Karhunpoika sairastaa häntä hellikäämme

Ei olis eilen pitänyt sanoa mitään siitä, että en tule kipeäksi. Nimittäin nyt olen. Niin vammanen olo, ettääää! Äitikin soitti, että sillekin on tullut tämä tauti. Onneksi (ainakaan vielä) ei ole nenä tukossa. Keuhkoissa on vaan semmonen outo tunne ja yskittää. Suomessa en ole ollut varmaan yli vuoteen kipeä. Huomaa heti, että täällä kun ei eilintavat ole niin terveelliset kun Suomessa, niin alan heti sairastella. Ruokavalio ei ole niin terveellinen ja tosiaan se urheilu on jääny kokonaan. Tällä hetkellä on sellainen tunne, että jos voisin niin hyppäisin samantien lentokoneeseen Suomeen. Se on kumma juttu, että kipeänä sitä aina tulee vielä kovempi koti-ikävä ja toivoisi vaan olevansa omassa kodissa ja äitin passattavana... Ei ole kiva valittaa tänne blogiin, mutta nyt ainakin tiedätte, että vaikka kuinka hehkuttaisin elämää täällä ja teistä tuntuu, että miten ihanaa mulla on täällä palmujen ja auringon alla kullan kainalossa, niin voin kertoa, että nyt on paha mieli. Kipeä olo, koti-ikävä, väsy... kaikki kasaantuu ja sitten tulee itku.