Mouadh on löytänyt uuden harrastuksen. Nimittäin sukeltamisen ja mustekalojen pyydystämisen... Nyt sen saa rannalle, mutta sitä ei saa sieltä pois. Ja ei se oo yhtään kivaa, kun toinen menee siellä jossain kilometrin päässä ja punanen snorkkeli vaan vilahtelee aina välillä.... Niin ja ei se ole mitään vielä saanut pyydystettyä...
 |
| Mun ilme kun näin facebookissa, että parhaat kaverit on tehneet sushia................. Ikävöin molempia lähes yhtä paljon... Sushia ja kavereita. |
 |
| Muumit onneksi vähän helpottivat mun oloa. |
 |
| Rompsukka <3 br="br"> |
Mulla oli eilen aamulla tosi kipee olo ja olin töissä ihan kuollut. Onneksi mulla oli vaan 4 tuntia töitä ja tulin klo 12 kotiin ja nukuin viiteen asti kunnes Mouadh tuli kotiin ja lähdettiin rannalle. Mulla oli alunperin kovat suunnitelmat mennä altaalle ottamaan aurinkoa ja siivota ja kokkailla ja vaikka mitä, mut uni tuli ihan tarpeeseen. Mentiin jopa illallakin nukkumaan ennen yhtätoista (ei oo tapahtunut koskaan ennen). Ja tänään onkin ollut jo parempi olo. Vielä on semmosta pientä köhää, mutta kaippa se tästä. Meinasin kuolla tänään tylsyyteen töissä. Siis 8 tunnin aikana tuli 2 tekstiviestiä joihin vastasin. Oli rankkaa! Vähä toinen meininki ku Coffarissa aikoinaan.... Mut en valita. Tänään menetin taas hermoni taksikuskeihin täällä. Mulla on viimeaikoina ollut uskomattoman paska tuuri taksien kanssa. Kaikki yrittää huijata tai on muuten vaan mulkkuja. En olis ikinä uskonut sanovani tätä, mutta voi HSL joukkoliikenne, kuinka ikävöinkään sinua! Lasken päiviä Suomeen tuloon. Tänään kattelin jo lentoja ja suomenkielen alkeiskursseja Mouadhille. Vaikka eihän me olla edes vielä haettu oleskelulupaa. Ensi viikolla sekin touhu laitetaan aluilleen! Jos jollain on vinkkejä minkälaisia "todisteita" kannattaa laittaa merkiksi oikeasta avioliitosta, niin kertokaa PLIIIS!
Meillä oli vähän eri tilanne kun teillä, haettiin siis Suomessa oleskelulupaa. Ei laitettu mitään todisteita, odoteltiin vaan haastattelukutsua poliisille. Siellä kyseltiin kaikkea maan ja taivaan väliltä, milloin tavattiin ja missä, koska mentiin naimisiin, minkä värinen on olohuoneen matto, mitä musiikkia toinen kuuntelee/mitä itse kuuntelee, mitä tehdään yhdessä vapaa-aikana..multa jopa kysyttiin että kuinka usein harrastetaan seksiä ja mitä ehkäisyä käytetään..
VastaaPoistaMutta onhan sulla tää blogi ainakin, jos ne todisteita kaipaa :))
Niin ei kai siihen ole pakko mitään todisteita laittaa, mutta tuntuu et haluan laittaa mahdollisimman paljon, jos se edes vähän auttais ja nopeuttais käsittelyä. Kaikkein kauitenhan siinä taitaa mennä siihen, että pääsee sinne haastatteluun? Kauanko teillä meni koko prosessiin ja mistä maasta miehesi on?
VastaaPoistaMeni noin puol vuotta, mies Algeriasta :) riippuu myös ihan poliisilaitoksesta ja niiden resursseista, toisilla paikkakunnilla käsittely on nopeampaa kuin toisilla. Mutta toivotaan että teidän ei tarvitse kauaa odotella! Niin ja joo, haastattelun jälkeen meni muistaakseni päivä vai kaks niin oleskelulupa hyväksyttiin..
VastaaPoistaApua, en mä voi odottaa puolta vuotta! Oon ihan elänyt elämääni niin, että lokakuussa me molemmat saavumme Suomeen. Ei pitäis tehdä vielä suunnitelmia, koska koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu.... Peukut pystyyn! Oletteko vielä tällä hetkelläkin Suomessa molemmat? Miten teillä lähti elämä käyntiin sitten? Kaikki paperihommat sosiaaliturvatunnukset, Kela, työkkäri, verotoimisto?
VastaaPoistaSitä mietittiin ensin,mut ku se ei periaatteessa ole se oikea tapa,niin ajateltiin et ollaan hyviä kansalaisia.Ja nyt oon kuitenkin täällä vielä 2 kuukautta,niin jos oltais niin hyväonnisia, että saatais oleskelulupa sinä aikana... Ja jos ei, nii oon täällä tai tuun yksin Suomeen.Täytyy miettiä sitä sitte. Kiitos tosi paljon tiedoista, laitan sulle mailia joku päivä :)
VastaaPoistaMe haettiin mun miehelle (marokkolainen) lupaa, niin etta ma vein paperit ja todisteet Suomessa paikallispoliisille, joka laittoi ne eteen pain Maahanmuttovirastoon. Noin nelja kk odoteltiin, ma Suomessa ja mies muilla mailla, ja melki joka viikko soittelin ja tiedustelin, missa vaiheessa mennaan, mutta aina oltiin jonossa...Sitten tuli miehelle kutsu haastatteluun Suomen lahetystoon Marokossa, se oli ihan mukava ja 'helppo' juttu kuulema. Haastattelusta ehka pari viikkoa, niin tupsahti hyvaksytty lupakirje postista :) Laitettiin todisteiksi muutamia kuvia haista ja yhteisesta alkutaipaleesta.
VastaaPoista