Katso silmillä itkevän Silmillä nauravan Katso silmillä kuolevan Katso silmillä syntisen Silmillä rakkauden, joka voittaa kaiken sen Katso silmillä voittajan Silmillä sokean Silmillä väliinputoajan ja maalaa sydämestäsi kaikki se Maalaa se

Maailman ihanin loma Karstulassa takana! En olis millään halunnut lähtee takas Helsinkiin. Syy meidän Karstulan matkaan oli tietty mun veljen rippijuhlat. Me aina äitin kanssa syyllistytään juhlissa ruokien suhteen ylireagointiin.. eli kaikkea on oltava ja PALJON. Mielellään niin paljon, että vois vaikka saman määrän vieraita ruokkia kolme kertaa! No, meidän motto olikin: eipähän loppu kesken...

Mulla oli mummalta ylppärilahjaksi saamani Camee korut (miten ikinä kirjotetaanki). Muistan kun aina pienenä ihastelin niitä mumman korulaatikossa ilman että se tiesi. Ja sitten sainkin ne lahjaksi siltä!

Kymmeneksi aamulla kirkkoon! Mouadh oli ekaa kertaa kirkossa ja oli aika ihmeissään ja kyseli kaiken merkitystä. Huomasin, että miten oon unohtanut kaiken ja en edes osannut vastata kaikkiin sen kysymyksiin. NOLOA. Ja tosiaan Mouadh oli kysynyt joltain uskontomieheltä, että voiko se mennä kirkkoon ja se on kuulemma ihan ok. Suurin osa kuvista on heilahtaneita... Suoristettiin Mouadhin tukka :D Mitäs mieltä ootte? Musta ehkä parempi ku kiharana..

Meinas tulla itku kun nuoret kävelivät kirkoon ja soi Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.

Ihan hassua, että en jurikaan muista omasta konfirmaatiosta mitään. Mulla oli tietty vaaleenpunanen mekko, leirilla oli ihan sika kivaa (vaikka mulla olikin koko leirin kämäsin ryhmä...) ja tehtiin silloinkin ihan hirveesti (liikaa) ruokaa juhliin.En tiedä oonko ainut josta tuntuu siltä, että konfirmaatiolla ei ole enään niin suurta uskonnollista merkitystä ihmisille. Se on ennemminkin tietty etappi nuoren elämässä, joka tarkoittaa tiettyyn ikään tulemista ja herättää läheiset siihen, että meidän pieni lapsi ei olekaan enään pieni lapsi vaan aikuiseksi kasvava nuori. Sekä pappi, seurakunnannuorisotyöntekijä että kaikki vieraat korteissaan toivottelivat onnea elämäntiellä, toivoivat oikeiden valintojen tekemistä ja kuuntelemaan sydämensä ääntä.

Meillä oli kahta eri salaattia, leipää, uusia perunoita, kermaviilikastiketta, uunijuureksia, kalaa, broileripyöryköitä, savukalaa ja possun ulkofilerullia, joissa täytteenä luumua ja juustoa (olis pitänyt tulla vielä omenaa).

 Kahvipöydässä oli mun tekemä jätti täytekakku, kahdensuklaan juustokakku, porkkanamuffinsseja, lusikkaleipiä, kierrepullia, tiikerikakku ja 3 erilaista keksiä. Noitten kakkujen lisäksi oli kaksi muuta täytekakkua.... laitan niistä kuvat myöhemmin :) Kyllä mä sitte vaan rakastan leipomista!

Siis mun mikään kuva ei voinut onnistua!! :D Tuossa kuvassa näkyy mun mekko kokonaisuudessaan. Näin ton joskus talvella MODETEXISSÄ (kyllä siinä juna-aseman rättikaupassa) ja jumaloin sitä. Tulin yks päivä kotiin niin Mouadh oli ostanut sen mulle. Tosin olisin ottanut mieluummin yhden koon pienemmän ja ehkäpäs sen turkoosin... Mutta toi on ihana silti !

Mun ihana paras Janskuni tuli kans mun veljen juhliin ja oli kirjoittanut maailman ihanimman runon korttiin. Harmi että en ottanut sitä ylös, olisin voinut kirjoittaa tänne. Melkeen tuli tippa linssiin. Ollaan tunnettu Janskun kanssa 12.vuotiaasta saakka. Eli se on myös nähnyt vierestä kuinka mun veljestä on kasvanut nuori mies. En voi uskoa, että se pieni huutava ärsyttävä kakara veli on nyt teini-ikäinen ja mua pitempi ja sen kanssa voi jutella ihan oikeita juttuja. Oonko mäkin kasvanut 15 vuotta? Huh huh. Mihin tää aika menee. 15 vuoden päästä mä oon melkeen 40.v ja kohta järkkäämässä omien lapsieni juhlia...

Pengoin mun kaappeja ja löysin muistolaatikon! En muistanut, että  mulla on semmonen! Ja kaiken hyvän lisäksi siellä oli nimenomaan kaikkia ripari muistoja. Olin kirjottanut koko riparin päiväkirjaa ja siellä oli kaikkia lappuja ja lippuja leiriltä. Siellä oli myös mun teinielämän lempi bändin Ripsipiirakan nimmarit 6-päkin kuorissa. Muistan kuinka tuo päkki koristu mun seinää vuosia ja se oli mun aarre :D hahahhaha ! Laatikossa oli myös rakkauskirje yhdelle albaanialaiselle pojalle, johon ihastuin mun ekalla ulkomaanmatkalla 13-vuotiaana Kreikassa... Mouadh meinas kuolla nauruun kun se luki sen :D Ihania tommoset muistolaatikot! Pitäis vieläkin kirjottaa päiväkirjaa (no tää blogi tavallaan on) ja säästää kaikkia paperilappuja ja kuvia muistoiksi. Semmonen rippipäivä!