Kun siskot menee piiriin tanssimaan, ne tanssii tosissaan. Ja siskot pitää yhtä, ne pitää huolen toisistaan.

Eilen luulin, että nyt on se hetki kun vaan otan taksin lentokentälle ja lähen kotiin ja en astu enään jalallanikaan tähän maahan. MENI NIIN HERMO. Nyt tulee kunnon valitus ja vuodatus. Eilen oli siis Eid juhlan ensimmäinen päivä. Lähdin töihin kahteentoista ja sain hyvin taksin siihen aikaan. Mulla ei ollut mitään eväitä, koska ajattelin, että onhan tässä pää turistialueella nyt joku kioski auki ja mennään sitten illalla Mouadhin porukoille syömään..... Joooooo-o ei mennyt taas ihan niinku elokuvissa. Klo 17 tajuan, että eheeei täällä ole mikään kioski auki ja se ainut joka on, niin siellä myydään vaan karkkia ja sipsiä jäätävään hintaa. Mähän en tietenkään nostanut käteistä valmiiksi ennen juhlapyhiä, vaikka me lähetettiin asiakkaille viesti, että käykää nostamassa rahaa, koska pankkiautomaatteja ei täytetä moneen päivään. Ostin sitte keksejä ja pähkinöitä ja ajattelin,että pärjään 3 tuntia ja sitte me mennään kunnolla syömään ja Mouadhilla on käteistä. JOOOOO herra ei tuu kasilta mua vastaan, koska meidän kodin ohi ei mene yhtäkään taksia. Minä odotin 45 minuuttia taksia ja sitten taksi kertoo, että ei aja meille asti vaan Port El Kantaouiin, josta on vielä 2,5 km meille. Olin niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin nälkäinen ja vihainen odottamisesta, että kun lähdin taksista niin aukuismaisesti paikasin oven ihan täysiä kiinni. Hyvä, että ei hajonnu koko laho paska. Ihan jääätävät ruuhkat joka paikassa ja minä sitten lähdin tallustamaan kotiin itku kurkussa. Mouadh soitti, että on tulossa Rockyn kanssa mua vastaan ja se oli saanut käteistä vaihdettua. Kun pääsin kotiin niin huusin ja itkin, että miten vihaan kaikkia, miten mun elämä on paskaa, vihaan Tunisiaa ja haluan Suomeen NYT. Menin sänkyyn itkemään Rocky kainalossa ja Mouadh lähti hakemaan ruokaa. Siinä vaiheessa kun se oli tullut takaisin niin olin jo nukahtanut ja halusin vaan nukkua. Mouadh pakotti mut syömään pitsaa, mut ei mulla enää ollut nälkä................... Soitin jossain vaiheessa Suomeen mun parhaalle ystävälle itku kurkussa ja sitten sekin vaan itki kun silläkin oli ihan kakkaa ja sitten me vaan itkettiin ja toivottiin, et oltais voitu olla toistemme kanssa <3 align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"> Mun kultarakas maailman ihanin mussukkapussukka! Eikö ole söpö?!?

Lauantaina lähdettiin ulos mun työkavereitten kanssa... Ensimmäiset lähtee kotiin ensi lauantaina :( Tein aika tumman meikin.. mut se näytti kivemmalta pimeessä siellä discossa.

Laitoin vihdoin ja viimein mun kauan sitten ostaman ja hehkuttaman pitsihameen! Jonka siis ostin kirpparilta 2e. Ostin samanlaisen mustan, mutta se on koko mekko. En voi vieläkään käsittää miten hyvä tuuri mulla oli kun löysin ton hameen. Samanlainen oli ZARAssa 35e...

Michelle ja Emelie vähän otti hyppy kuvia...

Poijjat! Mouadhin kaveri Fued oli meidän kanssa. Se on muuten sinkku ja etsii tosi rakkautta. Että kaikki joita kiinnostaa niin yhteys minuun! Tosi suloinen poika!

Autossa oli vähän tunnelmaa.. Mä istuin etupenkillä Mouadhin sylissä ja tytöt takana Michelle sylissään..

Tässä vielä koko asu! Mulla ei ollut mitään kivaa toppia ton hameen kanssa, niin piti tyytyä sitten tohon. Odotan niin paljon, että saan taas mun koko vaatekaapin itselleni.

Team Tunisia 2012 (mullekin on tulossa tommonen paita, mut pinkki)

Aamulla (eli päivällä) lähin sitten työmaata kohti ja vauvat ei olis halunneet mua päästää lähtemään <3>

Mun mielestä palmut on täällä jätti ananaksia!

Mulla on jotenkin tosi tyhjä olo ja mun ajatukset on jo ihan täysin siinä, että tuun Suomeen. Oikeastaan ajattelen sitä ihan kokoajan. Vaikka pitäis nauttia täällä olemisesta. Mut jotenkin se tuntuu niin vaikealta. Tuntuu, että oon aina töissä ja jos en ole niin Mouadh on töissä. En tykkää tehdä yksin juttuja, tarviin mun ystäviä tai Mouadhin tekemään mun kanssa kaikkea kivaa. Enkä oikeen tiedä mitä kivaa me enään voitais tehdä, koska ei täällä kauheasti ole mitään tekemistä. Tämä on kamalan negatiivinen postaus, mutta toivottavasti kaikki ymmärtävät, että ei kenenkään elämä ole jatkuvasti ihanaa. Vaikka koitan ajatella ja elää elämää niin, että et koskaan tiedä milloin on sun viimeinen päiväsi. Joka päivä pitäisi yrittää olla onnellinen pienistä asioista ja joka päivä olla tietoinen siitä, että on olemassa ihmisiä joilla menee niin paljon huonommin kuin minulla. Silti välillä ne omat ongelmat tuntuvat niin suurilta ja ratkaisemattomilta. Suomessa mua auttaisi tähän liikunta. Lähtisin salille purkamaan tunteita. Tai näkisin kavereita ja höpöttelisin. Mulla on muutama sellainen kaveri, jotka löytävät aina oikeat sanat ja kaikesta jotain positiivista. Semmoiset ihmiset ympärillä ovat lahja Jumalalta. Eikä mulla nyt periaatteessa ole edes mitään ONGELMIA! Kunhan vaan ketuttaa välillä tämä maa ja on ikävä omaa kotia ja kotimaata. Huomenna ehkä paremmilla fiiliksillä..... Ilouutinen on kuitenkin se, että tuun takas Suomeen 17.10 kello puoli viisi illalla!!!!

Ihanaa maantaita Suomeen <3>