torstai 30. elokuuta 2012

There's a truth in your eyes saying you'll never leave me The touch of your hand says you'll catch me where ever I fall

Tänään olin töissä vaan aamusta ja aika meni hurjan nopeasti. Nyt oon ollut kotona ja ahdistunut mm siitä että oon hukannut mun Suomen simkortin. Pakko löytää se. Mouadh lähti aamulla (mut ei heränny silloin ku mä käskin, eli oli myöhässä) Tunisiin maksamaan oleskelulupaa. Ens viikolla paperit lähtee Suomeen ja sitten alkaa jännitysnäytelmä nimeltään LOPUTON ODOTUS. Mut tapahtui mitä tapahtui niin minä tulen 17.10 klo 19.10 Suomeen. Lähtöaika oli muuttunut eli oonkin pari tuntia myöhemmin Suomessa. Oon tosi pahoillani, että en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin Suomeen tuloa. Ja nyt myös sitä, että yks mun kaveri vois ehkä olla mahdollisesti tulossa tänne ensi viikolla. Se olis parasta mitä vois tapahtua nyt!!!! Tarviin jonkun mun muruista tänne.



Vähän epäselvä kuva Mouadhin äidin tekemästä kampauksesta mulle. Sillä meni joku 5 min.....

Häät joissa oltiin viime viikolla. Minä,morsian, Mouadhin kaunis sisko!

Häät oli "merirosvolaivalla". Tässä ollaan ringissä morsiusparin ympärillä kun he tanssivat.

Lisää fiiliksiä...

Rakastan tota huppusysteemiä mikä Mouadhin siskolla R:llä oli päällä. Mun anoppi on tehnyt sen kokonaan itse. Aijon pyytää sitä tekemään mullekin tollasen...


Istuskelin Mouadhin äidin kanssa syömässä makeisia. Kuvassa näkyy morsiustyttö mekkoon pukeutunut tyttö. Se oli ehkä röyhkein lapsi jonka oon koskaan eläessäni tavannut. Se juoksi kun hullu ympäriinsä kiljuen kokoajan. Meillä oli vesipullo lattialla jalkojen välissä niin se vaan tuli ja otti vesipullon ja alkoi juomaan ja kun hän oli lopettanut niin antoi pullon takaisin ja jatkoi juoksemista ympäriinsä...Hetken päästä mun päähän lentää paperi silppua ja kun katsoin ylös päin, niin kukas se siellä heittelee! Eikä siinä vielä kaikki. Se yritti tulla uudestaan "varastamaan" meidän vesipullon. Siinä vaiheessa näppäisin sitä sormille. Meiltä voi kyllä juoda vettä, mutta missä käytöstavat? Ensin kysytään? Olin ihan raivona! Täällä on kyllä jotkut vanhemmat niin idiootteja etteivät opeta lapsilleen mitään rajoja eikä käytöstapoja...


Morsian heitti "kukkakimpun"...
 Täytyy tunnustaa, että olen salaa ylpeä meidän häistämme. Mun mekko (ne kaksi :D) olivat kauniita ja Mouadh oli komea. Meidän hääpaikkamme ei kellunut vedessä keskellä yötä vaan siellä oli kaunista,romanttista ja rauhallista. Vieraat saivat KAKKUA. En halua arvostella ketään ja maassa maan tavalla, mutta silti! Jollain tapaa "häpesin" meidän häitämme, koska ei ollut aikaa/rahaa tehdä ihan täydellisiä monen päivän perinteisiä tunisialaisia häitä. Mutta ainakin ne olivat meidän näköisemme ja juhlalliset.
Ostin viime viikolla ton paidan kirpparilta....


 Täällä oleminen on kasvattanut mua ihmisenä tosi paljon. Oon ollut täällä ihan yksin. Täällä en voi aina soittaa ystävälle ja kertoa kaikkia huolia ja mikä suututtaa. Olen joutunut pitämään paljon asioita sisälläni ja miettimään itsekseni, ilman toisten ihmisten ajatuksia ja perspektiiviä asioihin. Aina tämä ei ole hyvästä, mutta uskon, että mille tämä on tehnyt hyvää. Oon aina ollut sellainen ihminen, että jos on paha olla, niin en mieti asioita itsekseni vaan tarviin toisen ihmisen turvaa ja seuraa ja ajatuksia. Monesti en edes ole miettinyt onko tuo nyt juuri se oikea ratkaisu vaan olen vaan elänyt elämääni niin kuin joku muu on sanonut, että sinun kannattaa nyt tehdä ja sanoa näin. Täällä on ollut pakko miettiä mitä MINÄ itse teen nyt tässä tilanteessa. Miltä MINUSTA tuntuu ja miten MINÄ ratkaisen tämän asian.


Oon viime viikkoina huomannut kuinka paljon parisuhde ja varsinkin avioliitto vaatii töitä. Varsinkin kun ollaan eri kulttuureista ja ei puhuta äidinkielenä samaa kieltä. Oon vielä liian itsekäs, pitkävihainen, kovapäinen ja periksiantamaton. Mouadh on liian äkkipikainen, ajattelematon, itsekäs ja suuri egoinen. Meidän täytyy löytää kultainen keskitie kaikkeen ja löytää omat säännöt. Molempien en muututtava ja hyväksyttävä toinen sellaisena kuin on. Meidän täytyy oppia puhumaan asioista ja tunteistamme enemmän. Koskaan ei voi olettaa, että toinen osaa lukea ajatuksesi. Vaikka ollaankin tunnettu kauan niin ei siltikään tunneta toisiamme läpikotaisin.


En tiedä miksi mun kamera tekee näin paskoja kuvia nyt. Mutta pointti oli toi uus paita kirpparilta ja UUSI vanha vahapintainen musta minihame. Jos olisin Suomessa mun vaatevarasto ulottuvillani niin lisäisin kaikkia ihania koruja asuun! Mut täällä oon tylsä ja mulla ei oo koruja juuri lainkaan.

Rocky rakas <3 br="br">

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)