaamaan kuinka uskomattoman vaikeaa täällä on ulkomaalaisen saada töitä. Olemme olleet yhdessä 8 v ja naimisissa 3, ´tiedä mistä puhun. Vuosia sitten kun mieheni tästä puhui en uskonut häntä, mutta nyt olen elänyt hänen kanssaan ja kokenut kuinka USKOMATTOMAN paljon piilorasismia työmarkkinoilla on. Mieheni puhuu melki täydellistä suomea, hyvin ruotsia ja äidinkielenään englantia, hänellä on ok ansioluettelo, mutta kaikkialta tulee vain "valitettavasti,,ei kiitos", vaikka laittaisi 20 hakemusta viikossa. En tiedä johtuuko se siitä että emme asu pääkaupunkiseudulla mutta silti.Tuntuu että heti kun he näkevät ulkomaalaisen nimen hakemuksessa niin se siitä.
VastaaPoistaSitten siihen neuvoon :) Älä missään nimessä syyllistä miestäsi tästä asiasta. Islamissa se on miehen velvollisuus elättää perheensä, mutta minkä hän sille voi jos yrityksistä huolimatta töitä EI saa?. Eri asia jos mies sanoisi ettei halua kouluttautua taikka tehdä töitä, mutta se tuskin on tapauksenne. Se on miehelle sellainen kunnia asia, yritä vain kannustaa häntä ja sano INSHAALLAH joku päivä kaikki loksahtaa paikalleen. Loppujen lopuksi materialla ei ole mitään merkitystä, tottakai on kiva jos on varaa ostaa talo, autoja , matkustaa jne, mutta ei kukaan niitä vie hautaan mukanaan, sen takia kannattaa keskittyä asioihin joilla oikeasti on merkitystä, ja joista sinä tulet hyötymään siellä haudassakin (hyvät teot, miten olet elänyt jne).
Salem! Kyllä mä olin kuullut ja lukenut paljon siitä, miten vaikeata ulkomaalaisena on olla Suomessa. Mutta jotenkin ajattelin, että ei meille käy niin. Ja oon vaan niin kärsimätön. Mouadh sanoo usein, että ei kukaan sen tuntema ulkomaalainen ole saanut töitä 6 kuukaudessa. Monilla menee vuosia.
PoistaVoi, Mouadh niin haluaisi töitä ja että mä voisin vaikka olla vaan kotona ja vetää lonkkaa ja se maksaisi kaiken. Olet niin oikeassa! Tää Suomen yhteiskunta on vaan niin kieroitunut ja saa ajattelemaan, että ainut tapa tulla onnelliseksi on KULUTTAMINEN. Oot niin oikeassa, mun täytyy olla onnellinen siitä mitä meillä on. InshaAllaah molempien miehet vielä löytävät työpaikat. Kiitos ihanasta kommentistasi <3 (jatka toki kommentointia :) )
Kuullostaa niin tutulta. Ollaan seurusteltu neljä vuotta ja tän koko ajan oon joutunu tekeen kaikki herran työhakemukset, sähköpostit, työkkäripapereiden ja muiden paskojen täytöt/lähetykset. Että kyllä täälläkin menee hermo ja niin usein. Varsinkin kun vihaan omiakin tollasie tehdä, niin tee ne sit vielä tuplana. Tullu vaan niin usein tunne, ettei jaksa enää yhtään. Mut kuka niissä sit auttais jos en minä. Välillä tuntuu et oon vaan mun miehen Suomi tutor :D
VastaaPoistaJenni
Joo niin se vaan menee... Mutta toivon mukaan kun suomen kielen taito paranee, niin alkaa lappujen täyttö itsekin! Välillä tekee vaan mieli heittää hanskat tiskiin ja sanoa, että mee jonneki muualle kysymään apua. Sitte sitä kuitenkin ajattelee ittensä sen toisen asemaan, että ei se voi tällä tilanteelle mitään. Tsemppiä sinne! Ollaan me vaan hyviä ja vahvoja naisia ;)
PoistaHitsi et oot todella symppis :)
VastaaPoistaKiitos :) Niin säki, kun laitoit näin symppis kommentin ;)
PoistaMoikka,
VastaaPoistaMä voisin EHKÄ olla avuksi tässä työ jutussa, ainakin vinkata/kysyä yhdestä paikasta, missä oma mieheni työskenteli suomeen tultuaan, ennen opiskelujen alkua. Voisinko laittaa sulle viestiä asiasta?
Moi, kuulostaa mahtavalta! Mulle voi laittaa mailia osoitteeseen lintetta@windowslive.com
PoistaHuh, itselleni tuo työttömyys/ taistelu kuulostaa painajaiselta, joten ymmärrän sinua todella hyvin!
VastaaPoistaItse en voisi kuvitella elämää ilman omistusasuntoa hyvältä sijainnilta Helsingistä, upeita matkoja maailman eri kolkkiin tai hyvää koulutusta ja työtä sekä itsellä että miehelläni. Vaikka nämä kaikki meillä on, niin SILTI tuntuu, että mikään ei riitä, ja vielä kun saavuttaisi sen ja sen ja sen.... Se on kai ihmisluonto, että loppuviimeksi kuten sanoit, ASENNE ratkaisee.
Oma vinkkini Sinulle on, että opettele pikaisesti arabian kieli miehesi kanssa! Kaupallisella tutkinnollasi ja hyvällä englannin ja arabian kielen osaamisellasi sinulla olisi upeat työmahdollisuudet kansainvälisiin tehtäviin joko johonkin isoon konserniin tai muuhun vastaavaan. Sinun taistelijan luonteellasi tämän luulisi onnistuvan! :)
Niin mä oon jo vähä syyllistynyt jo siihen aikaisemminkin, että aina vaan haluaa lisää ja lisää. Kokoajan ajattelee, että sitten kun mulla on tuo ja tuo niin sitten olen onnellinen. Loppujen lopuksi sillä materialla ei ole mitään väliä, ei se tee onnelliseksi. Tärkeintä on että meillä on koti, ollaan terveitä ja ruokaa. Tosta tekstistä sai ehkä käsityksen, että ihan kun elettäis jossain köyhyys rajalla... ei nyt kuitenkaan ! Ihan normaalia elämää me eletään, ei jokaista senttiä tarvii laskea kuitenkaan.
PoistaMulla on tarkoitus alkaa opiskella arabiaa, mutta opinnäytetyö pitäisi saada ensin tehtyä, jotta olisi aikaa ja energiaa. Kiitos <3
Haluaisin sanoa vielä tästä työllistymisestä, että Mouadh on käsittääkseni päässyt maahanmuuttajien kolmen vuoden kotoutusmisohjelmaan eli esim. voi osallistua suomen kielen kursseille, joiden aikana saa tukea. On tärkeä miettiä, onko töihin meneminen vai suomen kielen opiskelu päätoimisesti nyt tärkeintä. Tähän minulla ei ole selvää vastausta. Mutta jos Mouadh menee töihin, hän todennäköisesti käy sitten esim. Helsingin kesäyliopiston kursseja ja maksaa kurssit itse. Se voi onnistua hyvin, mutta voi käydä myös niin, että hän ei jaksa keskittyä kieliopintoihin töiden jälkeen. Kielitaito on kuitenkin avain, jos haluaa myöhemmin opiskella ja saada suomalaisen tutkintotodistuksen. Ja jos Mouadh jatkaa kaikki kototumisohjelmaan kuuluvat kieliopinnot, lopussa on varmaan työelämäjakso, johon kuuluu työharjoittelu. Työharjoittelussa on mahdollista saada arvokasta kokemusta ja joskus (mutta valitettavasti vain harvoin) käy niin onnellisesti, että maahanmuuttaja saa työpaikan työelämäjakson jälkeen tai hänet kutsutaan vaikkapa kesätöihin myöhemmin, jos hänestä on pidetty työpaikalla. Kuitenkin itse haluaisin painottaa suomen kielen taitoa. Vaikka kavereiden kokemukset työpaikan saamisesta voivat olla huonoja, emme voi tietää, kuinka monen tie töihin on tyssännyt huonoon kieliltaitoon. Ja jos joskus muutatte Tunisiaan tai muuhun turistikohteeseen, Mouadhille voi olla sielläkin hyötyä suomen kielen taidosta, koska hänkin voisi toimia suomalaisten oppaana.
VastaaPoistaToivon menestystä Mouadhille työnhakuun ja kieliopintoihin. Ja kiva, että tämän bloginkin kautta joku sanoi, että voisi ehkä olla avuksi työpaikan löytämisessä (tuossa yläpuolella)! Loistavaa!
Mouadh opiskelee tällä hetkellä suomenkieltä 5 päivänä viikossa ja samalla suomalaista tutkintoa. Olemme yrittäneet etsiä viikonloppu/satunnaista iltatyötä ja nyt toki kesäksi koulu loppuu, niin olisi kiva saada töitä, jotta olisi jotai tekemistäkin. Suomessa on nykyään uusi laki, että työkkärin kautta pääse harjoitteluun vain jos opiskelee tiettyä alaa ja hakee samanalan paikkaan harjoitteluun. Eli esim. Mouadh olisi päässyt yhteen kahvila/ravintolaan harjoitteluun, mutta työkkäri ei "tukenut" sitä, eikä kukaan firma voi ottaa harjoitteluun ilman että se ei ole työkkärin tai koulun kautta. Täähän on ihan paska juttu, mutta minkäs teet...
PoistaMäkin oon koittanut painottaa, että suomenkielen opiskelu on nyt se ykkös juttu ja että saa jonkunlaisen tutkinnon ja sitä kautta voi hakea ammattikouluun. Mouadh on vaan kärsimätön, koska mielestään osaa suomea jo tosi hyvin ja oppisi sitä parhaiten puhumalla työelämässä. Sen ajatusmaailmassa se on jo VANHA ja ton ikäisenä kuuluis olla jo töissä tienaamassa ja elättää perheensä, eikä istua koulunpenkillä... Joten sekin ottaa koville. Kiitos kommentistasi <3
Kirjoitin aiemmim et olen naimisissa tunisialaisen kanssa. Hän on asunut täällä kolme vuotta suunnilleen. Yliopistotutkinto, asumme pääkaupunkiseudun ulkopuolella, mutta isossa kaupungissa. Ei ole töitä hanttihommien lisäksi löytynyt, vaikka kielitaitokin ok. Masentavaa. Mies on eniten tilanteesta ahdistunut. Mulle tää ei oo niin vaikeaa koska me pärjätään hyvin. Mulla on vakkariduuni ja mies hoitaa päivisin lastamme ku oon töissä. Harrastukset yms kunnossa joten menoja riittää hällä kuitenkin ettei pääse tylsistyyn ja kuinka arvokasta työtä se on, että pientä lasta saa hoitaa kotona. Ja mitä noiden asioiden hoitamiseen tulee, se helpottuu ajan myötä. Kyllä meillä asioita hoidetaan jo ihan itse! :)
VastaaPoistaIhan mahtavaa, että miehesi on kotona lapsen kanssa! Monelle tunisialaiselle vois olla kova paikka, olla ns. naisen roolissa, koska siellä kulttuurissa kuitenkin asiat on juuri päinvastoin. Joo, töitä on vaikeeta saada, ellei tunne jotain ja sen kautta saa jalkaa oven väliin. Meidänkin pitäisi vielä harrastuksia löytää Mouadhille. Se vaan tuntuu viihtyvän kotona vähän liiankin hyvin.. ja kun itekään en oo Helsingistä kotoisin eikä oikeen ole poikapuolisia kavereita, niin en tiedä edes mistä sitä miehelle vois alkaa harrastuksia etsimään. Se enemminkin haluais laittaa puutarhaa, kalastaa yms... Päivä kerrallaan :)
PoistaMeillä miehellä oli yks tuttu sousselainen jo valmiina täällä ja sitä kautta tutustu sitten joukkoon ihmisiä. Väitän, että tällä hetkellä hän tuntee enemmän ihmisiä kotikaupungistani kun minä. Arabit on tosi tiivis porukka täällä. Eikö Helsingissä kulje viidakkorumpu, että nyt on uusi arabi tullut kaupunkiin?!?! :D Miehellä on myös suomalaisia kavereita, mutta pääsääntöisesti on kuitenkin arabiaa puhuvien kanssa. Joukossa on monenlaisia ihmisiä. Tunisialaisia on ehkä viis :) ja minäkin olen kaverustunut parin tunisialaisen vaimon kanssa. Monesti mies valittaa, että eivät ole hänen henkisiä tms, mutta on se varmaan mukava ku saa puhua omaa kieltään, vaikka ei kaikki ajatukset samanlaisia olisikaa. Tuo miehen harrastus on osittain myös työ hänelle. Eli hän valmentaa. Hänet on otettu hienosti vastaan ja on tällä hetkellä jo aika tunnettu täällä lajinsa piireissä. Sen lisäksi mies käy salilla ja lenkillä tms :)
VastaaPoistaMeilläkin miehellä oli yks tuttu sousselainen täällä, mut sen kaverit ei sitten oikeen olleet semmosia joista se olis tykännyt tai ollut niin paljon yhteistä. Mut netin välityksellä ollaan tutustuttu tunisia/suomi perheisiin ja sitä kautta Mouadh saanut hyviä kavereita. Yks sattui jopa olemaan hänen veljensä parhaita kavereita :D Olis niin paljon helpompi saada harrastuksia ja kavereita, jos olis kiinnostunut esim jalkapallosta, mut Mouadh ei oikeen oo... Tosi ihana kuulla, et hän on päässyt mukaan porukkaan! Se ei kuitenkaan ole kauhean helppoa :) Ehkä meilläkin on toivoa...
PoistaTäytyy vielä kysästä semmosta, kun mies aina puhuu, että jos muutettais pääkaupunkiseudulle saisi takuuvarmasti kokopäivätöitä heti. Millanen tilanne siellä on? Ootteko hakenu aktiivisesti töitä vielä miehellesi? Mä oon muuttoa vastaan, koska se saattais olla aivan plusminusnolla-juttu meille. Meillä on mm oma asunto täällä, jota en haluaisi vuokrata kellekään. Asumiskustannukset olisi paljon isommat siellä, lapsi joutuisi tarhaan heti, eikä meillä olisi minkäänlaista tukiverkostoa. Täällä lapsella on mummola samassa kaupungissa ja isovanhemmat auttavat paljon. Rahallisesti ei hyödyttäisi etelään muutosta varmasti paljoakaan tämän hetkiseen tilanteeseen verrattuna.
PoistaJa joo, jalkapallo se munkin miehen laji on..alotti sen parissa oikeestaan heti ku tänne tuli. :)
hmmmm. no ollaan etsitty töitä, mut kai niitä olis aktiivisemminkin voinut etsiä. Aina parempi jos tunteen jonkun, mut ei se helppoa oo sittenkään :( En sanois, et tääl on mitenkään hyvä tilanne tai VARMASTI saisi, mut luulisin sen olevan kuitenkin todennäköisempää täällä kuin jossain muuaalla. Eläminenhän täällä on kalliimpaa anyway. Mut toisaalta ymmärrän et ihan miehen "mielenterveyden" kannalta varmaan jossain vaiheessa on hyvä, että hän saisi tehdä töitä. Koska se on kuitenkin aika tärkee juttu tunisialaiselle miehelle... Mut ehkä teidän kandee kattella ja hakea ja sitten miettiä jos pääsenkin ja tulee hyvä työtarjous eteen! Eihän siinä mitään menetä jos kokeilee hakea :)
PoistaMiehelle soitettiin tänään et ois töitä toisella paikkakunnalla. Niin kaukana et joutuis asumaanki siellä. Se on sen verran pieni paikkakunta et mulla ei sitten olisi siellä töitä. Aika hankalia juttuja. Kahestaan voi tehä mitä vaan mut perhe kun on niin pitää vähän tarkemmin miettiä, mikä on järkevää.
PoistaNo,voi vitsit! Mut ainakin hän saa nyt itseluottamusta, että töitä olisi ja voi saada paikan :)
Poista