But once I hold on, I won't let go

Mulla on semmonen tunne, että haluan kirjoittaa tänne, mutta en tiedä mitä kirjoittaa. Meidän elämä on niin tavallista ja joka päivä samanlainen, eikä mitään ihmeellistä ole tapahtunut. Ennen elin aina tulevaisuudessa ja ajattelin, että sitten kun mulla on sitä ja tätä, niin sitten olen onnellinen. Nyt oon elänyt hetkessä.  Loppujen lopuksi mulla on elämässä kaikki mitä tarvitsen (PAITSI AUTO). En sano, että oon tooooosi onnellinen, mut tavallinen fiilis. Välillä tulee semmosia onnen aaltoja, mut oon tyytyväinen,että elämä on tasaista. Okei, me riidellään välillä lujaa ja tekis mieli antaa matkalaukk käteen ja sanoo, että meeppäs kentälle ja lennä äitin helmoihin... Mutta mun kanssa pitää riidellä ja sopia ja riidellä ja sopia. Muuten menee liian helpoksi :D Oon kiitollinen tästä mitä nyt on ja jossain vaiheessa meillä tulee olemaan enemmän juttuja elämässä.

Ensi viikolla alkaa Ramadan. Mua vähän jännittää/pelottaa miten se tulee menemään. Mähän en sitä tee, mutta Mouadhilla voi olla aika vaikeeta ainakin ekat päivät. Suomessa paastoaika on niin piiiiitkä. Meillä sit yhden kuukauden ajan ihan eri rytmi elämässä. Se varmaan nukkuu kaikki päivät ja valvoo yön kun saa syödä ja juoda.

Musta on ihanaa, että oon saanut paljon ystäviä joiden mies on tunisialainen tai joku muu vahva side Tunisiaan. On niin ihanaa/puhdistavaa/rentouttavaa puhua vastoinkäymisista, vitutuksesta ja varsinkin jakaa ne hyvät onnenpotkut ja kivat hetket. Vain samassa tilanteessa oleva ihminen voi täysin tietää mitä ollaan käyty/käydään läpi ja olla oikeasti onnellinen aivan pikkiriikkisestäkin asiasta, jonka ymmärtää merkkaavan tosi paljon.En nyt sano, etteikö kuka tahansa musta/meistä välittävä olisi aidosti onnellinen meidän puolesta, mutta kaikki ei voi ymmärtää miten tärkeetä pienikin asia ja muutos arjessa voi olla. Viime vuonna Tunisiassa asuessani toivoin niin paljon, että mulla olisi ollut suomalaista seuraa Soussessa. Olin ihan sata varma, että siellä ei asu yhtäkään suomalaista, olin niin väärässä! Tällä hetkellä mulla on siellä niiiiiin monta kaveria/tuttua, että kyllä olis tekemistä joka päivälle nähdä kavereita :)

Koko viikko on ollut semmosta tohinaa ettääääää. Ihanaa olla nyt vaan kotona. Siivottiin ja tein niiiiiiin hyvää ruokaa! Pesukone lakkas just pesemästä pyykkiä ja se fakta, että saan huomenna aamulla herätä ilman herätyskelloa, SAA MUT ILOISEKSI!! Kaikkien aikojen sekavin postaus. Jospa koittaisin huomenna kuvata päivä Lauran kanssa postaksen... oon alottanut sen niin monta kertaa, mut arki on niin tylsää ja unohdan sen aina jossain vaiheessa... Ai niin ja se postaus jossa esittelen mun lempi paikat Tunisiassa... hmmmm.

P.s Mulla on shortsit tossa kuvassa, vaikka näyttääki että ei oo housuja ollenkaan... :D