Herra ja Rouva

Tämä ei ole vielä "se virallinen" hää postaus, koska mulla ei ole vielä kaikkia kuvia meidän häistä. Tässä on jotain kuvia, jotka otettiin meidän omalla paskalla kameralla. Teen heti kunnon postauksen kun saan kuvat valokuvaajalta! Kuvat on myöskin ihan sekalaisessa järjestyksessä...

Kuvia anoppilasta ennen kun lähdettiin itse hääpaikalle. Mouadhin äiti laittoi mulle meikin ja teki kampauksen. Mulla ei ollut mitään käsitystä miltä mä näytän tai mitä se tekee. Näin itteni vasta kun kaikki jo oli valmista. ONNEKS se oli tehnyt hyvää työtä. Mouadh oli kampaajalla ja tuli sieltä kotiin. Se hetkin kun se astui ovesta sisään ja näki mut ekaa kertaa mekko päällä ja mä sen puku päällä, niin mun sydän löi tyhjää ja aloin itkemään. Ja samoin teki Mouadhin äiti :D

Kuvaaja oli vähä ihmeissään kun sanoin, että haluan kuvan musta ja Mouadhista ja Rockystä... Ei vissii kovinkaan yleistä täällä...

Tietenkin prinsessa Lauran piti päästä hevosvaunulla hääpaikalle... Ja sain allergiakohtauksen hevosista. Ahneella on paskanen loppu, niin se äiti vaan oli taas oikeassa!

Tää on nyt se paikallinen "maistraatti". Mitään muuta jumalallisuuksia tai rukouksia siellä ei ollut, kun tämä hetki, että kädet käännettiin tommoseksi "kupiksi" ja jotain ne höpisi...

Juhlapaikkana meillä oli ravintolan puutarha/piha, jonka ohi meen aina lenkillä ja ihailen sitä. Se oli ihan täydellinen juhlapaikka! Niin kaunis!

Lämmintä oli melkeempä +32, että ihan ihanteellinen sää pakkelikerrokselle, tuhannelle kilolle tekotukkaa ja kymmenen kiloa painavalle mekolle! Ei siis yhtään kiiltäny naama tai ollu kuuma..... Mutta en valita! Päivä oli mitä onnistunein ja kaunein. Kaikki kyselee, että miltä nyt tuntuu. Ei tunnu oikeastaan erilaiselta, miksi tuntuis. Periaatteessa mikään ei ole muuttunut meidän suhteessa, vaikka avioliitto onkin suuri asia. Tunnen oloni varmemmaksi ja tiedän, että mikään ei voi meitä erottaa. Ei ole olemassa asiaa, jota emme voisi selvittää. Kuulostaa ehkä naiivilta, mutta vihdoinkin olen optimistinen ihmissuhteessa. Ennen olin aina negatiivinen ja ajattelin, että nyt menee hyvin, mutta kohta on pakko tapahtua jotain pahaa kun on mennyt jo niin kauan aikaa hyvin.

Moni ihmettelee, että miksi mentiin JO NYT naimisiin, ettehän te edes tunne toisianne. Itekin katsellessani Satuhäät-ohjelmaa, jossa menee pareja naimisiin puolen vuoden tuntemisen jälkeen, naureskelin, että mitä järkeä tuossa on. Muistan kun Mouadhin kanssa tavattiin ja oltiin varmaankin ensitreffeillä, niin hän kertoi, että miten Tunisiassa ajatellaan rakkaudesta. Heidän kielessään tykätä sanaa ei käytetä samalla tapaa kuin muissa kielissa kuten esim. minä tykkään sinusta. Se on aina minä rakastan sinua. Olin ihan kauhuissani, kun hän sanoi i love u melkeimpä ensimmäisinä päivinä kun tapasimme. Hän kertoi myös, että rakkauden ajatellaan kasvavan päivä päivältä kuin portaat ylös päin. Olen miettinyt tuota paljon viime aikoina. Miksi pitäisi mennä naimisiin silloin kun "rakkaus mittari" on täysissä lukemissa? Miksi ei mennä naimisiin silloin kun mittari on vaikkapa puolillaan ja antaa sen kasvaa päivä päivältä elämän loppuun saakka? Minulle avioliitto ei ole mikään etappi monien vuosien suhteen jälkeen "koska nyt on aika mennä naimisiin". Minulle se on alku josta koko yhteinen elämä alkaa.

Mulla on ollut elämässäni pitkiä suhteita, ihastumisia, lyhyitä suhteita, olen pettänyt, mua on petetty, olen ollut yksin (okei, en kauaa, mut silti!) yms. Mua ei kiinnosta enään hillua baareissa ja tsiikailla miehiä ja miettiä mitähän se ajattelee musta ja voinko nyt tekstata sille ja plaa plaa plaa. Se elämä on jo eletty ja nähty ja en ole koskaan siitä tullut onnelliseksi. Mun ystävät tietää, että olen aina ollut se joka on uskonut prinsessasatuihin ja "siihen oikeaan". Oon aina etsinyt sitä ja kuvitellut mun elämän aina jonkun kanssa, en koskaan yksin elettäväksi. Mun unelmat ovat aina liittyneet muhun ja johonkin toiseen ihmiseen, eivät pelkästään minuun itseeni. Siksi tiedän, että olen valmis ja tämä on sitä mitä minä haluan. Avioliitto tai parisuhde ylipäätään ei vie multa mitään asioita pois elämästä, päin vastoin. Se antaa enemmän kuin se ottaa.