Taas ollut vähän hiljaiseloa tän blogin kanssa. Kirjottelen melko usein postauksen kännykällä, koska Mouadh melkeen aina koneella. Plus mulla on Samsung Note 2, joten tällä on aika näppärää kirjottaa. Niinkin näppärää, et eilen kirjotin piiiiiitkän tekstin bussimatkalla ja meinasin viimeistellä sen vielä myöhemmin, niin se oli poistunut. Ei ottanut yhtään päähän.
Joten nyt yritän kirjoittaa koko tekstin uudelleen. Taisin aloittaa sillä, että viime viikolla kun palattiin Kardesta niin tulin kipeeks. Kauhee flunssa! Tietty Mouadh sai sen myös. Se ei oo usein kipee... mut u know miehet kun ne tulee kipeeks?! Se taantui vauvaksi. Mittas kuumetta 5 min välein "Laura nyt se on jo 37.9, mä oon niin kipee!!" Sanoin et no otappas burana 600mg niin ei suostunut ottamaan, koska se ei kuulemma auta koska mä otan sitä selkäkipuun... kyl se sit lopulta otti ja ylläri, kuume laski! MIEHET.
Sairasteluiden takia mun pakko-vielä-tehdä-tänä-kesänä-listalta toteutui vain piknik. Käytiin vanhojen työkavereiden kanssa Alppipuistossa lauantaina hippifestareilla! Niin ja vein kirpparille kauheesti kamaa myyntiin. Onks muute kukaa menossa seuraavalle Pihakirppikselle myymään elokuun eka vkl? Mä viel mietin... hmmm.
Sunnuntaina olin suomi/tunisia perheen tytön 2.v synttäreillä leipomassa kakun. Talo täynnä vauvoja ja lapsia... oli ihanaa, mut tajusin kyllä että musta ei olis vielä äidiksi :D mietin myös sitä, että miten paljon kaveripiiri varmaa muuttuu jos osa alkaa viettää vauvaelämää ja toiset vielä kreisibailaa. Mut kai siinä vaiheessa viimeistään sit nähdään mitkä ystävyyssuhteet on luotu kestämään. Ja kyllä aina tietyissä elämänvaiheissa joku ystävä on enemmän läheinen ja yhtäkkiä saatetaan kasvaa erilleen ja ollaankin vaan facebook kavereita. Mulla ainakin on lukioajoilta semmosia ystäviä, jotka oli silloin tooosi läheisiä, mut yhtäkkiä elämä vain muuttui ja ilman mitään riitoja se yhteydenpito vain jäi... surullista, mut elämää.
Uskotteko muuten semmoseen, että kun tekee muille ihmisille hyvää niin saa itsekin hyvää? Ja jos pahaa, niin jossain vaiheessa itsellekin tapahtuu jotain pahaa? Mä uskon. En ajattele sitä Karman lakina, mutta uskon että noin tapahtuu. Oon viime aikoina kiinnittänyt huomiota siihen, että (omasta mielestäni) saan merkkejä ja herätyksiä omasta käytöksestäni. Muutama esimerkki: Mouadh oli kerran täyttänyt Kelan tukihakemuksen aivan päin helvettiä eikä sitten saanutkaan tukia ja siitä tuli kauhee sotku. Mä sain tietty kauheet raivarit ja haukuin sitä (tiijän kuulostaa hirveeltä) idiootiks ja miten voit tehdä noin ja miks et kysy jos et osaa ja plaa plaa. Meni ehkä pari viikkoa niin mä olin unohtanut merkata työtunnit enkä meinannut saada palkkaa... Esimerkki 2. Mouadhilla oli rullislenkillä lompakko taskussa ja yhtäkkiä illalla joku soittaa et sen lompakko löyty kadulta. Siellä oli kaikki kortit ja oleskeluluvat yms. Minä tietty vedin kasvimaan nenään ja pääsin sanomaan mitä mä oon sanonut että älä pidä olekorttia mukana yms. Meni 2 päivää niin mä jätin apteekin pussin reseptilääkkeineen Stadiumiin. Ja näitä esimerkkejä on vaikka kuinka... Pitäis aina muistaa, et virheitä sattuu itsekullekin ja kukaan ei ole täydellinen.
Noi on kyllä hyviä herätyksiä! Mä myös osaan kaiken paremmin ja täydellisesti, ja toinen osapuoli on vaan hölmö. Ehkä jatkossa nöyrryn vähän ja myönnän, että itsekin olisin ottanut lompakon taskuun eikä kukaan mitään tahallaan hukkaa..
VastaaPoistaAjeltiin tällä viikolla muuten Karstulan ohi ja pohdin jo ihan ääneen, että kuka kaveri liittyy karstulaan :D Kerropa siinä sitten että ei kun mähän luenkin vaan yhtä blogia.. :)
T. Elli
Niinpä! Kyllä näitä "herätyksiä" ja omia epätäydellisyyksiä alkaa huomaamaan, kun oikein kiinnittää huomiota. Onhan se vähän lapsellista ajatella, että toinen vaan aina on tyhmä ja itse ei koskaan tekisi vastaavaa :D
PoistaHahha, joo mustakin joskus tuntuu, että bloggaaja on ihan kun joku oma kaveri, koska kuitenkin tietää sen elämästä melko paljon :) Mihis olitte matkalla? Oliko Karsulan kylälle meininkiä ? ;) Traktorit heitti pillurallia ja sillee?