lauantai 12. toukokuuta 2012

Laura the muotibloggari

Eilen tuli vähän shoppailtua. Ja käytiin Mouadhin äitin kanssa kirpparilla! Vähä jotenki ällötti, mut löysin maailman parhaimpia juttuja!
Elämä täällä on halpaa, mutta rajansa silläkin. Stressierkki kun olen, niin stressaan kokoajan rahasta. Silti pitää ostaa kotiin kaikkea kivaa ja vähän vaatteita ja kenkiä… Ku tuntuu että niitä ei saanu tarpeeksi Suomesta mukaan. En koskaan osaa pakata oikein. Jouluna ku tulin niin luulin, että täällä on lämmin ja pakkasin mukaan shortseja ja toppeja. Joo oli yöllä niin kylmä et sisällä höyrys hengitys. Helmikuussa pakkasin pitkähihasia paitoja, villapaitaa, talvikengät yms, niin olikin jo ihan lämpimät ilmat. No mites nyt sitten?! Pakkasin sekalaisesti kaikkea, enkä mitään järkevää. KAHDET shortsit, vaikka päivät vois kulkea bikineissä ja en yhtään hupparia, vaikka illalla on viileä ja huppari olis paras juttu. (TIIIIIIIAAA; TÄÄ ON SUN VIKA! :D )


Oon nyt ihan rakastunu maximekkoihin, vaikka Suomessa vannoin, että en sellasta koskaan päälleni laita. Oon niin helvetin lyhyt, että näyttäisin vaan siltä ku mulla olin jätesäkki päällä. No, täällä mieli muuttuu. PAREMPAA VAATETTA EI VOIS OLLA! Päivällä viilee, tarpeeks peittävä kiihkomuslimeille ja illan viiletessä siihen voi käpertyä kivasti. Yks pikku miinus kuitenkin löytyy. Nimittäin täällä riittää pölyä, hiekkaa, roskaa yms ja ne kaikki tarttuu mekon helmaan. Ja Babyn lempi puuhaa on hyökkäillä kynnet pystyssä mun paljaisiin jalkoihin hameen helman alta….
Nää on LEGGINSIT JOTKA ON MYÖS HOUSUT!
Kirpparilöytö numero 1
Kirpparilöytö numero 2
Kirpparilöytö numero 3
 
Täällä on vanhakaupunki eli Medina, joka muodostuu sokkeloisista kujista, jotka on täynnä pieniä kauppoja. Medinassa käy niin paikallisia kuin turistejakin. Tällä hetkellä turistien määrä tuntuu olevan laskussa ja Medinan kauppiaat yrittävät nyhtää turisteilta kaiken mahdollisen rahan. Tämä tuli todistettua taas eilen. Halusin ostaa käsintehdyn astian, joka on koristeltu sinisillä lasinpalasilla. No. Mentiin Medinaan ja alettiin kyselemään hintoja. Pyydettiin 45 dinaria (eurot on aina puolet dinaareista) ja tingittiin ja kauppias ilmoittaa viimeiseksi hinnaksi 30 dinaaria. Lähdettiin pois ja kokeiltiin seuraavassa kaupassa niin, että Mouadh meni yksin kauppaan ja kyseli hintaa. Hinta oli heti 30 dinaaria. Pidettiin sitä kuitenkin liian kovana ja lähdettiin pois. Mentiin Soussen keskustaan AHLA-kauppakeskukseen. Se on kaikkien naisten paratiisi. IHAN SIKA HALPAA JA NIIN PALJON KENKIÄ  JA LAUKKUJA ETTÄ SITÄ EI VOI USKOA KUKAAN. Siellä on myös paljon matkamuistoja ja yhtäkkiä mun silmiin osuu samanlainen astia kun Medinassa. Katon hintalappua. EI VOI OLLA TOTTA. 14,900 DINAARIA! Onneks ei ostettu Medinasta. Mouadh sano että ei mennä enää koskaan sinne :D 
Ostoskeskuksen ylimmässä kerroksessa on kahvila, jonka seinät on ikkunaa. Näytin siellä miten kahveihin saa tehtyä kuvioita :D Master Barista kun olen… HAHHA! Kyselin jopa töitä, että voisin joskus huvikseni mennä kuluttamaan aikaa ja vähän lesoilemaan taidoillani! Täytyy myöntää, että kyllä mulla alkaa vähän olla ikävä Coffee Houseen. Aika kultaa muistot!
 Täälläkin oltiin "torilla", kun paikallinen jalkapallojoukkue voitti.

EI MAKSANU KU 0,5 e! :D
Meillä on kaikki lamput nyt tämmösiä! Niistä tulee kivat kuviot seinille!
<3
Mun tai siis meidän... vaaleenpunanen sohva! Haluun lisää tyynyjä. Neki on nii halpoja :D
Haluun tän ehdottomasti sitten Suomeen. En tiijä vielä miten. Vapaaehtosia kuljettajia?
Tässä on nyt se Bio-gel jutut, jotka oli ihan pieniä. Nyt ne ovat kasvaneet isoiksi!
 
Baby on nyt saanut mikrosirun ja rokotukset ja nyt odotellaan 30 päivää ja sitten otetaan verikokeet molemmista elukoista. Verikokeet lähetetään Suomeen tai Ranskaan ja tutkitaan, että vauvoilla ei ole raivotautia. Mennään klinikalle 15.6 ja siitä 3 kuukauden päästä vauvat saavat matkustaa Suomeen, jos kokeissa ei ilmene mitään. Eli syyskuun 15. päivä pitäis kaikilla miehellä ja eläimillä olla paperit kunnossa ja matka Suomeen voi alkaa! Siihen on tietenkin vielä piiiiiiiitkä ja kivinen tie, mutta uskon, että kaiken sen vaivan arvoista kun ensi jouluna istutaan kaikki kotona Karstulassa joulupöydän ääressä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)