torstai 21. helmikuuta 2013

Pa-pa-paino!

Multa on jonkun verran kyselty miten liikun ja syön. Ja laihduinko Tunisiassa yms. No ajattelin sitten tehdä siitä ihan oman postauksen. Oon aina ollut normaalipainoinen ja tykännyt liikkua. Lapsena kokeilin vaikka mitä liikuntaharrastuksia, mutta eniten mun sydäntä olivat lähinnä taitoluistelu, pesäpallo ja pitkänmatkanjuoksu. Ylläri, et ku menin yläasteelle, nii alko kiinnostaa vähä muut jutut! Teininä mulla oli läskikriisejä, niinku varmaan kaikilla. Joskus olin laihiksilla ja olihan se ihan sairasta välillä kun yritti olla koko päivän jollai kahdella leivällä ja omenalla... :D Mut oon aina ollu herkkuperse ja rakastanut ruuanlaittoa ja leipomista.

Laura 16.v?
Tän kuvan aikoihin olin laihtunut tosi paljon.. Ps. noi housut mahtuu mulle taas :D
Taidan olla tässä 17.v


 Lukiossa aloin käymää salilla ja jumpissa. Jossai välissä seki touhu meni ihan tyhmäks ku pakonomaisesti vaan laskin, et miten paljon oon käyny salilla ja jumpissa yms. Eli ei mitää järkee! Siihen aikaan ei tullu paljon mietittyä, et pitää syödä HYVIN, et kehittyy.







Lukion kakkosella tosin alko sitte vähä turvottaa..... :D ja kesä kun täytyin 18.v... ou mai kaad! Mut siis ihan normaalipainoinen olin, tuli vaan käytyä baarissa (ei joka vkl) ja sitte mässäiltyä. Se turvottaa! Mut silti kävin säännöllisesti lukion kolmosella salilla ja jumpissa. Kävin baareissa mut alettiin Riikan kans käymää siellä ihan selvinpäin ja enimmäksee oltiin kuskina. Ei turvottanu enää! Ja oon tosi onnellinen siitä, miten hyvässä kunnossa olin ku pääsin ylioppilaaks.


Mulla oli tosi paha itsetunto kriisi ton ikäsenä (eiks kaikilla oo?) ja muutin sitte vielä Helsinkiin. Olin aika hukassa itteni kanssa. Mutta voi luoja kuinka rakastin käydä jumpissa!! Mulla meni tosin vähä överiksi se silloin ja kävin välillä 5-6 tai jopa 7 kertaa viikossa jumpissa. En siis salilla oikeestaa, vaan jumppasin, ja aina TÄYSII! Sitte alko paikat reistailee, ja oli pakko vähä miettiä mitä on tekemässä. Niinku sanoin niin oon aina ollu sokerihiiri. Mut myös tunnesyöjä. Tuohon aikaan olin aika ahdistavassa parisuhteessa ja myös suhde itseeni oli aika ahdistava ja jotenkin kohdistin sen ruokaan/herkkuihin. Jos halusin palkita itseni, ostin hirveesti karkkia. Jos oli paha mieli, ostin hirveesti karkkia. Pystyin syömään kilon irtokarkkeja putkee ja siihen vielä vaikka jätskiä. Ei mitään järkeä. Sit yritin herkkupäiviä. Ei toiminu, ahmin hekkupäivinä aivan himona. Sit kokeilin hekrkulakkoa, ei mitään herkkuja kahteen kuukauteen. Pystyin siihe, mut sen jälkeen jatku taas sama meininki ku aina ennenki.




Edellä oleva kuva on otettu Tunisiassa juuri samana päivänä kun tapasin Mouadhin ekaa kertaa. Silloin olin aika tuhdissa kunnossa... Vaikka "urheilin" paljon. Mut sillo söin paljon herkkuja ja jojottelin.


Mutta joo, semmoinen olin nuorempana. Ehkä teitä kuitenkin enemmän kiinnostaa, mitä mulle tapahtui Tunisiassa. Samalla kun pääsin mun inhottavasta elämästä eroon ja aloin olemaan Mouadhin kanssa, niin aika paljon mussa itessäkin muuttu. En ollut enää niin stressierkki ja aloin syömään paremmin ja olemaan armollisempi itselleni. Ja tottakai kun huomaa, että toinen jumaloi sua just semmosena kun sä oot, niin alkaa itsekin näkemään itsensä erivalossa. Kun nyt katon kuvia viime vuodelta (niinkun toi alla olevakin kuva), niin voin sanoa, et oon onnellinen, että en oo enään ton kokonen. Mut oon myös oppinut, että ei se koko onnea tuo.


Kuva ihan ekoilta päiviltä kun muutin Tunisiaan viime huhtikuussa.

Toukokuun puolella otettu kuva.


Elo-syyskuussa otettu kuva, missä olin laihimmillani ja mulla oli anemia...
En ihan tarkkaan tiedä paljonko laihduin tai laihimmillani painoin Tunisiassa, koska en harrasta puntaria. Mutta kävin silloin Suomessa salilla puntarissa joskus huhtikuussa ja seuraavan kerran lokakuussa Suomessa ja siinä ajassa paino oli muuttunut 7-8kg. Täytyy tietenkin muistaa, että multa on lähtenyt myös tosi paljon lihasta, koska nyt en ole käynyt salilla kohta vuoteen. Ihan kamalaa, en oo yli kymmeneen vuoteen ollut näin kauaa liikkumatta aktiivisesti. Vuosi sitten mietin, et miten ihmiset voi olla liikkumatta. Mä tulisin hulluks jos en urheilis 3-4 kertaa viikossa. No, aluksi Tunisiassa olinki ihan hermoheikko, mut kyl siihen vaan äkkiä tottuu ja löysistyy! Nyt mulla ei vaan yksinkertaisesti ole ollut aikaa eikä energiaa. Vaikka tiedän, et mun on pakko mennä ja sitä saa niin paljon energiaa. Haluan takaisin salille ja alkaa muokkaamaan vartoaloani lihaksikkaaksi, koska nyt ei ole enää sitä laihdutettavaa siinä päällä. Mun pylly on aina ollut se mihin Mouadh hullaantui :D  ja nyt se on ihan lätty!! KAMALAA!! Sille on tehtävä jotain, se tarkoittaa vaan kuntosalia ja isoja painoja!

Niin ja syömisestä vielä sen verran, et on päiviä kun syön aamupalan, 2 lämmintä ruokaa ja välipaloja ja iltapalan.. Ja sit on päiviä kun syön lounaaksi leivän ja illalla leivän ja päivällä vaan karkkia. Mulla on rytmit ihan sekasin ja en mieti kauheesti mitä syön, vaan ostan mitä tekee mieli. Harvoin mun tekee mieli herkkuja/karkkia/pitsaa yms ja syödään ihan tavallista kotiruokaa. Mulla on töissä joka päivä jälkkäri, keksejä tai suklaata, mut en vedä övereitä. Voin syödä yhden ja ei tee mieli enempää. Ennen oli pakko syödä koko keksipaketti. Mutta siis. En mieti mitä syön, hyvässä sekä pahassa... En kiellä mitää, mut en myöskään valitettavasti saa varmastikkaan tarpeeksi kaikkia rakennusaineita, mitä ruuasta pitäisi saada... Annoskoot ovat pienentyneet ja harvoin tunnen nälkää. Voin olla koko päivän syömättä, eikä mulla oo kamala nälkä. Ja lisäks musta on tullut laiska ruuan suhteen .. :D


Verratkaapa mun kasvoja näissä kahdessa kuvassa:

Laura 21.v



Laura 23.v

Kysykää tai laittakaa kommenttia asiaan liittyen! Paljonko te harrastatte liikuntaa? Onko teillä herkkupäivä vai herkkulakko? Vai kohtuudella vaan kaikkea? Jojoileeko teidän paino? Kertokaa mulle kaikkea!

Nyt alkaa mennä silmät kiinni ja huomenna on viimeinen työpäivä vanhassa työpaikassani! Aika haikeeta, mut samalla hyvä fiilis. Nyt on uusien tuulien aika !


































11 kommenttia:

  1. Mä aloin liikkua säännöllisesti vasta raskauden jälkeen. Silloin painoa tuli yli 25kg ja vihasin omaa vartaloani. No ne kilot lähti itekseen alle puolessa vuodessa, mutta aloin silti käydä salilla, etten enää ikinä joutuis samaan kuntoon. Sillä tiellä ollaan ja toivottavasti pysytään. Ruoan suhteen oon ihan kauheen huolimaton, syön mitä mieli tekee ja aika usein tulee syötyä karkkia. Mä myös syön nykyään karkkia kohtuudella, toisin ku ennen. Raskausaikana mulla oli snickers-patukoita piilossa ympäri asuntoa ja niitä meni MONTA päivässä. :D Pakko kuitenki kysyä, mikä toi hotelli on missä olit ekan kerran Tunisiassa, koska me oltiin samassa hotellissa muutama vuosi sitten. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoo, et oot saanu salin säännölliseksi rutiiniksi. Auttaa arjessaki jaksamaan paremmin. Ite ainaki huomasin heti töissä, et en enää jaksanu samalla tapaa (mul oli fyysinen työ) ku ennen ku kävin salilla ja liikuin enemmän. Tässä syön just pätkispussia, et en sano mitää karkkijuttuihin :D Olin ekaa kertaa Soussessa Samara hotellissa. Olitteko teki siellä?

      Poista
    2. Joo Samara se oli! :D Muistin mä sitte oikein. Se oli aika hiljattain osittain rempattu, mutta me tietenki jouduttiin sinne vanhalle puolelle. :D

      Poista
    3. Mä en muista mitään remppaa.. oli siellä maaliskuussa 2010 ja toukokuussa 2010... Mut aika kamala paikkahan se oli :)

      Poista
  2. kiitos tuhannesti tästä postauksesta. Tätä on odotettu! oikeesti :-) olin yks niistä jotka toivo tätä ;)

    mulla on itseasias sillein harmillinen tilanne, että mulla paino/kilot(ulkonäöllisesti ensin ja sit myöhemmin myös kiloissa)riistäyty käsistä sillon murrosiän paikkeilla n. 8 lk:lla.

    Olin aina vaan himas koulun jälkeen koneel ja söin.. en herkkui mut siis muuten join kaakaoo tosi paljon....

    ja nyt pari vuotta ku oon asunu omillani niin oon syöny vaan herkkuja JOKA PÄIVÄ kahden vuoden ajan.. no ehkä pari pvää etten oo ja kiloja tullut nyt alle vuodes 10kg. osa niist ehkä kilpirauhasen piikkii kun tuli vajaatoimintaa mut nyt haluaisin ottaa ittee niskasta kiinni mut mul on tosi huono itsekuri :(

    mulla on pepusta muuten lähteny sellane pyöree muoto..saakohan sellasen ilman et käy salil?

    oon miettinyt juoksemin ja sit kotona lihaskunnon(oman painon ja painojen avulla)harjoittamisen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, mut oot tiedostanut tilanteen ja vielä ei ole myöhäistä! Ei sun tarvii lopettaa kaikkia herkkuja ja muuttaa koko ruokavaliota kertaheitolla ja siihen vielä kauheet treenimäärät. Aloitat vaikka ihan pikkujutuista, eli teet ite ruokaa aina kun mahdollista (ihan peruskotiruokaa) ja alat liikkumaan pikku hiljaa ja siitä se hyvä olo kasvaa! Pyllyä saa muokattua kyl parhaite salilla, mut pystyyhän kotonaki tekemään esim. kahvakuulalla, pallolla, porrasjuoksua tai vaikka tuolille nousuja yhdellä jalalla. Mikä vaan susta tuntuu kivalta liikunnalta, niin siitä ehkä kandee aloittaa :)

      Poista
  3. Moi!

    Tunnistan itseni aika lailla tästä =) En koskaan mieti, mitä laitan suuhuni ja paljonko. En silti liho kauheen helposti. Yläasteella niitä kiloja tuli, mut ne lähti sit siitä iän myötä pois. Raskauden aikana lihoin n. 10kg ja ne jäi melkein kaikki synnytyslaitokselle ja loput karisi nopeesti imetyksen myötä. Mulla on kans tollasia päiviä, et tajuan ilta kasilta syöneeni yhen leivän tai sit saatan syödä koko päivän jotain. Haluaisin syödä paremmin ja oon just se tyyppi joka on aina muita neuvomassa miten pitää syödä ja miten syominen ja liikunta vaikuttaa kaikkeen.
    Oman jaksamattomuuteni ja laiskuuteni tän hetken ruokailujen suhteen laitan äitiyden piikkiin. Sitä vaan ei yksinkertaisesti ehdi panostaa kun se oma aika on tällä hetkellä muutekin aika vähissä. Sillon on kiva vaan rauhottua vaikka koneen ääreen sen sijaan, et loihtis itelleen jotain terveellistä ja monipuolista syötävää. Taaperon ruokailuista ja ruoan monipuolisuudesta en tokikaan tingi =)Ite en kyllä herkkuja syö muuten, mut suklaa on sellasta jota täytyy saada joka päivä! Onneksi on mies, joka tekee mulle ruokaa ja huolehtii, et en ihan kuivu kasaan.

    Näin meillä =) -J

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en edes voi laittaa äitiyden piikkiin, vaikka tuntuu kyl välillä, et oon Mouadhin äiti ;) Tiedän niin hyvin, et miten tärkeetä olis hyvä ruoka ja säännöllinen rytmi, mut nii. Siihen pitäis keskittyä aluks ja saada se rutiini taas kasaan. Pakko aloittaaa!! Sä kans !

      Poista
    2. Miehet ei kyllä kasva koskaan, että kyllä mustakin välillä tuntuu, että mulla on 2 lasta! :D

      No itseasiassa oon tässä viime päivinä miettiny et pitäis ottaa itteensä niskasta kiinni ja ryhtyä syömään paremmin ja liikkumaan ton päivittäisen rattaitten kans kävelyn lisäksi vielä enemmän. Täytyy vaan repiä se aika vaikka mistä ni varmasti tulis uutta puhtia tähän kotiäitiyteenkin. =)
      -J

      Poista
    3. Mullakin on paljon parannettavaa syömisissä. Kun treenaa niin pitäis syödä todella paljon, että kehittyis lihaksia. Koska mä en todellakaan halua enään laihtua. Kyl se liikunta ja ravinto on vaan tärkeitä jaksamisen kannalta, niin psyykkisen kuin fyysisenkin.

      Poista
    4. Mullakin on paljon parannettavaa syömisissä. Kun treenaa niin pitäis syödä todella paljon, että kehittyis lihaksia. Koska mä en todellakaan halua enään laihtua. Kyl se liikunta ja ravinto on vaan tärkeitä jaksamisen kannalta, niin psyykkisen kuin fyysisenkin.

      Poista

Kiitos kommentistasi :)